Miehet paljastavat: tällaiset naiset hylätään Tinderissä heti Ei sytytä

Pienet rinnat ruma naama , lihava, lyhyt , paksut reidet / pohkeet jne jne

Minä taas en käytä koko Tinderiä.
Joskus kävin katsomassa ja viikon "kokeilu" riitti.
Ei sieltä aitoa, syvällistä ihmissuhdetta löydä kuin ehkä poikkeuksellisella tuurilla.

Ihmisillä on joku harhakäsitys muutenkin, että voisi "valita" itseään miellyttävistä tuosta vain pyyhkimällä sopivan tai sopivimmat.

Sitten ollaan järkyttyneitä ja pettyneitä, jos match ei vastaa tai jos päästään jopa kohtaamiseen saakka, toinen ei vastaa ollenkaan palvelusta saatua harhaista mielikuvaa.

Vanhanaikaisessa kirjeenvaihdossa oli sellainen hyvä puoli, että kirjeitä läheteltiin puolin ja toisin usein viikko- tai jopa kuukausitolkulla ennen kuin toista osapuolta tavattiin.
Siinä ehti tutustua vastapuolen mielenmaisemaan aika kivasti ja ("kuva olis kiva") usein tiedettiin jo tapaamisvaiheessa vähän siitäkin, minkälaista habitusta siellä tapaamispaikalla pitäisi suunnilleen etsiä.

Ja jos toinen osapuoli ghostasi tai kirjeissään paljasti olevansa tasapainoton tai muuten haluton tapaamaan, sekin tuli selväksi jo ennen kuin isompia liikkeitä tehtiin.
No joo, ne olivat niitä aikoja, lankapuhelimet, postikortit ja sen sellaiset....

Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että edelleenkin on ihan fiksua tutustua siihen toiseen ihmiseen aluksi ihan kirjoittamalla, jossain vaiheessa ehkä näillä WhatsAppeilla tai vaikka soittamalla ennen treffien sopimista.

Siinä voi kumpikin muodostaa jonkinlaisen käsityksen toisen mielenmaisemasta, aikeista ja käytöksestä ylipäätään.

Mitä itse olen noita tarinoita lukenut, joku on käynyt kymmenillä Tinder-treffeillä ja jokaisesta jäänyt ennemmin tai myöhemmin tyhjä arpa käteen.

Ihmettelen, onko ihminen tyhmä vai mikä siinä on, jos ei tuollaisessa tilanteessa heitä Tindereitä romukoppaan?

Tuolla ulkona tutustuminen tarkoittaa tietysti itsensä asettamista tavallaan alttiiksi pettymyksillekin aivan eri tavalla kuin näissä nettideittisysteemeissä, mutta toisaalta siinä näkee usein jo ensitapaamisella, onko mitään järkeä tavata uudelleen ja onko keskinäisessä vuorovaikutuksessa elementtejä, joista voisi oikeasti syntyä jotain kestävämpää?

Itse olen "prinssi rohkea" ja menen kyllä ulos ja sinne, missä ihmisiä on - en massatapahtumiin, mutta puistoihin, näyttelyihin, ulkoilureiteille, kahviloihin, urheilupaikoille....

En tietenkään mene suinpäin ehdottamaan tuntemattomalle naisihmiselle "saanko numerosi" (kuten Instagramissa näkyy ohjeistettavan) - voi tietysti olla muutenkin niin, että 50+ miehenä joku voisi pitää kahelina jos noin tekisin.

Mutta saatan hyvinkin avata keskustelun tuntemattoman naisoletetun kanssa ja siinä hyvin nopeasti kyllä vastapuoli ilmaisee ("olimme mieheni kanssa juuri..") jollakin tavalla sen, onko hän mahdollisesti vapaa tai ylipäätään kiinnostunut jatkamaan keskustelua.

En nyt jokaisen vastaantulijan kanssa tietenkään ryhdy jutustelemaan, mutta jos jokin ulkoinen syy - vaikkapa jäätelöä kinuava koira tai jokin ihmis- tai luontoperäinen asia antaa sopivan kimmokkeen, usein käytän sen hyväkseni keskustelun avaamiseen.

Varmaankin, jos olisin iältäni 20-30v, olisi mukaan tarttunut jo joku, mutta näin viidenkympin päälle ottaa jo vähän enemmän aikaa, vaikka en olekaan sosiaalisesti rajoittunut - mutta mikä nyt sitten tulkitaan esteeksi pidemmälle menevälle tutustumiselle, sehän jää aina osapuolten kummankin omalla kohdallaan mietittäväksi...

Hyvän päivän tuttuja on paljon ja tuttuja sinkkunaisiakin on esimerkiksi samassa taloyhtiössä, missä asun, mutta osa heistä julmetun (kauniita) nuoria omaan ikääni nähden ja osa taas "valinnut" vanhanpiian elämän (en ole kysynyt, mutta näin olen ymmärtänyt, vaikka en ole lähempään tuttavuuteen pyrkinytkään.

Mummotunneli on vielä kokeilematta, mutta jos tämä ei tästä ala jollain aikavälillä muuttua kohti oikeaa parisuhdetta, saatan jopa alistua menemään ko. paikkaan 😂.

Katsotaan nyt, mitä SYKSY tuo tullessaan - voihan hyvin olla, että saatan päätyä jonkun mukavan, samalla aaltopituudella olevan naisen kanssa vaikkapa kahville 😉.

Koskaan ei voi tietää. En nyt ole tämänkään asian kanssa mitenkään hyperaktiivinen, mutta tunnustan, että "haku" on tavallaan koko ajan päällä, joka päivä.


No niin, meni taas romaaniksi...

Kiitos palstagubbe graafisesta esityksestäsi. Totuus on ainakin sinun kohdallasi että pulssi riittäis jo pitkälle