Kun tuolla IS-sivustolla tekivät kyselyn siitä, onko oikein pettää, niin minä teen sen hieman suoremmin: pettäisitkö sinä puolisoasi/partneriasi/mitätahansa, kenen kanssa nyt satut olemaan hieman syvällisemmissä väleissä?
Mä en ikimaailmassa pettäisi. Se ei ole oikein, se on toisen halveksumista. Kaikenlaisia mielipiteitä kehiin silti.
Mä en ikimaailmassa pettäisi. Se ei ole oikein, se on toisen halveksumista. Kaikenlaisia mielipiteitä kehiin silti.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kohtele lähimmäistäsi, niin kuin haluaisit itseäsikin kohdeltavan.
päätee hyvin siihen asti kunnes kokee jotain mitä ei ikinä uskonut kokevansa. Edelleen "never say never"...
Valitettavasti olen sen kokenut omin silmin !!!
sitä tuskaa en halua kenenkään kokevan
Ihmiset kokevat asioita aivan eri tavoin. Sinun kokemaasi tuskaa et voi muille aiheuttaa. Jokaisella on oma tuskansa. Joku ei liioin edes koe tuskaa jos kumppani on uskoton. Tämä puolestaan voi johtua ainakin siitä, että itse on ollut tilanteessa, jossa ymmärtää "pettäjänkin" tuntevan tuskaa. Siis samassa veneessä ollaan kaikki.
ENKÄ PETTÄJÄ VAAN HALUAN KOHDELLA NAISTA AIDOSTI JA HELLÄSTI..
Jokainen näkee tilanteen omalta kannaltaan ajatellen pettämistä. Jos puoliso/partneri on rakastava ja seksikin sujuu OK, ei kai tulisi mieleenkään pettää, MUTTA oletteko tulleet ajatelleeksi, että kaikki miehet eivät ole niin helposti "jätettäviä" erotilanteessa. Kaikille ei voi edes ehdottaa sellaista, koska seuraamukset saattavat olla arvaamattomat.
Pitäisikö sitten toista pelkäävän osapuolen tyytyä kohtaloonsa ja elää esim. seksittömässä suhteessa koko loppuelämänsä jos esim. on naimisissa tai yleensäkin sellaisessa epätyydyttävässä suhteessa kun ajattelee että jokaisella on vain yksi elämä?
Siis mitä tehdä? Erota ei uskalla, eikä uskaltaisi sellaista koskaan toiselle edes ehdottaa koska pelkää jotain, esim. väkivaltaa tai loppuelämän jatkuvaa vainoamista.
Kyllä siinä tulee jo mieleen sellainenkin että sekstailee sellaisen kanssa jolta saa sitä mitä kaipaa, seksin lisäksi esim. púuttuvaa hellyyttä ja tunnetta että tuo toinen aidosti välittää.
Ei voi siis ihan suoralta kädeltä tuomita niitä jotka pettävät, tilanteita on niin monia kun on ihmisiäkin. Ja voihan sitä joku käyttää kostonakin ihmisarvoa alentavasta kohtelusta tms.
Nyt laitan hanttiin jokaiseen viestiin...
"Jos puoliso/partneri on rakastava ja seksikin sujuu OK, ei kai tulisi mieleenkään pettää"
Suurin harhaluulo asiasta. Uskottomuus johtuu aina uskottomasta; hyvin suuri heistä on ihan onnellisesti naimisissa eikä heillä ole mitään haluja vaihtaa kumppaniaan. Itseäni kiehtoo erityisesti se miten ihmiset asettavat aina syrjähypyn vakituisen, pitkäaikaisenkin parisuhteen edelle.Täysin absurdia, että hetkellinen ihastuminen/rakastuminen toiseen tai yhdenyön seksisuhde voisivat merkitä enemmän kuin mahdollisesti pitkäkin onnellinen parisuhde.
Eli siis: Uskottomien kumppaneille tiedoksi: Puolison uskottomuus ei johdu teistä. Älkää tehkö asiasta elämän ja kuoleman kysymystä. Kuunnelkaa mitä kumppanillanne on sanottavaa asiasta ja ottakaa se vakavasti. Paitsi jos kumppani syyttää teitä tapahtuneesta; sille voitte haistattaa pitkä!
Monasti on maksettava liian kova hinta eron yhteydessä. Yksi mahdollisuus on ettei satuta toista jos salarakas pysyy salaisuutena. Jos parisuhde on väljähtynyt ja suunta on pysyvästi arkisen turhauttava, voi salainen erottinen suhde olla pelastus omalle onnelliselle loppuelämälleen. Nääntyä arjen ja eron ikeessä vai onnea ja elämän tähtihetkiä salarakas suhteessa???? Loppuelämäsi ensimmäinen päivä on tänään!!! Hei herätkää elämään omaa elämäänne!
