Että kun puhun unelmien naisesta, joku väittää aina, että olen ätmi ja ettei minusta kukaan ikinä kiinnostu! On olevinaan asiantuntija, vaikka itse on varmaan jäänyt ilman naista kun on niin lapsellinen ja tyhmä!
Täällä Suomi24:ssä on se ongelma
Anonyymi-ap
9337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se voi olla, että kun ihminen alkaa puhumaan unelmiensa naisesta tai miehedtä, niin siinä kohtaa kaikki äkkää kokemattomuuden. Kokeneet ihmiset harvemmin haaveilee unelmien naisista ja miehistä, heille ihminen ei ole enää fantasiaa. Todellisuus on nähty monet kerrat ja jalat alkaa olla tiukasti maassa kiinni, pääkin pois pilvistä.
Eiks toi kokemattomuus, sillä perusteella oo sitten etu. Että on mahdollisuus haaveilla. Mä en oo päässy ees siihen pisteeseen Että ees mietiin mitään unelmien naisia, kun on työtä ja opiskelua ja kaiken maailman yhtiökokousta. Eilen pidin haastattelua ja sitten kirjotin esseetä puoleen yöhön. Ärsyttävää kun jostain syystä aamullakin herää tuntia aikaisemmin. On niin kuin kauhee meno päällä jo sillon, vaikka järjen mukaan pitäs nukkua. Sitten väsyneenä töppäilee töissä ja eniten pelkään että törttöilee liikenteessä. Hölmöö kun vuorotteluvapaan menivät poistaan. Mulla kun asuntolainaakin on jäljellä alle tonnin, että senkään suhteen vois jo vähän hellittää. Mielenkiintoista asiaa ois opiskella ja kaiken kannalta parempi, jos asiaan vois perehtyä syvemmin. On kuitenkin tulevien sukupolvien asioista kyse.
Voi ollakin. Kokemuksen myötä kun usein realisoituu kaikki ihmisen mädännäisyydetkin. 😜
Sulla toi akan nälkä menny muissa puuhissa, toiset taas vinkuu aina akkaa vaikkei osaa sellasta edes käsitellä.
Koita nyt levätäkin. 🙂
Mutta mistä se sitten johtuu että kun parisuhteessa sen toisen pitäis olla kaikkein rakkain, niin sitten ollaan ilkeitä. Että aktivoiko se parisuhde sellasen ilkeysvietin. Se on hirvee ajatus, että muuttuisi ilkeeksi ihmiseksi.
No minun kokemuksen mukaan pettymykset suhteessa saa aikaan ilkeyttä. On odotuksia joista seuraa pettymyksiä ja sitten sitä ilkeyttä. Tietysti on myös ihmisiä jotka on pohjimmiltaan jo ilkeitä ihan sama miten muut pokkuroi tai odotuksiin vastaa.
Ne on ihmisissä se vastenmielisin ihmisryhmä, pohjimmiltaan jo ilkeät ihmiset.
Minäkin huomaan, että muutun itsekin ilkeäksi jos joku jatkuvasti kritisoi ja arvostelee minua ja tekemisiäni. Tämä on itelläni syy parisuhteessa, jos olen ilkeä kumppanilleni. Hän joko tahallaan tai ymmärtämättömyyttään arvostelee minua ihan jatkuvasti, jolloin väsyn ja käyn vastahyökkäykseen. Muuten en ilkeilyä harrastele. Mielummin aina sovussa ja hyvässä hengessä, kun ilkeesti.
Ja oon huomannut senkin, että sen jälkeen kun aloin vetämään rajoja joita ennen ei konfliktin pelossa ollut. Alkoi pintaan puskemaan myös pitkään tukahdutetut tunteet ja passiivisaggressiivisuus.
Ylisopeutuminen on purkautunut kiukkuna ja ärtymyksenä ja purkautuu yhä, jos joku yrittää nujertaa mua talloen rajojani. Näin myös parisuhteessa on käynyt. Toinen mölisee rajoja testaten ja toinen niitten tuuppimisesta. 😅
Onkohan tästä joku teoria olemassa. No sä oot tässä aika hyvin kuvannut, etten nyt taida ehtiä perehtyyn teoriohin. Onhan niitä parisuhdeneuvojiakin. En tiedä sitten voiko siinä tehtävässä toimia jos ei mitään kokemusta. Kasvattajona ainakin on paljon sellasia, joilla ei oo omaa lasta. Mä siirryn nyt kasvatustieteisiin, alkaa verkkoluento taas.
Voi ollakin, en tiedä. Mutta oman fiiliksen kuulostelun myötä päätynyt tuohon loppuarvioon. 😄
Ei se ruudinkeksintää ole, ihmismieli ja kasvatustyökään. Tetveellä järjellä ja päättelykyvyllä, havainnoilla pärjää. 👍