Sama tuntuu pätevän yleensäkin joihinkin Pohjoismaiden, Saksan tai Brittien ruokiin. Jokin ulkomaalainen voisi tosin ihmetellä että mistä tässä on kyse.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka pettuleipä tai hernekeitto. Ne ovat ruokia joita ollaan syöty vaikeampina aikoina ja perinne sanelee että niitä pitäisi pitää herkkuna nytkin vaikka ajat ovat parantuneet. Ne eivät ole tosin kaikille.
Tietysti vaikka mämmiä voi yrittää edelleen kehittää, vaikkapa tekemällä siitä raaka-aineen jäätelöön.
Osa Suomen perinneruoista tuntuu olevan ns. selviytymisruokaa?
36
373
Vastaukset
- Anonyymi
Mistähän olet saanut ajatuksesi, että pettuleipä olisi herkullinen perinneruoka.?
Eikä hernekeitto taas ollut pula-ajan ruokaa, vaan tavallista arkiruokaa, jota se on nytkin.Hernekeiton voi tehdä pitkään säilyvistä ainesosista, eli kuivatuista ruokaherneistä ja sipulista. Armeijassakin oli soppatykki, onhan hernekeiton keittäminen sotaoloissa käytännöllistä.
Tietynlaista pula-aikaa on sota-aikakin (stressaavaa kentällä, valinnanvaraa ei paljon pitkään säilyvien raaka-aineiden lisäksi) vaikka ei ruoan niukkuuteen suoraan liittyisikään.
Mutta jos on saatavilla jotakin tuoreempaa niin useimmiten ottaisin mieluummin sitä, niin kauan kuin mahdollista.- Anonyymi
Elionrie kirjoitti:
Hernekeiton voi tehdä pitkään säilyvistä ainesosista, eli kuivatuista ruokaherneistä ja sipulista. Armeijassakin oli soppatykki, onhan hernekeiton keittäminen sotaoloissa käytännöllistä.
Tietynlaista pula-aikaa on sota-aikakin (stressaavaa kentällä, valinnanvaraa ei paljon pitkään säilyvien raaka-aineiden lisäksi) vaikka ei ruoan niukkuuteen suoraan liittyisikään.
Mutta jos on saatavilla jotakin tuoreempaa niin useimmiten ottaisin mieluummin sitä, niin kauan kuin mahdollista.myö aina pyrin ottaan huomioon kotimaiset puhttaat raaka-aineet. Esim jos kalaa niin ostan kalatiskiltä eikä tarvi ostaa isoa kokonaista lohikimpaletta joka maksaa about 18-30 euroo että voi käskeä siitä lihanleikkaajan antamaan kalaa 11 euron edestä esim. Tai ostaa vaikkapa haukikalakimpaleen kala&lihatiskiltä jonka hinta esim 8 euroa joka riippuvaa siitä miten ison klöntin sitä ostaa. Aina voi käyttää maalaisjärkeä. Ostin kerran intialaista tonnikalaa ja se oli hyvin intialais&aasialaistyylistä eli tulista mut aloin pohtia että jos semmosta söisi lähinnä koko ajan niin vois olla terveysriski ehkä, mut jos silloin tällöin ostaa nii ihan jees juttu kun mie tykkään kokeilla eri juttuja aina. Rohkeasti välillä lidlin kaupasta ostan ulkomaalaisia tuotteita. Yksi ulkomaalainenkin tuote muistaakseni espanjassa puristettua appelsiinimehua jhossa mehun seassa appelsiinin sisältöäkin eli niitä pikkupaloja appelsiinista tai käytän väärää sanaa eli ei paloja mutta semmosia onko ne hiukkasia vai miksi niitä sanotahan?
jos esim viljelee kotona kasvimaalla perunaa ja muuta niin se on hyvä lähtökohta puhtaalle ruoalle. Myös metsästys on ekologinen tapa jossa saa puhtaampaa ruokaa. Esim kalastus.
