satuitko rakastuun/ihastuun aupairvuoden aikanas? vai jäikö rakas suomeen?
rakastunut?
saksassa
132073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mä ooon nyt jonkin aikaa ollut täällä Saksassa myös au pairina. En seurustele eikä mulla oo ketään Suomessa.. Oon kyllä suoraan sanottuna aika avoimin mielin, että jos joku ihastuminen/rakastuminen tuliskin niin antaisin palaa! ;) Musta tuntuu että harmittais jälkeenpäin jos en käyttäis tilaisuutta hyväkseni, JOS sellainen tulisi.
Mutta tuntuu että on tosi epätodennäköistä että tulee mitään ihastuksia tai rakastumisia.. ehkä ohimenevä ihastus johonkin mutta vähän hankalaa kun ei ainakaan vielä ketään sopivia miespuolisia tunne.. ;)
Musta tuntuu että muuten kuin rakkausasioissa mun sydämestä osa tulee jäämään tänne.. oon jo nyt niin rakastunut tähän paikkaan.
olin joitain vuosia sitten saksassa au pairina ja ihastuin ja sitten rakastuin.pidettiin yhteyttä vielä muutama vuosi ja aina mietittii mitä jos kuitenki olisin palannu yms... oon ravannu siellä lomilla mut silti kotisuomi on aina vetänny puoleensa. missäpäin muuten olette/olitte?
on "vaarallinen" paikka ;)
kiva kuulla että teitä saksaan jollakin tapaa hurahtaneita on muitakin :) lohduttaa heikolla hetkellä. olin nordrhein-westfalenin osavaltiossa, sauerland-nimisellä alueella kovin pienessä kaupungissa nimeltä sundern.
minäkin sillon viimesiä kirjeitä kotiin kirjotellessani "huokasin jo helpotuksesta" että onnistuin oleen sotkematta ihmissuhteita kokonaisen vuoden ajan. kuinkas sit kävikään... joo, mutta kaipa tuo jonkinlaista kohtaloo oli.
minäkin kyllä luulen ettei musta taitas ihan pysyväks ulkomaan asukiks olla... sen verran tää kotisuomi rakas paikka on. (vaikka sitä valitusta palattua alkuun riittikin/riittää väliin vieläkin :P) mutta ken tietää jos joskus sen miehen tänne houkuteltua sais... ;)
Itellä oli sellanen elämäntilanne, että oisin jokatapauksessa lähtenyt au pairiksi, mutta sanotaanko että paikan valintaan vaikutti tietysti kullan asuinpaikka junayhteydet. Sanotaanko että en pelkästää hänen takia tänne tullu vaan kielen kulttuurin oppimisen takia. Mutta saksalainen kulta kenties paras motiviivi/motivaatori...? Enkä oo täällä periaatteella että jos bänät tulee niin lähtisin suomeen.
Mua ei siellä mikään akuutti odota, vanhempia sisaruksia lukuunottamatta. En kuvittele oppivani kieltä nopeesti vaan oon tosi ennakkoluulonen.. ymmärrän melko hyvin kirjotettua saksaa mutta oma saksan puhuminen on sitä ja tätä. Varmaan pelkään liikaa virheitä ja oon mieluummi toistasex hiljaa/käytän englantia.
Hmm, miten luulet, että pystytte "sopimaan:ollaan kavereita vain"? Mä ny en ainakaa pystys jos mä oon todella rakastunut. Mieluummin mä vaikka ootan sen 3 vuotta että molemmilla on esim. ne opiskelut takana ja lentelen saksa-suomi väliä eurobonuskortit vinkuen ja yritän saaha tolkkua kullan omista tulevaisuudenaikeista.. Niin, ettei ne ihan suomi-vastaiset ole (hänellä)..