Olen nelikymppinen nainen, jonka mies jäi pettämisestä kiinni jokin aika sitten. Jos tulisi sopiva tilaisuus, hyppäisin varmasti sänkyyn jonkun ulkopuolisen kanssa. Tosin en tiedä, olisiko se enää pettämistä, koska mieheni on avannut tien...
Pettämiseen suhtautuminen on varmaan yleisesti kielteistä ja "kerrasta poikki" -periaate oli minullekin selvä ennen mieheni kiinni jäämistä. Mustavalkoinen ajattelu ei taida kuitenkaan toimia enää petetyksi tulemisen jälkeen. Toiset "kerrasta poikki" -ihmiset eroaa ja toiset ei. Me todennäköisesti, mutta ei mitenkään pikaistuksissa eikä erottu seuraavana päivänä pettämisen tultua julki.
melko lapsellinen.Luulisi nelikymppisen jo kasvaneen ulos lapsen kengistä,eikä alistua moiseen kosto pelleilyyn,vaikka pettäminen v....kin
Kyllä pettäminen on niin iso asia, että siitä on vaikea päästä yli. Itse annoin kerran anteeksi, mutta sitten kun se toistui, oli asia selvä. Olin sopinut kumppanini kanssa, että jos se toistuu, meillä ei ole enää onnistumisen edellytyksiä. Se toistui, joten tiemme kävivät sen jälkeen eri suuntiin.
Heti eron jälkeen tapasin miehen, jonka kanssa seurustelin 5 kk. Suhde oli minulle kuin taivaan lahja, sillä sen avulla pystyin irtautumaan miehestäni. Ja kuinka ollakkaan.. kun tuo laastarisuhde oli tehtävänsä täyttänyt, erosin tuosta suhteesta kivuttomasti.
Voin ihan rehellisesti myöntää, että ajatusleikki "pettämisen kostamisesta pettämällä" on mieheni pettämisen paljastuttua lapsellista, mutta typerämpiäkin ja lapsellisimpiakin ajatuksia pettäminen minussa herätti. (Kuten esimerkiksi soittaminen toiselle naiselle. Jälkeenpäin ajatellen tosi typerää, koska se ei asiaa mitenkään auttanut. Rauhoituttuani en olisi niin tehnyt.) Luulisin, että aika moni ajattelee kostoa kriisitilanteissa ajatusleikin tasolla. Se helpottaa kummasti, vaikka olisi kuinka lapsellista. Minäkään en siis ole vielä hypännyt vieraaseen sänkyyn, enkä enää varmaan pelkästään kostomielessä menekään, mutta tekisihän se hyvää itsetunnolle, jos siihen tulisi tilaisuus ja kynnys "pettämiseen" on nyt matalalla.
..että itsetuntoasi ns. kostopettäminen ei kyllä viime kädessä nostata -ellet sitten ole moraaliton.
Jouduin itse petetyksi avioliitossani, mikä oli minulle totaalinen shokki. Tapaus herätti sellaisia vihan ja katkeruuden tunteita, joita en aiemmin ollut kokenut ja siinä kiukun humussa ajattelin antaa samalla mitalla takaisin. En hypännyt sänkyyn, mutta kaulailin ja suutelin vierasta miestä erään ravintolaillan päätteeksi.
Olo ei tapahtuneen jälkeen ollut kovinkaan mieltäylentävä, vaan voin vielä pahemmin, kun tajusin toimineeni yhtä väärin kuin mieheni. Suhde päättyi nopeasti, sillä kummallakaan ei ollut rakentavia tapoja selvittää asioita.
Nyt elän uudessa onnellisessa suhteessa, enkä voisi kuvitellakaan toimivani kuten silloin.
say never.
turpaan aviomieheltäni ja menin nuolemaan haavojani ex-rakkaani kainaloon. Enkä katunut, enkä kadu. Väkivaltaa en siedä missään muodoissaan ja tässä tapauksessa väkivalta alkoi papin aamenesta. Hääpukukin oli pitkään minulle kuin kummitusvaate.
Aivan oikein sinulle,vaikken väkivaltaa itsekkään hyväksy!!!
Sitä paitsi annoithan itsekkin turpaan sulhasellesi henkisesti!!!