ruokaympyräni koostuu esim näistä seuraavista; lohi, hauku, seitiperunakeitto, verilätyt, pottumuussi ja puolukat, perunat ja vähärasvainen naudanjauheliha(noin 7 prosenttia rasvaa sisältävä), hernekeitto(käytän sekä kasvishernekeittoa kuin perinteistä ja myös kinkkuversiota), maksalaatikko, kaupanvalmis ruskeakastike(vähäkalorinen tapa tehdä kastiketta kun ei tarvi rasvan kanssa lotrata) keitinperunoiden ja porkkanaraasteen kanssa, kaaliporkkanasalaattia alkupalana, jälkiruokaherkkuja kuten esim mansikkarahka, puolukkarahka, pasha tai hilloton kermatäytekakku(väliin kermaa ja viinirypäleitä + persikoita ja päälle kermaa), noin 5-7 kuppia kahvia(välillä vahvempaa kahvia ja välillä miedompaa mut ei koskaan laihaa koska kulinaristina minule tärkiää on myös makuelämys!), omenamaksasipulipaistos pottumuusin kera, tummaa makaroonia vähärasvaisen naudanjauhelihan kanssa, riisiä ja kanaa(en käytä marinadissa olevaa), uuniomenat joiden päälle valelen ensin hunajaa (ennen uuniin panoa) ja sen päälle tarttuu hyvin mantelilastut, korppujauho, kardemumma, kaneli ja pieni nokare rasvaa, sokeriton ja vähärasvaine omatekoinen kotipulla(saatan leipoa myös peltipullan muotohon) johon saatan hiivan sijastya välillä käyttää leivinjauhetta kohotusaineena ja taikinaan tulee vettä, appelsiinimarmeladia, kardemummaa, hiivaa tai leivinjauhe, vehnäjauho, rypsiöljyä, korppujauhoja, omatekoinen ruiskauraleipä johon paan ruisjauhoja, kauralesettä, kaurahiutaletta, vettä, suolaa ja hunajaa sekä rypsiöljyä, munakas tai munakokkeli sellaisenaan tai täytteeksi kasvisvaihtoehto tai kalkkunanakki(hakkaan pieniksi kuutioiksi) , joskus pitää saada mättörasvapitsaakin(mutta noin 3 kertaa yhden vuoden aikana vain), jäätelöä noin 5-6 kertaa yhden vuoden aikana, joka viikko karkkilootallinen salmiakkia tai sen korvaan 5-7 salmiakkijauhetikkarilla tai pussillisella keltaisen pussin turkinpippureilla, männynhavu-uutejuoma(löytyy ainakin halpahallista), omatekemä juoma kuusenkerkistä (sisältää vettä ja kuusenkärkkiä ei mitään muuta ja kuusenkerkät keitän kaksi kertaa että bakteerit lähtee pois mut en suosittele juomaan tätä juomaa kuin noin 1 dl yhden päivän aikana koska ainakin sen tiiän että männynhavu-uutejuomaa ei pidä juoda kuin noin 1 dl vuorokauvessa), omatekemä erikoisjuoma johon tulee vettä, inkivääriä, kardemummaa, mustapippuria, hunajaa ja unikonsiemeniä sekä pellavansiemeniä(pellavansiemenet on ainaki niin kovia että ne pitää vedessä pehmittää), kaurahiutalevesihunajasekoitus (aamulla usein tätä tai illalla), vähärasvaiset proteiinirahkat(paras makuvaihtoehto on ehkä suklaa tai toffee), kauralesettä puolukoiden tai muiden marjojen kanssa, siemenien syönti kuten esim auringonkukan siemenet ja kurpitsansiemenet(muistaakseni ainaki Haapajärven halpahallista löysin&ostin kerran ja maku on miellyttävä että ehkä hieman pistävä maku että jos ei tykkää pistävästä ja aavistuksen kitkerästä mausta niin kannattaa tämä tuote unohtaa mut itse tykkään), erilaisert pähkinät kuten maapähkinä tai saksanpähkinä(turhan kirpeä jälkimaku joten ei suuri suosikkituote), itse voi valmistaa myös ituja, mut en ole kokeillu, omaviljelemät kasvikset ja juurekset joista tehdä ruokaa esim perunakasvissosekeitto, hirvenkäristys pottumuussilla, spagettia jauhelihakastikkeella, vielä kovempi mättöruokaherkku jauhelihalasagne, mut ei näitäkään kovin montaa kertaa yhden vuojen aikana, ohraleipä, punainen hera(toiselta nimeltään juhannushera ja kolmas nimi juustokeitto), mämmi(mieluiten oma tekemänä), keitettyjä kananmunia esikeitettyjen punajuurten(löytyy esikeitettyjä punajuuria lidlin myymälästä) ja verilättyjen sekä perunoiden kanssa, maksalaatikkoa perunoiden ja punajuurten kanssa, punajuuri& porkkana-sipuli-lanttu sekoitus jonka päälle marinadi joka sisältää omenaviinietikkaa ja - Anonyymi
Elionrie kirjoitti:
Hernekeiton voi tehdä pitkään säilyvistä ainesosista, eli kuivatuista ruokaherneistä ja sipulista. Armeijassakin oli soppatykki, onhan hernekeiton keittäminen sotaoloissa käytännöllistä.