Siis mä en oo niin rakastunu suomeen, en tosin kyllä vielä saksaankaan :) Täällä on ihanan lämmintä (nyt 33C) mitä harvoin varsinki pohjosemmassa suomee. Mutta onhan se elämä muutaki ku ilmasto, eikö? :)
Juhannustraditioita vaan on ny ikävä :(
Mutta käytäntö se useimmiten ratkasee. Mun alalla täältä vois löytyyki duunii, ihan miten mä oon kykenevä oppiin kieltä täällä ja millä rahalla elättää itseni jos päättäsin opiskella.
Suomen kielen oppiminen("täydellinen") kestää kuulemma 4 vuotta. Ystäväni englantilainen poikaystävä on suomessa 7h/pv suomen kielen kurssilla ja silti kuulemma opettaja sanonut että nelisen vuotta menee.. Mutta taidanpa jättää tuon kullalleni kertomatta!
Tärkeimmät kuten "minä rakastan sinua", tai "perkele" hän jo osaa :) Mitä te muuten opetitte suomeks sanoon, vai opetitteko mitään?
No joo toivottavasti ei eksyny kovin aiheesta.. :D
joo, siis palasin kuukaus sitten suomeen. ja tuo meidän juttu oli vasta aluillaan, jos nyt meitä rakastuneina immeisinä ajatellaan, ystäviä oltiin koko vuoden. mutta jos oisin viikonkin pitempään voinu saksaan jäädä, niin ties mitä ois tapahtunu... voihan teitty olla että tuo oli alkuhuumaa vaan. mut erotessa ei nyt sovittu suhdetta kaveripohjaseks ihan niinku sen tuollain sanottuna vois ymmärtää, vaan juttua yritetään viedä eteenpäin välimatkasta huolimatta! poika on siis ainakin syksyllä tänne päin tuloillaan :) ja minä nyt saksassa käyn muutenkin enemmän kun mielelläni!!! MUTTA sovittiin tai poika mua rohkas pitään silmät auki ja jos nyt niin sattus käymään että suomalaisen kullan (tai mikä ettei ulkolainenkin vois olla mutta nyt suomesta sen kummiskin löytäsin...) kesän aikana löytäsin niin antasin mennä vaan jos siltä tuntus, tällä hetkellä tosin ei... -ikävä vaan sinne ja kova! mutta sanottasko tätä nyt sitten jollakin tapaa vapaaks suhteeks. en oikeesti tiedä, miten tuota poikaakaan ihmisille nimitän saatika sitten mikä tää meidän juttu on. mutta siis tuommonen "sopimus" tehtiin.
tuo suomen kielen oppimiminen lienee työn ja tuskan takana. mutta ois se ihanaa jos oma mies suomea osais! minä kun kuitenkin saksaa jollakin tasolla osaan. ja musta saksalaiset tuntuu olevan innokkaita suomen opiskelijoita... tai siis tiedän useita, jotka suomea haluis opiskella, mutta siihen ei vaan mahdollisuutta ole. no jos joku saksalainen tosissaan suomen aikoo oppia niin tänne sitä oppiin tulla pitäs!
yhdellä kaverillani on täällä suomessa asuva ulkolainen poikaystävä ja tuo mies pystyy suomea ymmärtämään muttei puhu montaakaan sanaa. mies puhuukin sitten englantia ja kaverini joko tai. ja me suomalaiset ystävät puhutaan monesti suomea ja tuo mies kyllä ymmärtää, vastaa sitten meille englanniks :)
joo, kirosanat, minä rakastan sinua ja tykkään susta ja muutama muukin "lausahdus" on täälläkin tullu opetettua. :D
Hei!
Kyllä siinä minullekin niin kävi, että tuli rakastuttua Saksassa, tosin ei au pair-vuoden aikana.
Lähdin au pairiksi vuonna 1998 heti kirjoitusten jälkeen. Koska perheen kanssa sujui hyvin eikä minulla jatkosuunnitelmia ollut, jäin heille vielä toiseksi vuodeksikin. Syksyllä 2000 aloitin 3 vuotta kestävän oppisopimuskoulutuksen ja toiselta kurssilta se rakas sitten löytyikin.
