Jotenkin vaan tuntuu siltä omalla työpaikalla, että minä (yksin asuva) alle 30v olen se juoksupoika. Jos jotain materiaalia pitää hakea töihin aamusta, niin se olen minä joka sen teen. Tai jos illasta lähellä sulkemisaikaa tai sen jälkeen tulee jotain, niin minut nakitetaan siihen. Tai jos tarvitsee saada jotain vielä valmiiksi päivän päätteeksi, niin minua anellaan jäämään ylitöihin joka kerta. Kulutan muutenkin päivästä noin 10 tuntia työhön, sisältäen työmatkat, vapaa-aikaa on päivässä sitten sen 4 tuntia ennenkö joutaa mennä taas nukkumaan.
Miten voi olla, että niitä työntekijöitä jotka ovat perheellisiä, ei koskaan vaivata juoksupojaksi, nakiteta johonki pskahommaan illasta tai yritetä saada jäämään ylitöihin. Tätä samaa ilmiötä olen kuullut kavereiltani jotka ovat eri aloilla ja suurinpiirtein saman ikäisiä.
Onko nuoremman yksin asuvan ihmisen vapaa-aika, mielenterveys ja jaksaminen / työhyvinvointi vähemmän arvokasta kuin vanhemman pidempään alalla olleen perheellisen ihmisen?
Miten voi olla, että niitä työntekijöitä jotka ovat perheellisiä, ei koskaan vaivata juoksupojaksi, nakiteta johonki pskahommaan illasta tai yritetä saada jäämään ylitöihin. Tätä samaa ilmiötä olen kuullut kavereiltani jotka ovat eri aloilla ja suurinpiirtein saman ikäisiä.
Onko nuoremman yksin asuvan ihmisen vapaa-aika, mielenterveys ja jaksaminen / työhyvinvointi vähemmän arvokasta kuin vanhemman pidempään alalla olleen perheellisen ihmisen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se nyt on vaan tyhmää tehdä töitä sovittua työaikaa ennen tai jälkeen
Oletko siis aivan tyhmä?
Kyllähän sitä aika tyhmä on kun työ jota joudun tekemään ei ole se mihin minut on koulutettu. Minut suorastaan huijattiin tekemään lähinnä asiakaspalvelutyötä fyysisen työn sijaan, eli siis istumaan pöydän takana päivät pitkät, ja kuuntelemaan päänaukomista päivästä toiseen, ja kaikkein parasta tässä on omat ongelmani matematiikan, lukemisen ja keskittymisen kanssa. Sitten kun paikkaan niissä hommissa mihin olen koulutettu niin alkaa ihmettely, että miten se homma ei nyt oikein lähde minulta. Sama asia kun veturinkuljettaja laitettaisiin palomieheksi, ja ihmeteltäisiin että miten se homma ei nyt onnistu..
periaatteessa perheettömällä on paremmat chäänsit edetä uralla haluamallansa tavalla. Etenkin jos ei oli introvertti. Pääsee paremmille palkoille niin halutessansa,
Se että ajautuu pelkäksi toisten juoksupojaksi on oma valinta.,
Se kaikkein huvittavinta tässä onkin etten ole tuohon pompotteluun suostunut, jos jotain täytyy tehdä ennen työaikaa / sen jälkeen, tehkööt työnantaja sen ihan itse. Pääpointtihan tässä aloituksessa oli, että miten kenellekkään muulle ei ehdoteta tuommoisia juoksupoikahommia..