Niin siinä vaan kävi että rakastuin varattuun mieheen. Olemme tunteneet jo muutaman vuoden mutta nyt keväällä vasta "kolahti" ja tästä rakkaudesta en hevillä luovu.
Olen ollut yli kymmenen vuotta yksin, vaikean ja riitaisan eron jälkeen (mies petti).
Kuvittelin erotessani etten ikinä edes halua ketään miestä elämääni enkä ainakaan varattuun sotkeutuisi kuuna päivänä..
Joten, never say never...
Olen ollut yli kymmenen vuotta yksin, vaikean ja riitaisan eron jälkeen (mies petti).
Kuvittelin erotessani etten ikinä edes halua ketään miestä elämääni enkä ainakaan varattuun sotkeutuisi kuuna päivänä..
Joten, never say never...
Vastaukset 33
Vanhimmat
sitten annat sen suhteen varattuun olla, et sotke kenenkään elämää omien tunteidesi takia? Olethan itse kokenut, miltä tuntuu kun toinen pettää, etkä halua aiheuttaa samaa pahaa oloa kenellekkään? Uskallatko vaatia tuota suurta rakkauttasi jättämään perheensä sinun takiasi, jottei hänen puolisoonsa jne sattuisi? Vai onko sinusta oikeutettua toimia ihan vaan omien tunteitesi mukaan, onko nyt sinun vuorosi olla itsekäs, olla välittämättä?
Mieti mitä itse olet kokenut, onko oikein sanoa "tästä rakkaudesta en luovu hevillä"???
..olikin se, että elämässä tapahtuu "outoja" juttuja.
Jos olisin eroni aikoihin tai vaikka vaan vuosi sitten kirjoitellut tänne niin ehdottomasti olisin tuominnut kaikki varattuihin rakastuneet...
En itsekkään ymmärrä itseäni mutta asiat on nyt näin. Enkä todellakaan vaadi miestä eroamaan, päinvastoin olen pyytänyt häntä tarkkaan miettimään mitä haluaa, ehdotin jopa parisuhdeterapiaa ja kävivätkin siellä vaan ei kuulemma ole enää mitään tehtävissä..
On tosi helppo olla periaatteen ihminen niin kauan, kun itse saa tehdä, mitä parhaalta tuntuu. Esimerkiksi lasten kasvatus on helppoa ennen kuin itse on isä tai äiti. Voi vain ihmetellä, miten vanhemmat eivät osaa lapsiaan kasvattaa.
Sama juttu varattuihin sekaantumisessa. Jos on itse onnellisessa parisuhteessa (tai ylipäätään parisuhteessa), on helppo olla pettämistä jne. vastaan. Periaatteiden kestävyys testataan vasta tosi tilanteessa. Et kai sinä ihan tosissasi usko, että rakkaustarinasi olisi jotenkin ainutlaatuinen ja sen varjolla alat suhteeseen varatun miehen kanssa? Uskon tunteesi aitouteen, mutta eiköhän huono itsetuntosi ja pelkosi, ettet koskaan enää kohtaa ketään ihmistä, ole johtanut sinut tuohon toivottomaan parisuhteeseen. Mies voi erota nykyisestä vaimostaan ja tuskin siihen olet syypää (vähän ehkä nopeutat prosessia), mutta oman elämäsi kyllä sotket perusteellisesti. Tietänet varmaan tilastotkin, että parisuhteista, jotka alkavat toisen ollessa varattu, vain viitisen prosenttia muodostuu pysyväksi parisuhteeksi. Näiden kolmiodraamoista alkavien vuosisadan rakkaustarinoiden loppu on usein raadollinen. Sitäkö sinä tosiaan haluat?
Eli, vieläkään ei itse juttuni ydin mennyt perille.
Outoa että joku päättelee itsetuntoni surkeuden jne.. ihan noin vaan "lonkalta" tietämättä minusta muutamaa riviä enempää.
