Jos me aiomme koskaan päästä korkeasta työttömyydestä, on meidän keskusteltava kansantalouden ja siis työttömyyden ideologisesta perustasta, nimittäin *uusliberalismista*.
Keskeistä uusliberalismin ideologialle on usko markkinoiden ylivoimaisuuteen, niin talouskasvun kuin hyvinvoinnin jakautumisenkin suhteen. Valtion puuttuminen talouteen nähdään huonona asiana. Yksityistä omistamista, yksilön vapautta ja omistusoikeutta ylistetään julkisen omistamisen, yhteiskuntasuunnistelun ja hyvinvointivaltion korkean verotuksen tasoituspolitiikan sijaan.
Valtion puuttuminen talouteen ei ole ainoa huono asia uusliberalismissa. Uusliberalismi haluaa vapauttaa (liberalisoida) talouden täysin, myös demokraattisesta, moraalisesta ja arvoperäisestä vaikutuksesta. Esimerkkinä voidaan ottaa mitä tapahtui Ranskan kansanäänestyksen jälkeen: uusliberalistinen EU ei halunnut ottaa demokraattista kansanäänestyksen tulosta huomioon (eivät anna demokratian vaikuttaa EU:n talouteen).
Uusliberalismin johtava ekonomisti on amerikkalainen Milton Friedman, nobelin kansantalouspalkinnon saaja 1976. Hänen ajatuksiaan on käytännössä sovellettu 1980 luvulla Thatcherin Iso-Britanniassa – jossa mm. suuressa määrässä yksityistettiin julkisia kouluja ja sairaaloita – ja Reaganin USA:ssa sekä 1990-luvulla ja siitä eteenpäin oikeistoprojektissa EU:ssa. Uusliberalismi on ensikädessä vaikuttanut oikeistopuolueisiin mutta myös vasemmistopuolueet ovat vaikuttuneet siitä, varsinkin sosiaalidemokraatit. Uusliberalismi on syrjäyttänyt ennen vallalla olleen sosiaaliliberalistisen ideologian.
Friedman sai kansantaloustieteiden nobelin palkinnon ”tasapainotyöttömyysteoriastaan” (kulkee myös nimellä NAIRU, ”Non Inflation-Accelerating Rate of Unemploymen”). Siis että on olemassa tarkka työttömyysraja, jonka alle työttömyys ei saa laskea ilman että kiihtyvä inflaatio saa alkunsa. Nimittäin kun työmarkkinoilla on suuri paine (massatyöttömyys) työnantajien ei tarvitse kilpailla työntekijöistä palkoilla ja eduilla, mikä pitää hinnat ja siis inflaation kurissa (pientä inflaatiota, korkeintaan 2 %, ei pidetä haittana kansantaloudelle). Ongelma on vain se, että teoria ei ole osoittanut pitävän paikkaansa todellisuudessa. Työttömyys on laskenut useassa maassa, mm. teorian kotimaassa USA:ssa, reilusti alle lasketun NAIRU-tason aloittamatta kiihtyvää inflaatiota. Sillä ei ole moraalisesti myöskään mitään merkitystä uusliberalismin ideologian mukaan että syöstään ihmisiä massatyöttömyyteen inflaation kurissapitämiseksi (ei anneta moraalin vaikuttaa talouteen).
Mitä mieltä olette uusliberalismista ideologiana ja olisiko entinen sosiaaliliberalismi parempi ideologia kansantaloudelle?
Keskeistä uusliberalismin ideologialle on usko markkinoiden ylivoimaisuuteen, niin talouskasvun kuin hyvinvoinnin jakautumisenkin suhteen. Valtion puuttuminen talouteen nähdään huonona asiana. Yksityistä omistamista, yksilön vapautta ja omistusoikeutta ylistetään julkisen omistamisen, yhteiskuntasuunnistelun ja hyvinvointivaltion korkean verotuksen tasoituspolitiikan sijaan.
Valtion puuttuminen talouteen ei ole ainoa huono asia uusliberalismissa. Uusliberalismi haluaa vapauttaa (liberalisoida) talouden täysin, myös demokraattisesta, moraalisesta ja arvoperäisestä vaikutuksesta. Esimerkkinä voidaan ottaa mitä tapahtui Ranskan kansanäänestyksen jälkeen: uusliberalistinen EU ei halunnut ottaa demokraattista kansanäänestyksen tulosta huomioon (eivät anna demokratian vaikuttaa EU:n talouteen).
