Kylläpä sitä ollaan moraalisia. On galluppeja, joissa etukäteen kerrotaan mitä mieltä kannattaisi olla. Näillä näkymillä en pettäisi. Olen kuitenkin sitä mieltä että varmaa kannanottoa ei kenenkään kannattaisi kiekua ennen kuin arkun kansi lasketaan, koska sitä ei voi tietää. Tunteet ja vaistot vievät, vaikka olisit kuinka Hyveellinen ja Moraalinen ihminen. Se kannattaisi jokaisen muistaa, kun täällä suuressa hyveellisyydessään muita moralisoivat ja tuomitsevat. Kamoon… kerranhan täällä ollaan.
Moraalista
miten vaan
3587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitokset hyvästä, inhimillisestä ja realistisesta kannanotosta!
Olen ollut uskollinen koko avioliittoni ajan, jota on tosin kestänyt vain pari vuotta. Olemme saaneet olla terveitä, lapsia ei ole, saamme mukavaa palkkaa, matkustamme usein ja syömme ulkona ainakin kerran viikossa. Meillä menee hyvin: ei siis tulisi mieleenikään pettää.
Olen kuitenkin seurannut sivusta tuttavien pitkiä parisuhteita, joissa on tapahtunut pinnan alla mitä ihmeellisimpiä asioita. Ihmiset käyttäytyvät toisiansa kohtaan huonosti, kuluttavasti ja itsekkäästi. Vaikka pettäminen on ruma temppu, siihen on liiankin helppo ajautua, kun nuppi on tarpeeksi sekaisin.
Pettäminen on osoitus petetylle siitä, että sinä et ollutkaan niin ainutkertainen henkilö maailmassa kuin luulit olevasi. Luulen, että ko. asia sapettaa erityisesti nykyajan itsekeskeisiä ja huomionkipeitä pikkuprinsessoja, jotka ovat saaneet olla keskipisteinä lapsuudenkodeista lähtien. (Ja samaan prinsessa-kastiin voi tietysti halutessaan asettaa myös kakkosnaiset ja -miehet.) Joskus kuulostaa siltä, että nykyajan naiset ottavat vaikka mieluummin turpiin, kunhan ei tarvitse hyväksyä sitä, että maailmassa on paremmannäköisiä ja haluttavampia naisia!
Olen elämäni aikana vannonut kaikennäköisiä "mä en sit koskaan" -juttuja, ja valitettavasti olen onnistunut pitämään kiinni vain kahdesta periaatteestani: koskaan en ole varastanut enkä ajanut kännissä. Jos siis vietän mieheni kanssa loppuelämäni (jota on toivottavasti jäljellä vielä vuosikymmeniä), mistä voin tietää näin alkuvaiheessa, pystynkö olemaan uskollinen myötä- ja vastoinkäymisissä.
Tällaiset ajatukset tällä hetkellä. Kuten sanoin, helppoa on olla tässä vaiheessa uskollinen, kun liitossa kaikki on hyvin. Ja helppoahan minun on myös suhtautua uskottomuuteen näin, koska en tietääkseni ole tullut petetyksi nykyisessä suhteessa. Katsotaan mitä tuleman pitää.
Elämä ei tosiaan ole mustavalkoista. Etukäteen on helppo uhota kaikenlaista, kuten jättämistä välittömästi, jos toinen jää pettämisestä kiinni. Niin luulin itsekin tekeväni, mutta edelleen asiaa vatvotaan ja ero ei ole kuitenkaan itsestään selvä asia.
Tuoreiden parien olisi varmaan hyvä leikkiä etukäteen ajatuksella, mitä itse tekisi, jos tuntisi vetoa johonkin muuhun kuin omaan puolisoon. Sellainen tilanne nimittäin varmasti tulee jokaiselle pitkässä suhteessa. Jos kuvittelee ihastumisen olevan jotain ainutlaatuista, voi mennä siihen halpaan, että pettää toista ja kokee sen vielä oikeutetuksi. Kuitenkin on niin, että pettäminen on aina pettäjän vastuulla: joku toinen pettää vaikeuksien tullen tai ihastuttuaan johonkin toiseen mieheen/naiseen ja joku toinen ei. Ihmiset joka tapauksessa muuttuvat jo kymmenessä vuodessa saati sitten neljässä kymmenessä. Kyse on siitä, muututaanko yhdessä ja kestetäänkö toisen muuttuminen.
Mielestäni pettäminen on väärä tapa osoittaa toiselle, ettei hän vastaa enää odotuksia. Puhuminen voisi olla terveempää.
Olen samaa mieltä siitä, ettei koskaan voi tietää, mitä omalle kohdalle vielä tulee. Mutta joistain muista asioista en sitten olekaan ihan samoilla linjoilla kanssasi.