Näissä työ ihastumisissa? Tuntuu et pitäisi pysyä asiallisena ja vaikea olla kun näkyy kilometrin päähän kuinka ihastunut oon ... kun hän sattuu käymään. Hyvää tässä on se että musta tuntuu et tunne on yhteinen. Se vain miten edetä? ..ottaa askel mutta mitä sanoa? Vinkkejä? Hän jäämässä pian pitkälle kesälomalle.
Miten ootte edennyt
Anonyymi-ap
211725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei ole edennyt, toki minulla ei ole kiire (pilaamaan mitään). Syy, on epävarmuutta toisen tunteista tai onko niitä lainkaan. Ja jos pystyisi toisesta ne tunteet näkemään, pitäisi ehkä nähdä jossain muualla myös.
Tunne on samalla upea, mutta repivä koska tunnen häntä kohtaan niin eri tavalla kuin ketään kohtaan ennen. Ikävä on häntä.
Mitä tarkoitat, että nämä tunteet ovat erilaisia kuin kenenkään?
Harvoin ihastun, saati rakastun. Viime kerralla se johti pitkään suhteeseen. Mutta nyt tunnen jotain erilaista, vaikea selittää, samanlaisuutta, yhteenkuuluvuutta. Sanotaan etten ole ihastunut vaan rakastunut.
Oletko oikeasti niin leija miesoletettu, että kuvittelet itsestään horisevan ukon olevan joku muu, joka kirjoittelee sinusta netissä yötä päivää? Haet selvästi jotain superlatiivin superlatiivia itsestäsi ja se on banaalia
Tätä ketjua jään seuraamaan mielenkiinnolla. Ei ole edennyt, mutta haluaisin edetä. Olen havainnut vahvaa kemiaa meidän välillä, mutta en tietystikään voi olla varma tunteeko hän yhtä vahvasti kuin minä. En ole ikävöinyt ketään ihastusta koskaan näin paljon. Repivää on.
Kertoisitko lisää teistä?
Ei tämä itsestään ja jostain rienan ja palvonnan välimaastossa kulkevan ihastuksen keskinäisestä non-suhteesta kirjoitteleva äijä taida sulautua sinun fantasiaan, jossa olet jonkun kirjoittelijan lyyristen ”repivien” (🥱)ajatusten kohde, se on narsistinen pakkoajatus
Haetaan apua? Lupaatko pliis
En ole edennyt koska tää juttu ei tuu onnistuu. Molemmilla omat elämät (lue puolisot) ja vaikka kuinka haaveilen niin ei.
Sama juttu, eikä ole enää yhteistä työpaikkaakaan.
Kannattaa uida määrätietoisesti päätyyn asti ja katsoa mihin se riittää.
Mä yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä, niin ihastuminen ei näy. Sit mietin sitä, miten tartteen sen työn, eikä mun oo varaa sotkea sitä. Musta tuntuu, et muutun oudoksi, kun hän tulee paikalle, mut ei sitä varmaan muut huomaa, se on luultavasti vain mun kokemus tilanteessa.
Yritä vaan. Se tuntuu vielä pahemmalta hetken päästä. /sivusta
Kyllä olen huomannut 🙂
Paskat mihinkään edenny. Ei auta vihjailut eikä mikään tai sitten ei vaa kiinnosta ja itte hajoon
Jos hänellä on jo puoliso. Niin miksi edes kuvittelet että hän olisi kiinnostunut sinusta muuta kuin pelkästään työkaverina?
Vaikka katselusta ja silmäniskuista voi luulla paljon
Eikö nainen ja mies voi olla vaan kavereita?
Miltä itsestäsi tuntuu itse sanoisin et paras tapa lienee kun olet omaitsesi etkä esitä muuta kuin mitä olet
Töissä töitä varten, ei kannata sotkea työpaikan ilmapiiriä.
Mene takas viiskytluvulle boomeri!