Peräänkuulutin nimenomaan sitä että koskaan ei elämässä tiedä miten voi tulla tilanteita joissa huomaakin pyörtäneensä "pyhät periaatteensa".
sitten sitä mieltä, ettei voisi sanoa, etten petä, enkä ala kakkoseksi, koska asiat elämässä muuttuvat ja ihminen niiden myötä? Itse olen ollut kakkonen ja omassa suhteessani mies on pettänyt, olen siis kokenut molemmat osat. Varsinkin nyt, kun ne on koettu, niin uskallan sanoa varmaksi, etten KOSKAAN halua aiheuttaa kenellekään tuota tuskaa! Ihminen vaan on niin helvetin itsekäs, ettei välitä muista ja omien tekojensa seurauksista!
Kieritelkää minut tervassa ja höyhenissä kun sanon tämän.Rakastunut on täysin kohteensa lumoissa.Muita EI OLE.
Mielestäni osoittaa huonoa itsetuntoa ja tuuliajolla olemista, jos aikuinen ihminen ei pysty toimimaan periaatteidensa mukaisesti. Olen itsekin ihastunut avioliittoni aikana ja ollut aloittamatta suhdetta, vaikkei periaatteeni edes kovin pyhä ollut. Mielestäni aikuinen ihminen eroaa esimerkiksi nuoresta siinä, että pystyy paremmin miettimään tekojensa pitkäaikaisiakin seurauksia. Paitsi, jos on tuuliajolla ja oikeasti periaatteet eivät olleetkaan omia ajatuksia edes alunperin. Ne olivat vain muulta omaksuttuja yleisiä höpinöitä.
Kyllä on "mustavalkoista" porukkaa täällä.
Noo, ehkä aihe on liian arka jotta siitä voisi keskustella, tai jopa niin että kommentoijat lukisivat alkuperäisen viestin ja vielä ymmärtäisivät mistä oli kyse.
Edelleen; never say never...
Et taida kestää eriäviä mielipiteitä, koska alat syyttää muita "mustavalkoisiksi", koska muut kirjoittajat eivät sinua tue. Ymmärrän, että olet ihastunut varattuun mieheen ja jonkin oman periaatteesi mukaan et sitä olisi aiemmin hyväksynyt. Nyt haet tukea sille, että et voi tunteillesi mitään, koska elämä heitti eteesi yllätyksen. Hei, kasva aikuiseksi ja yritä olla sekoittamatta omaa eläämääsi ja varsinkaan toisten elämää. Jos et omaa käytöstäsi hallitse, älä hae muilta sympatiapisteitä kyvyttömyydellesi. Aika moni meistä on joskus ihastunut varattuun tai varattuna ihastunut johonkin toiseen. Mieleltään terveet aikuiset ihmiset eivät kuitenkaan ole eläimiä, joilla ei ole omaa tahtoa.
En muuten itsekään vannoisi, ettenkö voisi ihastua vaikkapa naimisissa olevaan työkaveriini. Kokonaan toinen juttu on, sotkisinko muiden elämän sen takia, jos vaikka omastani en niin välittäisikään.
never say never todella hyvin...Mieheni on jäänyt 2 kertaa kiinni uskottomuudesta. Edelleen minä (tyhmä?) olen hänen kanssaan avioliitossa, vaikka olen joskus suureen ääneen vakuuttanut eroavani, jos saan hänet kiinni uskottomuudesta... "se mikä ei tapa niin vahvistaa"
Aurinkoista kesää ;)
Olitkin ensimmäinen joka ymmärsi viestini idean.
Ihmissuhteiden koukerot eivät ole helppoja miltään "kantilta" katsottuna..
Hyvää kesää kuitenkin myös sinulle ;))
Melkein, paitsi että itse olen retkahtanut varattuun naiseen. Myöskin ehdottanut parisuhdeneuvontaa ym hänelle josko liiton eteen ois jotain tehtävissä mut samassa jamassa taitaa olla.. eli kituu siinä! Revi tästä huumoria..
Jokaisessa parisuhteessa lienee vaikeat hetkensä ja joku hakee niihin helpotusta vieraasta sylistä. Itsekin tunnen monta ihmistä (enimmäkseen miehiä), joilla on ollut sivusuhde liittonsa aikana. Jos avioliitossa ei saa positiivista huomiota ja niinhän joka suhteessa välillä käy, on todella helppo saada sitä huomiota muualta hieman leikkimällä marttyyriä ja puhumalla liitossa kitumisesta. Kumma kyllä nämä kitisijät eivät siitä liitostaan kuitenkaan pois halua. Jokin pidättelee. Kolmannen pyörän on helppo ajatella, että syy on raha tai lapset, mutta nykypäivänä kumpikaan ei riitä syyksi. Yksi syy voi olla laiskuus, mutta aika usein se on kuitenkin pitkässä suhteessa syntynyt kiintymys. Se on kurjaa kolmannen pyörän kannalta, joka kuvittelee löytäneensä elämänsä rakkauden, mutta toiselle osapuolelle se on vain hetken irtiotto arjesta.
