On se vaan jumissa. Siis vertauskuvallisesti. Joskus kakarana yksi lapsi työnsi päänsä ahtaaseen tilaan ja jäi fyysisesti jumiin. Olimme kahdestaan. Panikoin ja liukenin paikalta. Menin myöhemmin katsomaan oliko hän vielä siellä niin ei ollut. Hengissä taisi säilyä sentään siitä keissistä. Itse hän päänsä sinne työnsi, en pakottanut. Se ei ollut heitteillejättö sillä olin niin nuori että laki olisi suojellut minua. Samaan rakenteeseen liittyi eräs toinenkin tragedia. Yksi tippui korkealta ja kovaa. Onneksi en nähnyt sitä. Kyse oli siinäkin tapauksessa lapsesta. En tiedä kuinka hänelle kävi. Pää jumissa siis itselläni koska usein tuntuu kuin koomasta olisin herännyt aamuisin, vaikkei enää olekaan aamu. Sitä se ikä ja kuluttavat vuodet aiheuttavat. Sosiaalisen elämän harrastaminen voisi auttaa tähän. Työelämäkin voisi tuoda sisältöä elämään. Tällainen stoori tällä kertaa.
Pää jumissa
Anonyymi-ap
7197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No jopas. Onko sinulla aamuisin sellainen rutina kun kävelee vessaan. Mulla on.
Sitä voi jo verrata sarjatuli-aseen paukkeeseen.
Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa vaimenee. Olettaisin, että sama pätee pääjumiin. Tai sitten se pahenee, mutta silloinhan yleensä vain naurattaa.
>simiti<
Joskus polveni naksuu, lähinnä portaissa. Pitkittyneenä epätoivo muuttuu joko itkuksi tai nauruksi. Keväällä se muuttui minulla itsekseni nauramiseksi. Kilahdin myös. Viime kesänä oli sama juttu. Elämäni pärisi hetken kun meinasin jäädä junan alle - adrenaliiniryöppy oli kuin parhain huume.
Minä muistan että Emil tai Eemeli työnsi päänsä soppakulhoon. Sitä en muista mikä idea siinä oli. Mutta omaa lapsen tai lapsenmielisen huumorintajua kivasti puhutteli kun soppakulhosta vapauduttuaan sama piti vielä toistaa pelkästään sen demonstroimiseksi miten se ensimmäinen kerta oli tapahtunut. Vähemmästäkin sitä joutaa puu-ukkoja vuolemaan. Itsehän olen niin noheva, että olen pitänyt pääni pois turhasta ahtaudesta. Joskus voi oppia muutenkin kuin kantapään kautta. Ehkä.
Niiskuneidille kävi samoin. Tulikuuma soppa polttaisi kasvot irl. Tehokasta "kasvokuorintaa" siis. Jos aikuisena ei opi kantapään kautta niin silloin on lirissä. Kiipesin itse lapsena puuhun ja se sai minusta kuristusotteen. Minut pelastettiin mutta jatkoin silti samassa puussa kiipeilyä, eli en oppinut virheistäni silloin. En kuitenkaan kuristunut uudestaan, sillä tässä nytten kirjoittelen.
Ei sentäs kuristumiseen liittynyt, mutta polkupyörän lukko oli tosi vaikee saada pois. Vaikka miten päin koitti sovitella, niin ei lähde ja saha siihen ei pystynyt. Palokunta sen sitten niillä saksillaan leikkas.
volle eli jou v olto niin ri aikaakaan kkun van BVolvodsta oretu... hinaaja tuler vsrmssn kohtrss videmän en
Vieläkö volvoja myydään? Suomessa on wanha autokanta ja vanhat tuotteet ovat kestäviä, eli onhan niitä yhä tien päällä. On minua autonkin avulla tähdätty, vaikkei ole osunut. Taidan olla Teräsmies 🦾.