Tietynlaista pula-aikaa on sota-aikakin (stressaavaa kentällä, valinnanvaraa ei paljon pitkään säilyvien raaka-aineiden lisäksi) vaikka ei ruoan niukkuuteen suoraan liittyisikään.
Mutta jos on saatavilla jotakin tuoreempaa niin useimmiten ottaisin mieluummin sitä, niin kauan kuin mahdollista.Omenaviinietikkaa, suolaa, rypsiöljyä ja basilikaa (rohkealla kädellä maustoin basilikalla). pari päivää jos antaa muhia marinoida niin tulee parempaa.
Hernesrokka on hyvää. tekee paksun ja sipulia porkkanaa ja maustehia. sit sitä voi laimentaa jos tuntuu että on pulaa ruuasta, ja pakastaa. säilyy kyllä jääkaapissakin. mausteita kannattaa laittaa.
pettuleipä varmastikin oli nälkäaikojen ruokaa.- Anonyymi
porkkanan , sipulin ja kinkun liitto hernekeitossa = perfekto!
Anonyymi kirjoitti:
porkkanan , sipulin ja kinkun liitto hernekeitossa = perfekto!
no näin on.. mites mä sen kinkun unohdin? ai niin kun ei oo varaa edes ajatellakaan.. mut joo hernes, oikeastaan vielä savupalvi, sipula ja porkkana.. on täydellinen keitto jonka voi vielä aateloida timjamilla, sinapilla ja vaikka mustapippurilla jos tykkää..
- Anonyymi
Meilläpäin hernerokkaan laitettiin porsaanpotkaa tai muuta silavaista possunlihaa.
Joo, kaipa noi ruuat ovat kehittyneet niistä tarpeista, joita on ollut saamaksissa.
Ajat ovat muuttuneet. Läskisoosia ei mun tietääkseni kukaan tee. Siankylkeä, jossa runsaasti ihraa, paistettiin, sitten sipulin kanssa tehtiin ruskea kastike ja keitettin perunoita. Lisäkkeenä se suomalainen puolukkasurvos.
Briteissä monet arkiruuat olivat ilman uuneja tehtyjä. Jopa steak and kidney- pie höyrytettiin tunnin hellalla! Energia oli kallista. Mulle kerrottiin , että köyhissä maissa leipää leivottiin itse. Kun paistoin tuoreet sämpylät aamulla.
Meillä Suomessakin länsisuomessa on tehty enemmän yhden kattilan ruokia, itäsuomessa noita leivinuuneissa kauan kypsytettyjä karjalanpaisteja ja kalakukkoja. - Anonyymi
Mun on pakko sanoa: Tammelan torilla kahdella eurolla mustaa!
Se taitaa olla hämäläinen tai ainakin pohjois-hämäläinen perinne.
Kyllä blackpudding on myös maistunut. Kaikissa maissa on varmaan hyödynnetty tapetun eläimen kaikki osat!ja se on oikein..kunnioitusta eläintä kohtaan.. oon miettinyt miksi juuri täällä metsäläisten maassa ei nykyään arvosteta sisuskaluja kun taas tuolla jopa tuhatvuotisten kulttuurien euroopassa taas arvostetaan ja on arvostettu vaikka varmaan varakkaampaa kuin metsäläiset eiku siis suomalaiset jo silloin muinoinkin kun vertailee?