Väkivaltaa siis molemmat -> revi siitä
vaan meidän avioliittomme loppui aikaste nopeasti omaan mahdottomuuteensa. Ei väkivaltaisessa suhteessa voi elää, jos ei ole itsellä mahdollisuuksia fyysisesti puolustautua. Eli pitäisi osata kaikkea mahdollista itsepuolustuksen saralta ja judoa tai aikidoa tai jotain, jotta saisi elää rauhassa. Ei väkivaltaan sortuneelle voi mitään.
Pettäminen on väärin, jos on toimivassa suhteessa, jota aikoo jatkaa. Se syö henkisesti kaikkia osapuolia.
Toki ruumiillinen väkivalta on väärin..itse olen elänyt HENKISESSÄ väkivalta suhteessa ja en näe siinä mitään eroa ruumiilliseen, muuta kuin jäljet eivät näy mutta paraneminen kestää sitäkin kauemmin.
Mutta nyt elän onnellisesti uudessa suhteessa, kuten ymmärsin,että sinäkin,joten aurinkoista kesää teille ¤
En pettäisi esim. menemällä sänkyyn toisen kanssa. Tämä on minusta kuitenkin aivan liian pinnallinen tapa lähestyä pettämistä. Kumppanin voi nimittäin pettää monella muullakin tavalla. Kumppanille voi valehdella ja siten pettää hänen luottamuksensa. Jos nämä kaksi asiaa yhdistyvät, on minusta suhteelta viety pohja. Ja jos vielä pettää kumppaniaan jatkuvasti, harkiten ja melkoisen taidokkasti, on jo kyseessä peli. Siitä ei kukaan loppujen lopuksi selviydy vammoitta.
Itse olen tullut petetyksi em. tavalla. Pitkään mietin mikä minussa oli vikana. Pettäjä syyllisti minua taidokkaasti. Noin vuoden kuluttua erosta olen päässyt jaloilleni. Nyt osaan jo ajatella, että kumppanini oli luonteeltaan huijari, joka ilmeni monilla muillakin elämän aloilla. Hänelle pettäminen oli elämäntapa, eikä hän koskaan tule ymmärtämään sitä kipua, mitä se toiselle tuottaa. Ymmärsin myös, että hän ei ollut tunne-elämältään terve, joten ei ollut mitään järkeä jatkaa pettäjän kanssa.
Sanoin, etten koskaan enkä missään olosuhteissa pettäisi kumppaniani. Tuon asian olen saanut omakohtaisesti kokea jo niin monta kertaa, etten koskaan sitä halua toiselle tuottaa.
Mutta minua petti mies :(
En pettäisi koska a) en halua tuottaa toiselle ihmiselle sellaista tuskaa pettämällä luottamuksen ja b) en hyväksy itseltäni sellaista käytöstä, en halua olla ihminen johon ei voi luottaa.
pettäisin ja olen jo muuteman kerran pettänytkin. rakastan silti poikakaveriani, mutta saan siitä pettämisestä tyydytystä niin henkisesti että fyysisesti. sairastako? ehkä.
eikä poikakaverini tästä tiedä. ja en ole pannut vain kahta näistä miehistä, jonka kanssa olen poikakaveriani pettänyt. muiden kanssa kismaillut ym.
vaihtelu virkistää :)
ehkä sitten olen nuori huora :]elämä on sellasta.
VOI juku pliuta, onhan se mukavaa tuossa iässä 'katsella' hieman maailmaa.Mutta ennemmin tai myöhemmin tulet melkoisella rytinällä alas rakkaasi saatua sinut kiinni.Se on julma seuraus sinulle kun katsot totuutta silmiin leikkiessäsi toisen ihmisen kustannuksella.Mutta oppia ikä kaikki vaikka kantapään kautta.
on tuollaisessa leikissä lähtenyt henkikin.
OIS KIVA JOS OIS SELLAISIA NAISIA JOTKA TULISI TUTUIKSI VAIMONI KANSSA.
...EN!
Rakastan miestäni niin paljon!
Oli aika jolloin olin nuori ja silloin piti kokeilla, nyt olen tarpeeksi kokeillut ja tiedän mitä tarvitsen ja miten haluan elää...naisena joka seisoo miehensä rinnalla tapahtuipa mitä hyvänsä.
Pettäisikö mieheni?
Sitä en tiedä, enkä usko ennen kuin toisin todistetaan.
Omalle kohdalleni on nuorempana sattunut kaikenlaista. Itse en ole pettänyt ikinä, mutta aikaisemmista tyttöystävistä muutama sai minut tosi epäluuloisiksi. En tiedä pettivätkö - ehkä..
Nyt uudessa suhteessani meni tosi pitkään että uskalsin luottaa toiseen, vaan miten kävikään.
