eli mitä teettä tai mitä minä tekisin kun.. mieheni porukat asuu yli 200km päässä ja minä en viihdy heidän luonaan ja mies ja lapset haluu siellä käydä välil. mies haluaa välttämättä mut mukaan sinne! itse en viihdy siellä ja tylsistyn ei tekemistä!! masentavaa. olen miehelle sanonut. sain puhuttua että mennään jussiksi mökille mut sitä ennen pitää käydä anoppilassa muutama yö.
mitä tettä
jos ei tykkää
6733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No olet kimpassa miehesi kanssa , johon kuuluu myös hänen sukunsa, hän on osa sitä.
Opettele hyväksymään heidät ja jos on aika pitkää, tee jotain, harvoi pihaa , nypi rikkaruohoja, leiki lastesi kanssa. Tutustu vanhempiin, kunntele heitä. Älä asetu ylemmäksi ja vain mieti mitä itse haluat.
Tuskin heistä on mukavaa passata tyytymätöntä miniääkään ?? vai mitä luulet.
Elämässä on paljon annettavaa ja luovuttava omasta itsekkyydestä, on paljon mukavampaa elää arkea , kuin ainainen narina .
Kokeile eri lähestymistapaa, olet mallina lapsillesi, ei men aikaakaan, kun itse oplet anoppi. Ystävällisesti kantapään kautta oppineena.
Naimisiin mennään ja sormusta vaihdetaan vaan yhden ihmisen kanssa. Ei siihen tarvitse sukua sotkea. Kyllä ihminen herran tähden voi sentään joskus itseänsäkin ajatella ilman että se on itsekkyyttä! Ihmiset ovat erilaisia eikä se ole ylemmäksi asettumista, jos ei viihdy jonkun seurassa. Se on vain elämän realiteettien tunnustamista. Ystävällisyys ja toisten kunnioitus on tottakai tärkeätä. Ne kannattaisi kuitenkin säästää ihmisille, jotka sen ansaitsevat. Ei pitäisi olla automaatio, että puolison sukulaiset ovat sen ansainneet. Ihminen ei ole yhtä kuin sukunsa - luojan kiitos!
Meillä aivan sama juttu. Menisin mieluiten anopin luo vain päiväreissulle. Käymme hänen luonaan aika harvoin. Mulle riittäis 1-2 krt/vuodessa. Onhan siinä oma hommansa lähteäkkin anopin luo, kun meidän täytyy omat eväätkin pakata mukaan jos jäisimme yökylään. Itse mä joutuisin siellä kaikki ruoatkin laittamaan, anoppi ei arvosta vieraita.
Elämä on kompromissejä. Jo yhteistä kivaa ei löydy niin sitten on tehtävä vuorotellen "sun kivaa" ja vuoroin "mun kivaa". Välillä käytte anopilla ja välillä ette. Nöin kumpikaan ei pääse dominoimaan toista. Ei olisi oikein muita kohtaan, että koska sinä et tykkää anopista niin hekään eivät saa käydä siellä. Ja toisaalta olisi väärin sua kohtaan, että koska he tykkäävät olla anopin luona niin sunkin on aina pakko olla siellä. Vuoroin vieraissa.
kyse siitä' että en pitäs anopista vaan siitä että siellä on helvetin tylsää ja kun on vielä syvästi masentunut niin koittaaa sitten siellä jumalanselän takana jaksaa. no kyllä se tästä täytyy yrittää jotenkin jaksaa!
Mikä estää sinua keksimästä itsellesi tekemistä? Ota vaikka lehtiä tai kirjoja luettavaksi, jos et muuta keksi.