Sain tietää mieheni uskottomuudesta. Ja ihmettelin sitä että vaikka rakastankin häntä yli kaiken enkä halua muita, eka ajatukseni oli silti "miten epreilua että hän on saanut tehdä mitä huvittaa ku mä oon taas keskittynyt vin häneen ja meihin kahteen!" Ja ajattelin heti perään et mäkin haluan nussia jotain muuta.
En tietystikään pannut ketään muuta, itsellenihan olisin vhainkoa tehnyt. Mutta siis kuinka monen mielessä käy ylipäätään tuollainen ajatus? Säikähdin nimittäin itse sitä että yleensä ajattelin tuollaista.
En tietystikään pannut ketään muuta, itsellenihan olisin vhainkoa tehnyt. Mutta siis kuinka monen mielessä käy ylipäätään tuollainen ajatus? Säikähdin nimittäin itse sitä että yleensä ajattelin tuollaista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ite olen joutunut kans kokemaan, miltä petetyks tuleminen tuntuu. Olen käyny läpi koko tunteiden kirjon, eikä kokemas fiilikset ole ollenkaan vieraita. Musta enemmänki ihan ymmärrettäviä..
Jaksamista!ja ihan kiinnostuksesta; jäitkö miehen luo?
joo, erosimme siis aloitteestani (en kestänyt häntä lähellänikään) mutta palasimme yhteen reilun kuukauden kuluttua. Rakastan niin vahvasti, ja hänkin näytti katuvansa. Mutta vaikeampaa on nyt koska jatkuva epäily myrkyttää suhdetta ja (onneksi enää harvoin) tekee mieli pettää "takaisin", tilaisuuksiakin olisi.
Minulla on ollut samanlaiset fiilikset mieheni pettämisen paljastuttua eli kaduttaa kaikki ne käyttämättömät mahdollisuudet, joita itse kullekin joka tapauksessa pitkän suhteen aikana tulee. Kostopanotkin on ollut mielessä. Eniten tekisi mieli käydä jonkun miehen tuttavan kanssa pikapanolla (=mies saisi varmasti tietää). Kostamisen olen kuitenkin jättänyt sikseen, koska siinä ei taida tapahtua muuta kuin oman pahan olon lisääntymistä.
Epäily kalvaa minuakin (olemme siis vielä yhdessä). Eniten minua askarruttaa, haluammeko ylipäätään enää samoja asioita elämältämme. Jos eroamme, konkreettinen pettäminen ei tule olemaan eromme ainoa syy.