Luulisi että se olis niinku vähän toisinpäin???? tämmösiä ajatuksia on vatsa täynnä itsetehtyä patonginkaltaista leipää, voita ja maitoa..- Anonyymi
P.ervokki kirjoitti:
ja se on oikein..kunnioitusta eläintä kohtaan.. oon miettinyt miksi juuri täällä metsäläisten maassa ei nykyään arvosteta sisuskaluja kun taas tuolla jopa tuhatvuotisten kulttuurien euroopassa taas arvostetaan ja on arvostettu vaikka varmaan varakkaampaa kuin metsäläiset eiku siis suomalaiset jo silloin muinoinkin kun vertailee?
Luulisi että se olis niinku vähän toisinpäin???? tämmösiä ajatuksia on vatsa täynnä itsetehtyä patonginkaltaista leipää, voita ja maitoa..Häh, lähes kaikki syö makkaroita mihin jauhettu suurin piirtein kaikki sisäelimet.
Anonyymi kirjoitti:
Häh, lähes kaikki syö makkaroita mihin jauhettu suurin piirtein kaikki sisäelimet.
Tuskin on munuaisia maksaa tai sydäntä. Niissä on vahva makutuntuma joka taatusti puskis läpi. Muuta tavaraa voi kyllä olla. Suomalaiset nyrpistelevät maksalle ja munuaisille sekä sydämelle ja jopa kielelle. Tähän liittyy lausuntoni.
- Anonyymi
P.ervokki kirjoitti:
Tuskin on munuaisia maksaa tai sydäntä. Niissä on vahva makutuntuma joka taatusti puskis läpi. Muuta tavaraa voi kyllä olla. Suomalaiset nyrpistelevät maksalle ja munuaisille sekä sydämelle ja jopa kielelle. Tähän liittyy lausuntoni.
Sydäntä hyvin monissa makkaroissa ja maksaa maksamakkarassa, joissakin enemmänkin sisäelimiä.
Anonyymi kirjoitti:
Sydäntä hyvin monissa makkaroissa ja maksaa maksamakkarassa, joissakin enemmänkin sisäelimiä.
En tunne ketään joka nyrpistelisi sydämelle tai munuaisellekaan.
- Anonyymi
Elionrie kirjoitti:
En tunne ketään joka nyrpistelisi sydämelle tai munuaisellekaan.
sydän on hyvää mutta munuaiskeittoa maistoin kerran ammattikoulussa ja tuli oksennusreaktio. Ehkä munuaiskeittoa olis pitäny "viilata" enempi mausteilla ettei munuaisen ominaismaku ns kusimainen maku(mikä johtuu tietenkin siitä koska munuainen on sisäelin joka on kosketuksissa virtsaan) olis ollu niin paljoo esillä, mut sain munuaisesta pienet traumat, mutta noin vuonna 2018 söin erästä ruokaa joka sisälsi munuaista ja en ollut tiennyt ollenkaan sen sisältävän munuaista kun vasta ruuan syönnin jäläkheen mulle selvis se =), niin että totesin siihen että " noh tietyt mausteet peitti sen munuaisen epämiellyttävän maun " ja varmaan tuo munuainen on sellainen ruoka-aine, että se pitää esikäsitellä taitavan tarkasti että ei ole ns heleppo raaka-aine.
Sydän, munuais,maksa, veri&perunakeitto on tuttua. Se on perinneruoka. En muista keiton nimeä, mutta muistaakseni karjalainen perinneruoka joka sisältää noita aineksia. Verestä ja jauhoista on tehty sellaisia kokkareita . Keitto höystetään muistaakseni mustapippurilla ja tilkalla kermaa sekä rypsiöljyä. Tuossa ruoassa(mummini teki sitä usein 90-luvulla) munuaisen maku ei aiheuttanut minulle oksennusreaktiota. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
sydän on hyvää mutta munuaiskeittoa maistoin kerran ammattikoulussa ja tuli oksennusreaktio. Ehkä munuaiskeittoa olis pitäny "viilata" enempi mausteilla ettei munuaisen ominaismaku ns kusimainen maku(mikä johtuu tietenkin siitä koska munuainen on sisäelin joka on kosketuksissa virtsaan) olis ollu niin paljoo esillä, mut sain munuaisesta pienet traumat, mutta noin vuonna 2018 söin erästä ruokaa joka sisälsi munuaista ja en ollut tiennyt ollenkaan sen sisältävän munuaista kun vasta ruuan syönnin jäläkheen mulle selvis se =), niin että totesin siihen että " noh tietyt mausteet peitti sen munuaisen epämiellyttävän maun " ja varmaan tuo munuainen on sellainen ruoka-aine, että se pitää esikäsitellä taitavan tarkasti että ei ole ns heleppo raaka-aine.