Eipä taida tuo parisuhdeterapiaan neuvominen ihan vilpitöntä olla, jos on samaan aikaan sekoittamassa pakkaa olemalla suhteessa toisen osapuolen kanssa. Tietenkään kolmannen pyörän ei tarvitse auttaa parisuhdekriisissä, mutta tuntuu hieman tekopyhältä, että on itse suhteen kolmas pyörä ja toisaalta vakuuttelee, että haluaisi liitossaan elävien jatkavan suhdetta.
Itse kylläkin ajattelisin niin että terapiaan kehottamisen takana olis se, että toivois sen rakastettunsa olevan onnellinen, vaikka sitten siinä avioliitossaan.
Vaimollehan ei tällainen vaihtoehto tullut mieleenkään...
Jep, oikeassahan sinä olet. Varmastikin helpompi olla siinä samassa liitossa vaikka siitä on natistu.. kun tulevaisuus ilman sitä tuttua aviomiestä tuntuu turvattomalta. Minähän en kolmantena osapuolena voi päätöstä hänen puolestaan tehdä. Antaa ajan näyttää tapahtuuko mitään. Luultavasti ei . . . toivoa en ole menettänyt, vielä.
Hän on sanonut minulle: koettaa viihtyä kotona niin hyvin kuin mahdollista. Osuit asian ytimeen, toivon hänen olevan onnellinen!
Parisuhdeterapiaa..
>Vaimollehan ei tällainen vaihtoehto tullut
> mieleenkään...
No johan pomppas, mistäs se vaimokulta tietäisi miten pahassa suossa makaa. Parisuhdeterapiaan??? Miksi ihmeessä??? Omani ehdotti terapiaa vasta kun jäi kiinni mutta vain sen vuoksi että olisin jaksanut jatkaa hänen kanssaan. Revi siitä sitten huumoria.
..mukava ihminen olet... Ei kai tuossa kyse ollut siitä että vaimon pitäisi sitä terapiaa ehdottaa!
Harjotteleppas 'luetun ymmärtämistä' nimittelyn näytät jo osaavan.
Näistä asioista on niin vaikea olla tätä mieltä täällä, koska heti saa likaa niskaan.
Mutta tiedän itse omasta kokemuksestani kummankin puolen... Sähköpostia?
ymmärrän tuon "toisen naisen" ajatuksen
miehen ohjaamisesta vaimonsa kanssa parisuhdeneuvontaan tms. Ajatuksena on saada selvyys tilanteeseen..miehen puolesta. Minäkin haluaisin tilanteeseeni selvyyden ja sen saa ainoastaan tuhoamani ? avioliiton tilan selvittämisellä.Me naiset olemme heikkoja, miehet vielä heikompia. Vaikea päästää mistään osapuolesta irti. t. blondien blondi, kuusi vuotta toisena naisena ja edelleen epätietoinen.
Olen ilmeisesti ensimmäinen joka on kanssasi täysin samaa mieltä. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo eteen, vaikka joskus olisi vannonut vaikka mitä.
Joku mainitsi että jos suhde alkaa silloin kun toinen on varattu, niin vain 5% niistä jää pysyviksi. Eikö ihmiset tajua mitä 5% tarkoittaa? Se todella tarkoittaa sitä että osa suhteista jää pysyviksi! Suurinosa ei, mutta osa KYLLÄ :) Miksi ei taistelisi sen eteen mitä todella haluaa. Kun tosirakkaus iskee, niin se ei valitettavasti katso sitä onko toinen varattu vai ei.
En nyt kehoita kaikki jättämään nykyisiään jonkun päättömän ihastumisen takia, mutta älkää nyt ihmiset hyvät silti nähkö asiaa niin mustavalkoisesti.