Kännissä sekoili jonkun muun kanssa. Annoin tämän anteeksi, mutta voinko ikinä enää luottaa toiseen?
Haluaisin unohtaa, mutta tuo sattuu niin paljon ettei edes uni tule silmään. Kuinka joku joka rakastaa voi tehdä tuolla lailla?
Miten te olette päässeet näistä yli? Voiko elämä jatkua?
Kokemuksen syvällä rintamalla voin sanoa,että se jää 'hieman' taka-alalle mutta esim. riidoissa se nousee pinnalle.
Itse näin omin silmin exäni pettävän ja sen asian kanssa ei voi elää, kun menee luotto ja kaikki.Ansaitset itsellesi sellaisen tyttöystävän joka ARVOSTAA ja RAKASTAA sinua aidosti ja oikeasti.
Itse olen saanut sellaisen suhteen ja uskon,että sinä löydät myös kunhan vain jaksat odottaa = )
Voin yhtyä sanoihisi täysin, oma koettelemukseni alkoi reilu vuosi sitten kun sain naiseni kiinni pettämisestä. Perheneuvola, keskustelu ja AIKA auttoi sen verran, että asia ei pyöri enää mielessä joka päivä, viikoittain kuitenkin. Osaan pitää asiasta suuni kiinni yleensä, jos se joskus tulee eteen niin juuri riidan yhteydessä. Ehkä vielä joskus opin, kunhan aikaa vielä kuluu. Vuosi on kuitenkin vasta alku paranemiselle, tuskin koskaan pääsen kokonaan yli mutta pikkuhiljaa helpottaa.
Suhteeseen jäin varmaan siksi, että kaikesta huolimatta rakastan vaimoani, ja mikä minulle tärkeintä, kolmea yhteistä lastamme. Eron tullessa olen lähes varma että lapset jäisivät äidille riippumatta siitä mitä minä haluaisin. Näinhän se suomessa yleensä menee. Ja kyllä sitä saa peiliin katsoa itsekkin, olisi voinut hoitaa jotkut asiat aikoinaan hieman eri tavalla. Itseäni en toki ole lähtenyt syyllistämään, eikä kenenkään petetyn kannata sille tielle lähteä. Totuus vain on, että suhteessa on kaksi osapuolta ja jos tuollaiseen tilanteeseen joudutaan niin kyllä molemmilta löytyy parannettavaa.
Anteeksi olen antanut mutta koskaan en unohda. Päivä kerrallaan eteenpäin, ja jos tilanne joskus vielä toistuu niin ovi käy samana iltana minun raahatessa laukkuja pihalle.
HALUAN OLLA KUNNON MIES JOKA RAKASTAA NAISTANSA AIDOSTI.EIKÄ JUOKSE VIERAISSA.
Vain sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastan
Sorruin pettämiseen kerran ollessani 16 vuotias (nyt olen 23.v). Vaihdoin toisen pojan kanssa vappuaattona kaksi suudelmaa ja juoksin seuraavana päivänä tunnustamaan tekoni ja sain anteeksi. Olo oli todella huono pettämisen jälkeen. Opin ainakin läksyni.
Nyt olen avoliitossa (yhdessä jo 2,5 vuotta) enkä edes tanssi hitaita baarissa toisen miehen kanssa :) Rakastan kultaani.
Kaikki pettää. meitä oli firmassa kolme naista ja me aina annettiin emoyhtiön pelimiehille (kaikki ne vaki suhteessa) nyt anne ja sari on muualla töissä ja mua ei huvita.
No mutta nythän sulla on tripla mahdollisuus vaikkapa palkankorotukseen alapään kautta.....
Ennen aina luulin, että kävi mitä kävi, mutta pettämään en ala... Ja niinhän siinä sitten kävi, että petin miestäni juuri avioliiton loppusuoralla.
En usko, että enää lähtisin sille tielle, vaan pitäisin periaatteestani kiinni, enkä alentuisi moiseen. Mutta en mene vannomaan. Parhaani yritän kumminkin.
En ole ylpeä siitä mitä tein.
Itse ajattelin myös aina, että enhän minä voisi ikinä pettää. Noh niin kuitenkin kävi, että petin ex-miestäni.
Kokemuksena aivan kamala, en suosittele kenellekään. En todellakaan ole ylpeä siitä mitä tein, mutta tehtyä ei enää saa tekemättömäksi. Opiksi tästä on otettava ja toivottava, että anteeksi vielä saisi joku päivä.
mutta hän petti.....en aikonut kostaa, mutta niin vain kävi.