Sydän, munuais,maksa, veri&perunakeitto on tuttua. Se on perinneruoka. En muista keiton nimeä, mutta muistaakseni karjalainen perinneruoka joka sisältää noita aineksia. Verestä ja jauhoista on tehty sellaisia kokkareita . Keitto höystetään muistaakseni mustapippurilla ja tilkalla kermaa sekä rypsiöljyä. Tuossa ruoassa(mummini teki sitä usein 90-luvulla) munuaisen maku ei aiheuttanut minulle oksennusreaktiota.Taitaa tuo keitto olla enmmänkin Pohjanmaalta tai Lapista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taitaa tuo keitto olla enmmänkin Pohjanmaalta tai Lapista.
Aha voi olla että muistinkin sitten viärin =)
Anonyymi kirjoitti:
Sydäntä hyvin monissa makkaroissa ja maksaa maksamakkarassa, joissakin enemmänkin sisäelimiä.
Maksa makkarassa on joo maksaa siksi se onki selkeästi maksamakkara. Maksapateeksi ja pasteijaksikin sitä kutsutaan. Niin.. no en ole maistanut raudanmakua monissakaan makkaroissa. tai maksaista makua, en oikeastaan edes verimakkarassa. Ehkä maut sitten piilotetaan hyvin.
Eli siis sisäelinmakkarat käy kaupaksi mutta itse maksa ja sydän ja munuaiset ei sellaisenaan? se on jännä juttu jos mikä.Elionrie kirjoitti:
En tunne ketään joka nyrpistelisi sydämelle tai munuaisellekaan.
NO se on hyvä. Meidän suvussa on mun sisko ja isä varsin nirsoja. Mitä lie traumoja ja kaveriporukoissa.
Anonyymi kirjoitti:
sydän on hyvää mutta munuaiskeittoa maistoin kerran ammattikoulussa ja tuli oksennusreaktio. Ehkä munuaiskeittoa olis pitäny "viilata" enempi mausteilla ettei munuaisen ominaismaku ns kusimainen maku(mikä johtuu tietenkin siitä koska munuainen on sisäelin joka on kosketuksissa virtsaan) olis ollu niin paljoo esillä, mut sain munuaisesta pienet traumat, mutta noin vuonna 2018 söin erästä ruokaa joka sisälsi munuaista ja en ollut tiennyt ollenkaan sen sisältävän munuaista kun vasta ruuan syönnin jäläkheen mulle selvis se =), niin että totesin siihen että " noh tietyt mausteet peitti sen munuaisen epämiellyttävän maun " ja varmaan tuo munuainen on sellainen ruoka-aine, että se pitää esikäsitellä taitavan tarkasti että ei ole ns heleppo raaka-aine.
Sydän, munuais,maksa, veri&perunakeitto on tuttua. Se on perinneruoka. En muista keiton nimeä, mutta muistaakseni karjalainen perinneruoka joka sisältää noita aineksia. Verestä ja jauhoista on tehty sellaisia kokkareita . Keitto höystetään muistaakseni mustapippurilla ja tilkalla kermaa sekä rypsiöljyä. Tuossa ruoassa(mummini teki sitä usein 90-luvulla) munuaisen maku ei aiheuttanut minulle oksennusreaktiota.En ole maistanut munuaisia mutta tietääkseni niiden ei tule maistua kuselle. Ei ole tarpeeksi hyvin puhdistettu tai jotain? Aioin kykllä tehdä englantilaistyyppistä munuaispiirasta joku päivä. Sekä sydänpataa ja tillilihaa kielestä.