18 päivän seurustelun jälkeen kihlauduimme joulupäivänä 2001 ja häitä vietettiin seuraavassa elokuussa. Nyt kesällä tulee avioliittoa täyteen 3 vuotta.
Ja tästä kaikesta on kiittäminen yhtä au pair-vuotta. :D
Anne
pakko kai sit lisaa kans tahan et kyl maki vahan ihastuin. ja seurustelinki viime kesan saksalaisen pojan kaa. mut taa oli silleen et han oli itse kaymassa suomessa ja tapasin hanet siella. sitten kavin vierailulla viime kesana saksassa viikon ajan mutta juttu lahti kuitenkin kuolemaan.. ikava on kylla, kun ei suomesta loytais ikina samanlaista. taa poika tuntu niin taydelliselta mut ma en oo kyl tutustunu tarpeeks hyvin et loytais vikoja.
Itte tulin tänne saksaan (NRW) kun tapasin saksalaisen pojan ja oon nyt sitten 1-2v täällä aupairina ja lähellä poikaystävääni :) Ja hyvin menee..
Enkä mä sano että se saksalaisuus tekis jotenki ihmisen erilaiseks tai paremmaks ku suomalaisen miehen, mutta ainakin meillä toistaseks natsaa tosi hyvin yhteen. Ulkomaalaisten kanssa voi helpommin näytellä jotain mitä ei oikeesti oo, kielimuurin ja kulttuurierojen takia, mutta jos oikeesti osaa olla oma itsensä (molemmat) niin mikäs sen ihanampaa, suhde on terveellä pohjalla silloin.
Saksalaisia on 80miljoonaa ja kulttuuri on samantapainen ku suomessa, kehittynyt ja monet perinteet suomessa on täältä kotoisin, niin mikäs ihme että näitä rakastumisia sattuu :)
Vinkki saksasta kiinnostuneille ja täällä oleville aupaireille ym, sivusto saksansuomalaisille: suomalaiset.de
"Enkä mä sano että se saksalaisuus tekis jotenki ihmisen erilaiseks tai paremmaks ku suomalaisen miehen, mutta ainakin meillä toistaseks natsaa tosi hyvin yhteen. Ulkomaalaisten kanssa voi helpommin näytellä jotain mitä ei oikeesti oo, kielimuurin ja kulttuurierojen takia, mutta jos oikeesti osaa olla oma itsensä (molemmat) niin mikäs sen ihanampaa, suhde on terveellä pohjalla silloin."
eipä teekään! ja tuo "näytteleminenkin" onnistus kyllä varmasti paremmin. itse koin pystyväni olemaan jollakin tavalla rennompi ja vapaampi jo heti alusta alkaen kun mitä oon suomen jutuissani ollu. tosin tuo saatto olla seurausta siitä että tuo saksalainen poika oli koko vuoden ajan ollu jo siinä lähellä, kaverina ja ystävänä ja sit vasta loppuvuodesta juttua synty muutenkin ;)
saksalaiskulttuurista pakko sanoa... hausfrauna oloon en kyllä suostuis! tiedän meinaan meitä suomalaistyttöjäkin monia, jotka on ihan vaan kotosalla hausfrauna, eikä pariskunnalla ees lapsia vielä oo. tylsistysin! :) mutta suomalaisnaiset ei taida ollakaan tuommoseen niin tottuneita...
Niin enhan minakaan tienny et millanen se mun saksalainen oli sit tavallaan oikeesti ku saksa ei multa suju hirveen hyvin mut enkku molemmilta. Nii sit kumpikaan ei puhunu omalla aidinkielellaan. Mut mulle se vaikutti ihanalta. Valilla kyl tuntuu et meen hakeen sen takasin ku katttoo suomalaisii miehii ja vertaa siihen. Ei suomalaisis sillei mitaan vikaa oo mut ne on vaan vahan jaykahkoja saksalaisiin verrattuna..