No mitä epätoivoinen Anni. Tee vain duunit voit ihastua ym. varattuihin myös muualla kuin töissä.
Minäkin olen tuominnut eron ja pettämisen ja itse pidin kiinni avioliitostani,vaikka olisi joskus tehnyt mieli ukko jättää.
Sitten tuli ukon,siis exäni, työmaalle uusi nuori nainen ja WAU he rakastuivat päättömästi.
Lapset itkivät isälle älä lähden ja itsekin olin surusta turta.
MUTTA rakkaus oli niin huumaava,että mies lähti.
Ja se olikin parasta mitä olisi elämässäni voinut tapahtua,exäni uusi hoki ,että exäni on niiiiin iiihana.Istuimme jopa saman pöydän ääressä miettimässä eroa (korni tilanne) ja sanoin tuolle uudelle,että haluatko tosiaan ristiksesi tuon ketjussa polttavan,joka viikonloppu lärvit vetävän miehen (joka vielä kusee alleen kännissä) ja mukana seuraa elarit ja vanhimpaan lapseen on ikäerosi vielä vain 10 vee...nainen hoki vaan,kun exä on niin ihana.
Kun olin luetellut ääneen exäni alkoholismin ja muut hommat,alkoi aivoissa pilkahtaa pieni valonsäde.Siis hetkinen,yritänko kynsin hampain pitää kiinni tuosta hermoheikosta juoposta,niin
päästin irti ja hetken elämä oli vaikeaa.Sitten sain asiat järjestykseen,ositukset sun muut, ja
sattumalta törmäsin uuteen mieheen.
Enää ei kodissani elä ärjyvä juoppo vaan nykyiseni on raitis ja ihana ihminen,seksi on ihanaa selvän miehen kanssa ja suudelmatkin maistuvat muulta kuin tupakalta.
Never say never,luulin etten koskaan eroaisi,onneksi toinen nainen pelasti elämäni.
Kaikella on elämässä tarkoituksensa ja huomenna voi kaikki taas olla toisin,nautitaan siis tästä hetkestä!
Liityn iloitsemaan kanssasi!
Näin se elämä joskus näyttää parhaita puoliaankin.:)
Joskus pitää tapahtua ensin jotain ikävää, että seuraisi jotain mukavaa.Näin se on.
Onnea sinulle elämässä eteenkinpäin.:)
Rakastat vain ruusunpunaista mielikuvaasi hänestä. No, huomaat sen kyllä vielä parin vuoden päästä, siihen asti tulet selittelemään kaikki tekosi parhain päin...
Naurattaa.
Nämä vaimot syyttävät sinisin silmin tyhmäksi toista naista, vaikka itse ovat tosiaan jopa valmiit mihin vaan pitääkseen sen pukin siellä kotona.
Katselin tuota touhua kotona vuosikausia, äiti selitti ja haukkui "huoria".
Itselleni jäi huono fiilis naisena olemisesta, ajattelin,että aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa miehen liepeissä roikkumista ja pukista kiinni pitelyä kaikin voimin.
Onneksi silmät avautui ekassa suhteessa, jossa yllätys vaan itse petin. Halusin kai kokeilla että toisiko se jotain voimaa ja toihan se, mies vonkasi ja itkeskeli "mikä meni väärin" ja mistä minä sen olisin tiennyt kun oikeita asioita en ollut ikänä suhteessa nähnytkään.
Syytän tietysti isää, mutta vielä enemmän äitiä joka ei vieläkään ole päässyt isästä irti vaikka isä jo sen uuden (ties vaikka tosiaan oikean rakkauden) kanssa on ollut jo vuosia.
Että miettikää vähän, ei ole aina oikeassa se äiskäkään, joka osaa vaan itseään ja asemaansa ajatella.
Miten kummassa nykymaailman avioliitot voivat vielä olla tuollaisia väkipakolla pystyssä pidettäviä, kun on täysin mahdollista sivityneesti erota ja kenenkään maine tai muu ulkoinen asia ei siitä romahda? En usko pätkääkään, että jotain aviomiestä pidetään väkipakolla toimimattomassa liitossa. Suhde toimii jollain tasolla molemmille puolisoille. Miehelle se voi tarjota käytännön asioiden toimivuuden ja taata suhteet lapsiin. Nainen saa siitä taloudellista ja ehkä myös jotain henkistä ja arjen turvaa. Ulkopuolisten (edes salarakkaiden) lienee turha yleistää, että mies ei suhteesta mitään saa tai miestä väkipakolla suhteeseen sidotaan.