P.ervokki kirjoitti:
En ole maistanut munuaisia mutta tietääkseni niiden ei tule maistua kuselle. Ei ole tarpeeksi hyvin puhdistettu tai jotain? Aioin kykllä tehdä englantilaistyyppistä munuaispiirasta joku päivä. Sekä sydänpataa ja tillilihaa kielestä.
Ei niiden minustakaan pitäisi kuselle maistua. En ole ainakaan maistanut niissä joita olen saanut, maku oli oikein miellyttävä.
Elionrie kirjoitti:
Ei niiden minustakaan pitäisi kuselle maistua. En ole ainakaan maistanut niissä joita olen saanut, maku oli oikein miellyttävä.
Näin. Ja sen vuoksi meinaankin kokeilla joku päivä kun vaan jostain nyt löytyisi munuaisia. Munuaisrasva osaako siitä joku kertoa jotain? Oon kuullut että pitää olla jotkut taas sitä mieltä ettei?
- Anonyymi
P.ervokki kirjoitti:
Maksa makkarassa on joo maksaa siksi se onki selkeästi maksamakkara. Maksapateeksi ja pasteijaksikin sitä kutsutaan. Niin.. no en ole maistanut raudanmakua monissakaan makkaroissa. tai maksaista makua, en oikeastaan edes verimakkarassa. Ehkä maut sitten piilotetaan hyvin.
Eli siis sisäelinmakkarat käy kaupaksi mutta itse maksa ja sydän ja munuaiset ei sellaisenaan? se on jännä juttu jos mikä.Sydän on niin sitkeää että pitäisi jauhaa joka tapauksessa pieneksi, vaikka syöhän niitä jotkut nuotiolla grillattuinakin mitä TV:ssä nähnyt. Eikä minua ainakaan houkuttele sisäelinten käsittely.
Taisi olla Suomimakkara tai lenkki missä ainakin on muitakin sisäelimiä vaihtelevina osuuksina. TV:ssä oli siitäkin juttua, ei taida olla koko ajan myynnissä kaikilla valmistajilla. - Anonyymi
P.ervokki kirjoitti:
En ole maistanut munuaisia mutta tietääkseni niiden ei tule maistua kuselle. Ei ole tarpeeksi hyvin puhdistettu tai jotain? Aioin kykllä tehdä englantilaistyyppistä munuaispiirasta joku päivä. Sekä sydänpataa ja tillilihaa kielestä.
Kielimakkaraa olen syönyt joskus kauna sitten. Hyvää oli vaikkei ajatuksena oikein miellytä.
Anonyymi kirjoitti:
Kielimakkaraa olen syönyt joskus kauna sitten. Hyvää oli vaikkei ajatuksena oikein miellytä.
Siitä on aikaa kun tein kielestä tillilihaa. pitäs tehdä uudestaan. kieli on tietääkseni vieläkin suht edullista mutta täyttä lihaa. naudankilei on iso.. semmosen kun hankkis pitäs varmaan laittaa puolet pakkaseen ja sitten keittääse toinen puoli ja tehdä osasta tillilihaa ja osa sitten ns leikkeleeksi.
P.ervokki kirjoitti:
Siitä on aikaa kun tein kielestä tillilihaa. pitäs tehdä uudestaan. kieli on tietääkseni vieläkin suht edullista mutta täyttä lihaa. naudankilei on iso.. semmosen kun hankkis pitäs varmaan laittaa puolet pakkaseen ja sitten keittääse toinen puoli ja tehdä osasta tillilihaa ja osa sitten ns leikkeleeksi.
Kieli on kyllä ehkä suosikkini. Tosin vähän työläs jos otetaan huomioon kuoriminen.
Suomen jouluruoat kinkkua lukuun ottamatta ovat vanhoja arkiruokia, kuten laatikot ja puuro, mitä ei muinoin tietenkään tosin tehty riisistä. Eipä perinteisessä silakkarosollissakaan tai lipeäkalassa ole mitään sinänsä "juhlavaa" tai kallista.