Suomalaisilla naisilla on kyl niin paljon alya ja itsetuntoa nii eiks se ois ihan turha jaada hausfrauks. Kylhan sita on kuullu kuiskuttelua miten saksalaisia tulee Suomeen hakemaan itelleen naisen mut emma nyt vaan suostu uskomaan sellasta.
Miten teijan muitten suhteet on kestany sen jalkeen ku ootte lahteny takasin Suomeen? Ootteko pitany kauanki yhteytta ja miten?
siis mehän sovittiin suhteemme kaveripohjaseks vikana iltana. en vaan ois voinu palata suomeen tietosena siitä, että kulta on saksassa. ei kummiskaan niin pitkälle vielä jutussa päästy (sanon melkeinpä että onneks :P) että oisin luvannu muuttaa saksaan taikka toisipäin! mutta tää meidän "kaverisuhde" on nyt tän vajaan kuukauden tekstarein, postein, mailein ja puheluinkin hoitunu. ja tosiaan, poika on jossain vaiheessa kyllä tosiaan mun luo tulossa käymään. outoo, kun en oo ennen tällasta kaverisuhdetta ylläpitäny... pojan puolelta oon vapaa elämäni miehen etsintään, kuljen tietty silmät auki tuolla ulkosalla :) mutta kun en vaan oikein pelkäks kaverijutuks tätä juttua pysty käsittään. miten voisin kun tekstarit sieltä suunnalta on aikas helliä ja kaipailevia..?!?
"Valilla kyl tuntuu et meen hakeen sen takasin ku katttoo suomalaisii miehii ja vertaa siihen. Ei suomalaisis sillei mitaan vikaa oo mut.."
TOTTA tai siis yhdyn tuohon täysin. käyny jo muutamaan kertaan mullakin mielessä :D
ja vielä tuosta kielestä... musta tuntuu että meidän suhteessa se olin minä joka enempi mysteeriks pojalle jäin. minä kuitenkin saksaa hyvin ymmärsin. mutta ehkä tuo kieli"muurikin" on osa syy, minkä takia en ihan päättömästi juttuun mukaan hypänny ja sit taidan kuitenkin jollakin tapaa aika järkiperänen olento olla ;)
suomalaiset aupairit löytää just tyyliin VAHINGOSSA elämänsä miehen matkoiltaan, mut saksassa just jotku itä-eurooppalaiset tuli aupairiks sen takii, että löytäis itelleen sen miehen, jonka luokse sit saatto vuoden jälkeen jäädä. -vähän eri lähtökohdat siis. mutta tuskin kukaan tyttö suomesta lähtis sormen napsautuksesta vaan saksalaisen miehen matkaan mukaan... vai?
Saksapa näyttää olevan vaarallinen maa :)
Ei sillä, kyllä noita Tukholman poikiakin pitää varoa, jos aikoo ihan nunnasinkkuna selvitä au pair-vuoden :) Vieraalla kielellä on kyllä paljon helpompi keskustella ihastuttavien poikien kanssa, hassua kyllä.
...kun rakastuin neljä kuukautta ennen nyt edessäni olevaa lähtöä au pairiksi. Yritin myös vältellä poikia täällä suomessa minkä kerkesin, mutta kun sitä vähiten odottaa niin sieltähän se tulee... :) Tosiaan, ihastuin ja kenties rakastuinkin ja nuo neljä-viisi kuukautta vietettiin toistemme kainalossa, ja nyt on ero edessä... innoissani oon silti lähdössä, oli vaan hiukka huono ajoitus tuon pojan ilmestymisellä... Vähän pelottaa mitä käy kun ei vuoteen nähdä :/ Tai se kuinka ikävä tuleekaan... Mutta pää pystyssä uusia haasteita kohti, kai... :)
Petra