On tietysti sääli, että lapset joutuvat kuuntelemaan riitoja "huorista" jne. Niinhän asioiden ei tietenkään pitäisi mennä. Olisihan se isäsikin voinut vanhempiesi liiton lopettaa, jos hän olisi lapsiaan ajatellut. Mielestäni on tosi väärin syyttää petettyä avioliiton tuhosta, koska pettämisen paljastuminen on erittäin vaikea kokemus ja se voi jopa traumatisoida henkilön vähäksi aikaa. Voisin kuvitella, että vanhempiesi riitely ei ole ihan tätä päivää, ja äitisi saattoi olla ihan eri tavalla riippuvainen isästäsi kuin yksikään tämän päivän nainen on riippuvainen miehestään.
..se sitten on päätetty/säädetty ettei minun rakkauteni ole rakkautta? Ja ennen kaikkea, mistäs sinä sen tiedät..
Eihän minun tarvitse "tekojani" selitellä mitenkään päin, miksi pitäisi? Eiköhän se riitä että olen sujut niiden kanssa ketä asia koskee.
mitä me kukaan tiedetään toistemme elämästä, realiteeteista ja olemisen raameista. Enintään tässä voi verrata omia tunnetiloja toisten tunnetiloihin. Parhaat jatkot sulle, ihan itsesi kanssa. :)
Sinun rakkautesi ei koske varatun miehen vaimoa, vai? Olet sujut vaimonkin kanssa? Jos se ei mielestäsi häntä koske, kannattaa odotella niitä aikoja, kun vaimo saa suhteestanne tietää. Pettämisen paljastuminen on yleensä petetylle sellainen shokki, että järkeväkin ihminen pillastuu. Vaikka avioliitto olisi lopuillaan, pettämisen paljastuminen on verrattavissa pieneen kuolemaan, koska se on loukkauksista pahimpia. Mm.itselleni kävi niin. Olin oikein rukoillut, että jostakin tulisi nainen, joka veisi mieheni ja saisin voimaa päättää liittomme. Kun se sitten tapahtui, alkoi kyllä salarakkaankin elämässä tapahtua. En varmasti ollut edes pahimmasta päästä haukkumaan ja en tietenkään tekisi sitä järkytyksestä selvittyäni, mutta noin viikon ajan alkushokin jälkeen käytökselläni ei ollut järjen kanssa mitään tekemistä. En ole ylpeä esimerkiksi salarakkaan haukkumisesta, mutta siihen kannattaa varautua, vaikka mies vannoisi tunnekylmyyttä liitossaan. Selvittelyvyyhti voi olla aikamoinen varsinkin jos liitossa on lapsia.
..puhelet, olen itsekkin ollut samassa tilanteessa ja vaikka silloinen liittoni oli surkeassa jamassa, pillastuin totaalisesti kuultuani että miehelläni on toinen.
Tunnekuohuistani selvittyäni en meinannut uskoa omaa käytöstäni todeksi. Joten, tiedän kyllä mitä tulossa on.
Juu olishan se isä voinut äidin jättää, mutta kaksi kertaa yritettyään uskoi, että vielä se onnistuu itsensä tappamaan. Eka kerta oli tämmöistä pikkupikku pillerimömmöö ja toisella raapi ranteitaan.
Kun minun mies on minun ja sitä ei huorat saa! Huora saa munaa ja minä saan olla rouva, eronneet naiset on huoria kaikki jotka ei pysty miestä pitämään...
Kyllä nainen osaa itseään nöyryyttää miehen takia vaikka miten, se on tälläkin palstalla nähty. Toisten vikaa on kaikki, ihan niinkun juoppojen vaimot sanoo: lähtis vaan viinapiru maailmasta niin minunkin mies olis kotona.
Mä rakastan varattua Timoa. On bailattu yhdessä raskaasti firman bileissä. Bileitä on joka perjantai ja aina ryypätään ja paneskellaan jo monta vuotta on porukalla bailattu.