Esimerkiksi Japanissakin monet perinteiset juhlaruoat ovat muinaisia arkiruokia ja tehty esimerkiksi hirssistä. Japanilainen maaorja ei juuri riisiä saanut syödäkseen, koska se kaikki meni ylhäisölle temppeleihin ja palatseihin.- Anonyymi
Kuivaaminen on herneille järkevin tapa säilöä, ei se liity mitenkään hätäruokaan kuten pettu. Voi tosin pitää varastossa hätätilanteen varalta kuten mitä säilykkeitä ja kuivaruokia. Viljakin kuivataan ja jalostetaan sitten jauhoiksi ja edelleen miksi tahansa ruoiksi.
Herneen käyttöä päinvastoin lisätään hyvänä proteiinin lähteenä ja lihan korvikkeena vaikka olisi varaa mihin tahansa muuhun. Samoin jotkut himoitsee tuoreherneitä. Minusta se on paras perinteisenä hernekeittona ja pakasteherneet lisäkkeenä muun ruuan kanssa. - Anonyymi
ns hyvää hätä&selviytymisruokaa on peruna, makarooni ja hernekeitto ja pitää ostaa jauhoja jemmaan jos tulee tosi vaikeat ajat, että jauhoista voi tehdä esim perinneruoka muttia tai leipoa leipiä ja käyttää kastikkeisiin. Pula-ajan ruokia!
- Anonyymi
jauhot säilyy vaan puolisen vuotta, toukat alkaa pomppia...
makarooneja, kuivia herneitä ja lihasäilykkeitä jotka säilyy n.4 vuotta avaamattomina, Maitojauhetta, sokeria ja hunajaa ...säilyvää....sellasta kaikkea voi hätävaraksi ajatella ja sitten vaikka siemeniä ostaa ja multaa muutamia säkkejä , voi vaikka parvekkeella kasvattaa perunaa ja kurpitsaa...keväällä aloittaa... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
jauhot säilyy vaan puolisen vuotta, toukat alkaa pomppia...
makarooneja, kuivia herneitä ja lihasäilykkeitä jotka säilyy n.4 vuotta avaamattomina, Maitojauhetta, sokeria ja hunajaa ...säilyvää....sellasta kaikkea voi hätävaraksi ajatella ja sitten vaikka siemeniä ostaa ja multaa muutamia säkkejä , voi vaikka parvekkeella kasvattaa perunaa ja kurpitsaa...keväällä aloittaa...kiitos tiedosta. Maitojauhe on siit hyvä että se säilyy joo tosiaan pitkään kas kun en heti hoksannu mainita sitä ja sokeri tietenki ja hunaja. Hunaja on minusta parempi kuin sokeri. Hunajaa on tullut käytettyä paljon 5 vuoden aikajaksolla ja oon vaihdellut paljon eri hunajalaatuja. Raemaisempi/kidemäisempi hunaja eniten mieleeni. Juokseva hunaja ei niin hyvänmakuista. hunajaa oon käyttänyt omatekoiseen sämpylään johon panen ruisjauhoja, kaurahiutaleita, kauralesettä, vettä, suolaa, hunajata sekä rypsiöljyy. On muute hyvää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
jauhot säilyy vaan puolisen vuotta, toukat alkaa pomppia...
makarooneja, kuivia herneitä ja lihasäilykkeitä jotka säilyy n.4 vuotta avaamattomina, Maitojauhetta, sokeria ja hunajaa ...säilyvää....sellasta kaikkea voi hätävaraksi ajatella ja sitten vaikka siemeniä ostaa ja multaa muutamia säkkejä , voi vaikka parvekkeella kasvattaa perunaa ja kurpitsaa...keväällä aloittaa...Missä säilytät jos toukkia tulee, ei minulla vaan ole tullut koskaan ovatpa sitten omassa pussissaan tai muovirasiassa.
"Pitää muistaa, että parasta ennen -päiväys on eri asia kuin viimeinen käyttöpäivä. Se tarkoittaa sitä, että valmistaja takaa, että jauhot säilyttävät niille tyypilliset ominaisuudet vähintään siihen päivämäärään saakka”, Karonen sanoo.
Vehnäjauhot säilyvät suljetussa pakkauksessa 6–12 kuukautta. Vaaleat jauhot säilyvät lähtökohtaisesti pidempään kuin hiivaleipä- eli tumma vehnäjauho tai graham- eli täysjyvävehnäjauho, joissa on enemmän rasvaa, kuitua ja viljan kuoriaineksia.
