Eroni jälkeen nettideittailin useamman vuoden.
Kirjoittelin ennen treffejä miesten kanssa useamman viestin. Tällä ilmeisesti onnistuin karsimaan pelkän seksin perässä olijat ja asiattomat yksilöt, sillä kaikki tapaamani miehet olivat ihan ok: koulutettuja, työssä käyviä ja keskusteluun kykeneviä. Osa reippaampia, osa ujompia. Osa varovaisia tai eroistaan vielä kärsiviä. Osa hyvin aktiivista elämää (työ, harrastukset) viettäviä ja osa aktiivista kumppania elämäänsä aktivoimaan kaipaavia. Pari deiteistä oli huomattavasti valokuvaansa vanhempia tai lihavampia ja pari myönsi tavatessa olevansa varattu.
Tavattuani useampia kymmeniä miehiä (useimpia vain kerran) lopulta kolahti molemminpuolisesti ja olen ollut parisuhteessa pian kaksi vuotta.
Miksikö kirjoitan tämän? Kertoakseni oman kokemukseni, että aikuisena uuden ihmisen elämäänsä löytäminen ei ole helppoa (mutta mahdollista). Ja että nettideittipalveluissa on ihan asiallisiakin ihmisiä, tosin he tahtovat välillä jäädä kaiken maailman vilistäjien varjoon.
Meitä kaikkia nettideittipalveluihin ajaa kuitenkin toivo. (Lainaus yhdeltä deiteistäni)
Kirjoittelin ennen treffejä miesten kanssa useamman viestin. Tällä ilmeisesti onnistuin karsimaan pelkän seksin perässä olijat ja asiattomat yksilöt, sillä kaikki tapaamani miehet olivat ihan ok: koulutettuja, työssä käyviä ja keskusteluun kykeneviä. Osa reippaampia, osa ujompia. Osa varovaisia tai eroistaan vielä kärsiviä. Osa hyvin aktiivista elämää (työ, harrastukset) viettäviä ja osa aktiivista kumppania elämäänsä aktivoimaan kaipaavia. Pari deiteistä oli huomattavasti valokuvaansa vanhempia tai lihavampia ja pari myönsi tavatessa olevansa varattu.
Tavattuani useampia kymmeniä miehiä (useimpia vain kerran) lopulta kolahti molemminpuolisesti ja olen ollut parisuhteessa pian kaksi vuotta.
Miksikö kirjoitan tämän? Kertoakseni oman kokemukseni, että aikuisena uuden ihmisen elämäänsä löytäminen ei ole helppoa (mutta mahdollista). Ja että nettideittipalveluissa on ihan asiallisiakin ihmisiä, tosin he tahtovat välillä jäädä kaiken maailman vilistäjien varjoon.
Meitä kaikkia nettideittipalveluihin ajaa kuitenkin toivo. (Lainaus yhdeltä deiteistäni)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onnittelut Sinulle!
Meitä etsijöitä täällä kyllä riittää. Itse en henk. koht. usko noihin nettideitteihin.
En mitenkään jaksaisi kymmeniin naisiin tutustumista ensin kirjoittelemalla, sitten sopimalla molemmille sopiviin ajankohtiin tapaamisia, noiden asioiden havaitsemista joita itsekin olet kohdannut jne.
Itse olen "old schoolin" lähestymistavan kannattaja. Naisia (ja tietysti naiset miehiä) voi aivan mainiosti vuonna 2024 lähestyä vaikka kauppakeskuksen käytävällä.
Kenelle tahansa voi suoda hymyn, sanoa pari sanaa ja niin edelleen.
Jos vastapuoli on "vapaa ja valmis", ja oma habituksesi miellyttää, varmasti keskustelu jatkuu ja siitä on hyvin hyvin helppoa siirtyä seuraavaan vaiheeseen: -"Hei, kanssasi on mukava jutella. Mentäisiinkö vaikka tuohon kahvilaan?"
Voi hyvin olla, että vastaus on kieltävä, mutta voi hyvin olla myös myöntävä.
Täällä Suomi24:ssä keskustellessa palstalaisten kanssa olen ilokseni saanut huomata, että kyllä teitä vapaita ja mukavia, hyvin samoin monista asioista itseni kanssa ajattelevia naisia yhä on olemassa.
Tämähän ei ole mikään deittipalsta, mutta en millään muotoa tietenkään väitä, etteikö täälläkin voisi pari- tai ainakin ystävyyssuhteita solmia.
Onnittelut vielä kerran Sinulle onnistumisesta ja menestystä tulevaisuuteen!
Kiitos, päivä kerrallaan... :)
Old schoolissskaan ei ole mitään vikaa..
Itselleni työkuviot ovat vaan ehdoton ei bongailla poikia ja ilmeisesti käyn kaupoilla & vietän vapaa-aikaani paikoissa, missä ikäisiäni miehiä ei juuri liiku. Tai en vaan osannut katsoa.. .
Asiallisessa lähestymisessa ei ole mitään pahaa ja fiksut varatut ihmiset osaavat kyllä kieltäytyä kahveista tai jatkamasta keskustelua. Tuleehan niitä pakkeja netissä ja iltselämässäkin.