Yli 80 % eroista on naisten vaatimia

Älkää menkö naimisiin. Problem solved.

SE on tuo kuudenkympin villitys miehellä, kun silloin pitää todistella itselle, että vielä on haluttava. Kuusikymppiset pettää vaimojaan ahkerasti, ja jos sattuu vielä rakastumaan, niin siitäkös soppa vasta syntyykin.

Ihan sukupuoleen katsomatta, naismaisten ratkaisuongelmaan on yleensä se unelmointi ja tulevaisuus, se että pyritään unohtamaan menneet ja vastuut, mielummin paetaan . Halutaan mielummin uusi kuin korjattaisiin vanhaa, sama näkyy kulutuksessa, halutaan koko ajan vaan lisää valintoja ja dopamiinia, joten tottakai maailma hukkuu harhaan ja paskaan.

Ei sillä avioliitolla valitettavasti ole takuuta, vaikka alttarilla luvattiinkin rakastaa, kunnes kuolema meidät erottaa.

Valitettavasti se rakkaus näyttää loppuvan kovin usein "ajattelun alkamiseen", "erilleen kasvamiseen" tai joissain tapauksissa jommankumman vihreämpään ruohoon jossain muualla.

Jätetylle homma on aina raskas, toisesta en osaa sanoa.
En yhtään ihmettele, etteivät nuoret enää solmi avioliittoja ja sitä myötä eivät tee lapsiakaan.

Toisaalta, meitä on tällä pallolla aivan liikaa luonnon kantokykyyn verrattuna, joten kehitys on sikäli menossa oikeaan suuntaan - syntyvyyden romahdus puolestaan tarkoittaa 30 vuoden päästä paljon vähemmän särkyneitä liittoja ja sydämiä.

Kaikella on puolensa.
On raskasta tulla hylätyksi, siitä ei pääse mihinkään.
Mutta lopulta jokainen vastaa itse omasta onnestaan ja omista orgasmeistaan.
Niin kauan kuin se toinen ihminen on valmis jakamaan itsensä ja elämänsä toisen kanssa, liitto tai suhde voi jatkua.

Mutta joskus tunteet ja/tai järki vievät voiton ja seurauksena voi olla ero - vaikka toisen osapuolen mielestä olisi kannattanut korjata tai ainakin yrittää korjata liitto.

Toisella saattaa olla ns. "mitta niin täynnä" että kuvaannollisesti läpimädän auton ehjäksi hitsaamiseen ei enää ole halua eikä keinoja.

Joku saattaa hyvinkin mielessään ajatella, että "mikä muu tahansa paitsi tämän jatkaminen" on parempi ratkaisu.
Sitä jätetyn osapuolen voi olla vaikeaa ymmärtää, eikä välttämättä tarvitsekaan.

Varmaa elämässä on vain verot ja kuolema. Edes läski ei ole ikuista, vaikka niin väitetään.
Voin vain sanoa, että älä jää tuleen makaamaan.

Erosta voi ja pitää päästä yli. Maailmassa on edelleen asioita, elämää ja vapaita naisia.
Pahin virhe on jäädä paikalleen ja Suomi 24:n palstalle voivottelemaan vittumaista kohtaloaan.

Uskokaa pois.
Itse olen täällä roikkunut lähinnä ajanvietteeksi ja jakamassa ajatuksia muutaman vakiopalstalaisen kanssa, mikä onkin tuottanut muutamia mukavia keskusteluja.

Mutta on kuitenkin niin, että todellisuus ja elämä ovat tuolla ulkona ja sinne sitä on mentävä.
Näytöltä käsin ei kukaan tule tarttumaan käteesi tai suutelemaan sinua.
Se kaikki tapahtuu oikeassa elämässä, ei verkossa.

Moni liitto tai parisuhde kaatuu usein jossain naisen 45 ikävuoden kohdilla, uskoisin taustalla olevan menopaussin ja hormonaaliset muutokset yhdistettynä myös ajattelussa tapahtuviin muutoksiin.
Yleensä tuossa iässä lapset on tehty ja biologinen tehtävä tavallaan täytetty - seksi lakkaa kiinnostamasta entiseen malliin ja mieleen saattaa tulla, että vielä pitäisi ehkä elääkin.

Kun sitten vielä usein lapsuuden tai nuoruusiän traumat ja negatiiviset kokemukset pulpahtavat usein pintaan juuri tuohon ikään tullessa, aika moni liitto karahtaa kiville.
Heti perään monelle miehelle iskee viidenkympin villitys ja se voi olla viimeistään se niitti liitolle.

Mutta näin ei todellakaan tapahdu kaikissa liitoissa.
Monessa kylläkin.

En nyt sano enempää tai muuten alan selostaa tähän asioita, joita monet eivät pysty täysissä järjissään lukemaan....

Laitatko ne tilastot?

Iso osa naisista avioituu siksi,että voisi erota.Samoin kun yritysjohtajien ainoa haave on irtisanoa mahdollisimman paljon työntekijöitä.

Niin ja miesten aiheuttamia, ei nainen hae eroa, jos parisuhde on kunnossa.

Ihan on miesten syy, että naiset haluavat erota, niin minäkin ja olisi pitänyt erota jo muutama vuosi aiemmin, mutta luulin että hän olisi suostunut parisuhdeterapiaan, mutta niin ei käynyt, joten oma olo oli niin huono ettei siihen auttanut muu kuin eroaminen. Ei osannut keskustella mistään parisuhteeseen liittyvistä asioista, ei halannut, ihan kuin hänellä ei olisi ollut tunteita lainkaan! Ensimmäisen lapsen syntyessäkin oli jo kiire töihin puoli tuntia lapsen syntymisen jälkeen! Kuului mielestäni autismin kirjon ryhmään, täysin ns. perässä vedettävä. Mutta myös hänen kotikasvatuksellaan oli vaikutusta luonteeseen.