Periaatteessa vehnäjauhot voivat kestää käyttökelpoisina reippaasti yli vuodenkin."
https://kotiliesi.fi/ruoka/vehnajauhot-sailyvyys/
Jutussa kerrotaan eenmmänkin säilytyksestä. Melkoisen kauan pitää säilyttää huoneenlämmössäkin että maku menisi pilalle. Maalla saattaa helpommin tulla tuholaisia mutta ei sekään yleistä ole. Joskus voi tulla kaupan varastossakin. Anonyymi kirjoitti:
kiitos tiedosta. Maitojauhe on siit hyvä että se säilyy joo tosiaan pitkään kas kun en heti hoksannu mainita sitä ja sokeri tietenki ja hunaja. Hunaja on minusta parempi kuin sokeri. Hunajaa on tullut käytettyä paljon 5 vuoden aikajaksolla ja oon vaihdellut paljon eri hunajalaatuja. Raemaisempi/kidemäisempi hunaja eniten mieleeni. Juokseva hunaja ei niin hyvänmakuista. hunajaa oon käyttänyt omatekoiseen sämpylään johon panen ruisjauhoja, kaurahiutaleita, kauralesettä, vettä, suolaa, hunajata sekä rypsiöljyy. On muute hyvää.
Hunaja ei muutenkaan mene koskaan huonoksi. Vanhin löydetty hunaja on 5500 vuotta vanhaa ja yhä käyttökelpoista.
• Taste of Home | Does Honey Ever Expire or Go Bad?
https://www.tasteofhome.com/article/does-honey-expire/
• Live Beekeeping | Where the oldest honey was found in the world
https://livebeekeeping.com/history-of-beekeeping/the-oldest-honey/
Mehiläiset ovat ihmeellisiä otuksia.
- Anonyymi
Eikös hernekeitto, tai siis se mitä me kutsumme hernekeitoksi, ole alunperin kehitetty Ruotsin armeijalle. Siis satoja vuosia sitten. Tavoitteena tarjota ravitsevaa, mutta edullista ja suhteellisen kätevästi kenttäolosuhteissa valmistuvaa ruokaa sotajoukolle. Lisäksi tietysti, että raaka-aineet eli kuivatut herneet ja suolattu läski säilyvät hyvin, ja vettä saa lähimmästä purosta.
- Anonyymi
ootko varma että hernekeitto ns hätäruoka on alunperin ruottin maalta?? Jos tosiaan on niin aika mielenkiintoinen uus tieto kun en ole tiennyt tuosta .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ootko varma että hernekeitto ns hätäruoka on alunperin ruottin maalta?? Jos tosiaan on niin aika mielenkiintoinen uus tieto kun en ole tiennyt tuosta .
Suomeen näyttää tulleen Ruotsista kutem moni muukin, mutta alkujaan Kreikasta ja Roomasta. Hakukoneella löytää noppeasti melkein kaiken tiedon.
"Hernekeittoa on syöty jo antiikin aikaan. Se mainitaan Aristofaneen komediassa Linnut (414 eaa.). Kreikkalaiset ja roomalaiset viljelivät herneitä viimeistään noin 500–400 eaa. Tuona aikakautena Ateenan kaduilla myytiin kuumaa hernekeittoa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hernekeitto
Hernerokka rantautui Suomeen ruotsalaisten ristiretkien aikaan noin 1100-luvulla. Pohjoisen hartaat katolilaiset söivät tuhtia keittoa torstaisin, sillä se auttoi selviämään perjantaisin pidetyn paaston ajan.
Hernekeitto vakiintui armeijan ruokalistalle viimeistään 1600-luvulla käytyjen pitkien taisteluiden aikana. Rokan valmistus levisi väestön kaikkiin kerroksiin paljolti juuri asepalveluksessa olleiden miesten mukana."
https://web.archive.org/web/20040107031302/http://www.satakunnankansa.fi/teema/ruoka/1139231.shtml
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi862331Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap182267Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen191788- 1051477
Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663911440Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1631248Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2571042- 63953
- 78919
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha174903