Jos joudun ikuisesti jäämään sinkuksi. Onneksi aikaa on paljon.
Se on kamalaa
Anonyymi-ap
48472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 26 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Onhan sulla äiti.
Mä en oo yhdessä äitini kanssa!
Ai, minä taas tykkäisin elämän helppoudesta sinkkuna. Parisuhteessa on aina huomioitava toinenkin ja perheellisenä vielä muksutkin. Kannattaa miettiä tuotakin puolta joskus.
On se sellaiselle, joka on sosiaalisempi. Joka saa virtaa muista ihmisistä. Mulla taas muut ihmiset tuppaa tukahduttamaan mun energiat.
Mä en oo yksin ikinä onneton. Tai yksinäinen. Ihmisten kanssa kylläkin helposti.
En kaipaa, mutta näen potentiaalin.
Juu, mulle riittää ihmiskontaktiksi tyyliin pari sanaa kaupan kassalla tai kirjastonhoitajan kanssa. En kaipaa edes puhumista, voin olla puhumattakin viikkoja. Puhuen pääni sisällä omia ajatuksiani. Ihmiset on niin erilaisia.
Huomaa jo lyhyen työpäivän päätteeksi, oon ihan kyllästynyt puhumiseen ja puheen kuunteluun. Tekee mieli paeta ihmisiä.
Juu. Äänet helposti kuormittaa mua. Muutkin kun ihmisäänet.
Kotonakin otan välillä etäisyyttä perheenjäseniin ja meen yksin ulos, kun äänet on ulkonakin hiljenneet. Tänne kuuluu ison tien pauhu, autot yms.
Itse koen olevani sosiaalinen hyvässä seurassa, jossa koen viihtyväni, mut monesti sinkun rooli on olla se, joka tukahdutetaan energioista, koska hänen elämä harvemmin on niin mielenkiintoista kuin suhteessa olevalla? Tämä on monen suhteessa olevan mielipide heistä.
Tämä monesti syy myös sille, miksi sinkkuja vähätellään, eikä niitä pidetä samanarvoisina koska ei ole normaalia olla sinkkuna heistä? Monesti leiman antaa sinkuille he, joilla on aika kapeakatseinen tapa ajatella asioita vain mieleisellään tavalla, joksi ei sinkkuutta laske.
On mullakin noita hetkiä, mutta vanhemmiten aina vaan harvemmin. Tosiaan diipa daapan takia ei suutaan kannata edes avata, saati kellekkään soitella. Osaan mäkin small talkia, työelämä opettanut jauhaa paskaa, kun iso osa ihmisistä viihtyy paskaa jauhaen. Eihän siltä välty muualla kun kotona.
Ikävää, itse taas en erittele ketään sen mukaan sinkku vai parisuhteessa, mielenkiintoinen ihminen on mielenkiintoinen ihan sama mitä muuta on kuin minä.
Juu, päinvastaista kun mulla missä koko työaika on pelkkää vuorovaikutusta.
Ehei, en pystyisi. 😅
Oon aina vältellyt leirejä ja laumatapahtumia, kun tiiän itteni ja voimavarani.
Jep, lasten kanssa nyt pälinä on toki erilaista. 🙂
Jaa joo, omassa puolisossa on tuo hyvä puoli ettei ole pakko puhua. Toki hän menee jo niin äärimmäisyyteen, ettei osaa aina edes osaa puhua.
Totean tähän sivusta, että minusta tuo kuulostaa hieman oudolta. Mä en juurikaan ole törmännyt ihmisiin, jotka tekevät eroa sinkun ja parisuhteessa olevan välille, jolleivät keskustelunaiheet sitten pyöri vain parisuhteissa, joka taas kuulostaa äärimmäisen tylsältä. En mä ole jaksanut jauhaa parisuhteista, vaikka olen ollut parisuhteessakin. Tylsä aihe minusta.
Enemmän mä olen törmännyt sellaiseen kuvitelmaan, että sinkun elämän kuvitellaan olevan kovinkin mielenkiintoista ja toiminnantäyteistä.
Ja kaikki sun kaverit on lopettanut yhteydenpidon. Paitsi se sun salikaveri
kuten kirsi. tiedetään että on 31 v ja asuu tampereella. muuta hänestä ei tiedetäkään
niin sulla on se vaasassa asuva kaveri. oletko hänen kanssaan puhelimessa jutella synttäreitten jälkeen
no jopa sulla on kavereita. mulla on edelleen pitkäaikaset ystävät elämässä vaikka ovat yli 40 vuotiaita
no voihan paska mikä tuuri.kai sä ilmoitit hänelle miksi et voinut vastata
jopa sulla on paska tuuri kun sun kaikki ystävät riitelee vaimojensa kaa.
no miksi he eivät pidä suhun yhteyttä kun kaikki on sinkkuja
Täällä samis.👍👍👍👍👍👍
no voitko sä ottaa heihin yhteyttä
eli sun yksikään ystävä ei halua pitää suhun yhteyttä
Joo, me kyllä ollaa kumpikin täysin ittemme keskenämme. En ole ennen näin itseni voinut edes olla, olis tullut ongelmia edellisten kumppanien kanssa olla rehellinen ja avoin itseni. Kun mietin niin aika helvettiin oon itseni viittinytkin joskus sulloa. Ei enää onnistuisi tämän koetun jälkeen. 😅
Kasvaa ja tulee itsevarmemmaksi siinä määrin, että uskaltaa ottaa oman tilansa ja huomioida omatkin tarpeensa. Eikä enää perusta itsetuntoaan muutten mielipiteille ja kelpaamiselle, aattelee olkoon tai menköön jollen näin kelpaa. Ei oo mitään tarvetta kelvata väkisin. Ja pusertua muottiin kelvatakseen.
