Olen viime aikoina alkanut enemmän kiinnittämään huomiota siihen kuinka appeni minua kohtelee. Sitä ollaan ensin niin niin niin ystävällisiä ja vähitellen kun pullon korkkia avataan niin alkaa käytös muuttua. Olen todella täynnä sitä, kuinka minua on viime päivinä valistettu, että miten minun pitäisi käyttäytyä. En saa suhteessa elää heidän poikansa kanssa niin kuin me haluamme. On se kumma. Muutama päivä sitten minua alettiin valistamaan siitä kuinka se mitä poikaystäväni pyytää on tehtävä HETI eikä voi sanoa että "joo mä teen sen ihan kohta". Vaan heti ja nyt! Samaten se, että jos käyn juttelemassa hänen kanssaan ja lähden kävelemään pois paikalta ja hän huutaa perääni jotain ja PYSÄHDYN ja kysyn että "Mitä?" niin ei appiukon mielestä ole oikein vaan siinä tilanteessa minun tulisi kääntyä ja kävellä heti paikalla poijjaan luokse ja mennä kasvotusten kysymään mitä hän sanoikaan..
Suhteessa olemme olleet neljä vuotta ja nyt appi alkaa valistamaan minua. Ihan kuin meidän pitäisi vaihtaa suhteemme asioita hänen mielensä mukaan ja toimia juuri niinkuin appi ja anoppi suhteessaan toimivat eli minun naisena tulisi olla TOSSUN ALLA!
Ei tule kyllä muutosta asiaan, sillä me elämme suhteessamme juuri niinkuin tähänkin asti enkä todella anna appiukon tulla komentelemaan. Mikä hän edes on mitään sanomaan. En ala miksikään orjattareksi, joka kuulee jokaisen sanan ja toimii sen mukaan. En todella.
Eikö ihmisillä todella ole omaa elämää kun pitää alkaa puuttumaan toisten elämään. Aivan sama kuinka jotkut appivanhemmat puuttuvat lastenlastensa kasvatukseen. Vanhemmat tai ainakin se suhteen osapuoli joka ei ole appivanhempien oma lapsi tuntuu tekevän aina kaiken aivan väärin.
Mikä ihmisiin tulee vanhemmiten? tokihan ymmärrän sen, että neuvoa saa, mutta ei pidä tulla painostamaan ja ilmaisemaan sitä kuinka kaikki tehdään muka väärin.
Yrittää nyt muuttaa ihmisen luonnetta ja elämää, ei tule kyllä ainakaan minun kohdallani onnistumaan, aion elää elämääni juuri niinkuin tähänkin asti. Pistää vaan hiukan jurppimaan ja ajattelemaan..
Suhteessa olemme olleet neljä vuotta ja nyt appi alkaa valistamaan minua. Ihan kuin meidän pitäisi vaihtaa suhteemme asioita hänen mielensä mukaan ja toimia juuri niinkuin appi ja anoppi suhteessaan toimivat eli minun naisena tulisi olla TOSSUN ALLA!
Ei tule kyllä muutosta asiaan, sillä me elämme suhteessamme juuri niinkuin tähänkin asti enkä todella anna appiukon tulla komentelemaan. Mikä hän edes on mitään sanomaan. En ala miksikään orjattareksi, joka kuulee jokaisen sanan ja toimii sen mukaan. En todella.
Eikö ihmisillä todella ole omaa elämää kun pitää alkaa puuttumaan toisten elämään. Aivan sama kuinka jotkut appivanhemmat puuttuvat lastenlastensa kasvatukseen. Vanhemmat tai ainakin se suhteen osapuoli joka ei ole appivanhempien oma lapsi tuntuu tekevän aina kaiken aivan väärin.
Mikä ihmisiin tulee vanhemmiten? tokihan ymmärrän sen, että neuvoa saa, mutta ei pidä tulla painostamaan ja ilmaisemaan sitä kuinka kaikki tehdään muka väärin.
Yrittää nyt muuttaa ihmisen luonnetta ja elämää, ei tule kyllä ainakaan minun kohdallani onnistumaan, aion elää elämääni juuri niinkuin tähänkin asti. Pistää vaan hiukan jurppimaan ja ajattelemaan..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pieni..väli...olisiko hyvä!!En kuuntelisi edes appiukolta moista!Mitäs miehesi ajattelee tuosta? onko "yhtä"mieltä vanhempiensa kanssa...vai sinun?