Eräs tuttava on aina hyvin myönteinen. Ei valita mistään asioista. On hyvin asiallinen. Jos itse kerron jostakin asiasta jotakin kielteistä, niin hänellä on usein tapana alkaa vääntää asiasta myönteistä puolta.
Yhden kerran hän sai jonkinlaisen raivokohtauksen. Sen aikana hän kertoi miten häntä on inhottu ja kohdeltu huonosti. En ole ottanut tätä asiaa jälkikäteen puheeksi eikä hän itsekään ole siihen kajonnut.
Minulle on muodostunut kuva, että hän tukahduttaa kielteiset tunteensa. Haluaako hän osoittaa sillä paremmuuttaan vai olevansa muuten kiva tyyppi. Tekisi mieli kysyä häneltä tästä asiasta. Toisaalta en halua kuulla kenenkään raivokohtauksia, mutta kaipa joku välimuotokin on olemassa.
Yhden kerran hän sai jonkinlaisen raivokohtauksen. Sen aikana hän kertoi miten häntä on inhottu ja kohdeltu huonosti. En ole ottanut tätä asiaa jälkikäteen puheeksi eikä hän itsekään ole siihen kajonnut.
Minulle on muodostunut kuva, että hän tukahduttaa kielteiset tunteensa. Haluaako hän osoittaa sillä paremmuuttaan vai olevansa muuten kiva tyyppi. Tekisi mieli kysyä häneltä tästä asiasta. Toisaalta en halua kuulla kenenkään raivokohtauksia, mutta kaipa joku välimuotokin on olemassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näitä kutsutaan tarinoiden mies kai toksisen positiivisiksi
Mitä oikeastaan haluat kuulla? Piristäähän kaveri haluaa eikä selvästikään halua vajota kielteisiin tuntemuksiin, ne kun eivät vaikuta kenenkään mielialoihin positiivisesti
Kielteisyydellä ei saa aikaan kuin kielteisyyttä.
Minäkin haluaisin positiivisen ystävän!!!!!!!!!!
Negatiivisuuteen kun on liian helppo langeta, se vain turhaan ahmii hyvää energiaa.
Joku välimuoto on parempi kuin ylipositiivinen tai ylinegatiivinen.
Mun on tosi vaikea nykyisin luottaa ihmisiin. Välillä mä mietin, että onko tämäkin ihan täysi vitsi vai tunteeko ystäväni syyllisyyttä jostain aiemmin tekemästään niin, että jatkaa suhdetta siksi. Onko sääli parempi kuin ei mitään?
Kasvoin aika negatiivishenkisessä kodissa. Nuorena aikuisena elin kodin oppien arvomaailmassa, kunnes rupesin ajattelemaan asioita nk. omilla aivoilla. Opettelin positiivisen ajattelutavan. Toki närkästyn ja vihastun joskus, mutta harvoin. Minusta tuli onnellinen, vaikka elämässä on ollut runsaasti vastoinkäymisiäkin. Nekin olen jaksanut käsitellä uskoakseni juuri positiivisen perussävelen ansiosta. Nyt ikää on kuutisen kymmentä ja mukavaa on. Omaan kokemukseeni nojaten, voin suositella.
Parannuksen tiellä useammin voi sanoa ei.