Mulla on ollu nuorena tuo itsenäni oleminen hetkittäin ylivoimaisen vaikeaa ja aiheuttanut ongelmia vaikka miten ihan itselleni eritoten. Muut on voinu olla autuaan tietämättömiä edes, että oon oikeesti ahtaalla ja muotissa ja osalle se on voinut sopia oikein hyvin, vaikka olis tiennykkin.
Totta, on se meilläkin solmuja aiheuttanut, tulkintavirheitä. Mutta kas vain puhuen on saatu solmut avattua ja kumpikin haluaa hyväksyä toisensa juuri sellaisina kun ollaa. Eikä mitään feikkailuja. Siitä pidetään kiinni ja se on sopimus puolin ja toisin, kun vain rehellisyydelle voi rakentaa jotain aitoa.
Eniten minua pelotti kertoa, että olen biseksuaali ja käynyt sukupuoli-identiteettikriisinkin läpi. Nais ihastumiseni ja miten näen miehet, miten rakastun ja miten oon aseksuaalisuuteen taipuvainen.
Toinen taas naurahti, että nuo nyt on asioita joita ei olis tarttenu ikinä pelätä kertoa, ei aiheuta hänessä minkäänlaista paheksuntaa tai edes hämmästystä. Eikä mitään epävarmuutta mihinkäön, hienoa että oot mitä oot ja rehellinen ihana ittes. Vastaanotto oli kaikkea muuta kun mitä pelkäsin olevan.
Ainoa asia missä hän koittaa omin sanoin oppia olemaan siyten huomaavaisempi, on tuo aseksuaalisuuteen taipuvaisuuteni. Nyt ymmärtää paremmin miksi en leiju kuten muut ja miksi fyysisyydessä en ole aina niin rento, kun en halua halien johtavan mihinkään seksiin jne. Helpompi ymmärtää miksi mitäkin ja toistemme eroavaisuudet, kun puhutaan avoimesti miltä tuntuu, miten ajattelee.
Juu, meillä tuokin menee punnitsematta, kun ollaa jatkuvasti tilanteen tasalla jatkossa. Tietoisesti kohdataan vaihtamaan kuulumiset ja näkökulmamme, silloinkin kun ennen totuttiin olemaan hiljaa. Uskon että nyt on oikea tyyli löytynyt, kun vaan kumpikin pitää kiinni siitä mitä on sovittu.
Ainakin meistä kumpikin näyttää nyt voivan paremmin ja on energisempi, eikä mieskään enää istu pelikoneella. Ei oo istunu 2 viikkoon yhtään kertaa, touhuaa kotona, lasten seurana ja mun kanssa. Nauraakin jopa. 🙂❤️
Ja mulla on hyvä olla, kun me puhutaan ja touhutaan yhdessä asioita.
Kokeeko ne kaveritkin että elämä on takana, sinähän täällä aina valitat kuinka elämä on mennyt ohi ja joutaa kuolla pois?
En mä ihan siinä määrin ymmärrä, että mikä siinä olisi kamalaa. Sen ymmärrän, että se voi olla ikävää, eikä optimaalinen tilanne monille, mutta jonkin muunkin pitää olla pielessä, jos se on kamalaa. Koetko sä itsesi ehkä yksinäiseksi? Onko sulla ystäviä tai sellaisia sukulaisia, joiden kanssa olet säännöllisesti tekemisissä? Onko sulla ihmisiä, joiden kanssa jakaa ilosi ja surusi? Jos noita ei ole (ja kokee, että tarvitsisi sellaisia), niin sitten ymmärrettävästi voi tuntua hyvin pahalta. Valtaosa ihmisistä kuitenkin tarvitsee jonkin verran sosiaalista elämää (toiset tietenkin enemmän ja toiset vähemmän). Mikä susta tuntuu kamalalta tuossa sinkkuudessasi?
Itse kuulun siihen, ilmeisesti harvinaiseen, ihmisjoukkoon, jolle on ihan sama. En näe sinkkuudessa mitään pahaa, mutta ei mahdollinen parisuhdekaan mua ahdista.
Kamalaa vasta olisikin tapaisit kamala harriksen ja kamala valitsisi sinut miehekseen ja kamala olis kamala sen jälkeen eli kamala oma itsensä se ei olis kivaa
Mun äitiä ei näihin keskusteluihin enää sotketa!
Sääliksi käy äitisi millainen repuusi on pojaksi osunut
Ei hyvä.
Jos ei itsensä kanssa pärjää, kyllä se voi olla.
Jotkut vaan tarvii aamukakankin duunaamiseen inhimillistä tukea. Ei siinä ole hävettävää.
Minä en kenenkään passaajaksi ala, enkä siivoojaksi enkä tee mitään muutakaan sellaista mitä en koe mielekkääksi. Yhdestä sellainen kokemus ja toista en halua!
Jaa eipä se ole mun ongelma ollenkaan. Ihan sama mulle mitä elämässäsi tapahtuu ja mitä ei. EVVK!
No niinpä niin.
Mutta olen jo Kotihoidon asiakas itse.
Joitakin.kotitöitä jaksan vielä tehdä itse kuitenkin.
Minulla yksin kauan kestänyt parisuhde takana ja mieluummin olen yksin kuin yhdenkään sellaisen kanssa joka ei tunnu minulle omanlaiselta! Pitää olla eri luonteinen kuin eksä oli.
Aika loppuu siinä neljänkympin tienoilla. Jos silloin on totaalikokematon niin peli ei ole koskaan edes alkanut.