Uusliberalismin johtava ekonomisti on amerikkalainen Milton Friedman, nobelin kansantalouspalkinnon saaja 1976. Hänen ajatuksiaan on käytännössä sovellettu 1980 luvulla Thatcherin Iso-Britanniassa – jossa mm. suuressa määrässä yksityistettiin julkisia kouluja ja sairaaloita – ja Reaganin USA:ssa sekä 1990-luvulla ja siitä eteenpäin oikeistoprojektissa EU:ssa. Uusliberalismi on ensikädessä vaikuttanut oikeistopuolueisiin mutta myös vasemmistopuolueet ovat vaikuttuneet siitä, varsinkin sosiaalidemokraatit. Uusliberalismi on syrjäyttänyt ennen vallalla olleen sosiaaliliberalistisen ideologian.
Friedman sai kansantaloustieteiden nobelin palkinnon ”tasapainotyöttömyysteoriastaan” (kulkee myös nimellä NAIRU, ”Non Inflation-Accelerating Rate of Unemploymen”). Siis että on olemassa tarkka työttömyysraja, jonka alle työttömyys ei saa laskea ilman että kiihtyvä inflaatio saa alkunsa. Nimittäin kun työmarkkinoilla on suuri paine (massatyöttömyys) työnantajien ei tarvitse kilpailla työntekijöistä palkoilla ja eduilla, mikä pitää hinnat ja siis inflaation kurissa (pientä inflaatiota, korkeintaan 2 %, ei pidetä haittana kansantaloudelle). Ongelma on vain se, että teoria ei ole osoittanut pitävän paikkaansa todellisuudessa. Työttömyys on laskenut useassa maassa, mm. teorian kotimaassa USA:ssa, reilusti alle lasketun NAIRU-tason aloittamatta kiihtyvää inflaatiota. Sillä ei ole moraalisesti myöskään mitään merkitystä uusliberalismin ideologian mukaan että syöstään ihmisiä massatyöttömyyteen inflaation kurissapitämiseksi (ei anneta moraalin vaikuttaa talouteen).
Mitä mieltä olette uusliberalismista ideologiana ja olisiko entinen sosiaaliliberalismi parempi ideologia kansantaloudelle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun työttömyyskorvaukset lopetetaan, pääsee ihmisten selviytymiskyky valloilleen. Vain rotat ovat neuvokkaampia. Niille emme mahda mitään.
Kas täälläpä asiaan liittyen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000009046837
Kyllä se markkinatalous on paha asia. Mutta vielä pahempi on markkinavoimat! Markkinavoimat päättävät aina väärin!
Otetaan vaikka esimerkki takavuosilta. Helsingissä pyöri elokuvateatteri joka näytti pelkästään neuvostoliittolaisia ja muita sosialistisia edistyksellisiä elokuvia. Vaikka teatteri oli ihan parhaalla paikalla ja verovaroista sitä tuettiin niin siitä huolimatta vain hämähäkkiverkot lisääntyivät valtavassa salissa.
Entä mitä teki markkinavoimat, ne ketaleet? No Star Wars ja sun muut ne vetivät sisäänsä vaan markkinavoimia vaikka ne on todistettu huonoiksi ja kelvottomuksi vaikka kuinka monta kertaa.
Ergo: merkkinavoimat eivät tiedä mikä on heille hyväksi.
Onneksi meillä on esimerkkejä entisestä Itä-Saksasta. Siellä edistykselliset elokuvat veti saleihin ihmisiä. Kukaan ei mennyt Star Warsia katsomaan. Eikä kukaan mennyt Clint Eastwood elokuvia katsomaan. Jos joku yritti niitä Länsi Saksan TV asemilta katsoa niin onneksi oli sopivat häirintä systeemit etteivät markkinavoimat ujuttautuisi rappeuttamaan neitseellistä sosialismia.
Suomessa onneksi vaalitaan eräiden yhä harvalukuisempien edistyksellisten maiden lisäksi sosialismin onnea ja iloa. Erityisesti sydäntä lähellä on työtätekevät ja työttömät. Lakko-oikeus on pyhä asia. Tosin joskut lakkoillaan väärien asioiden vuoksi. Miten ne rajavartijat nyt kehtaavat lakkoilla. Parasta on, että SDP laatii sellaisen lain että "hyvät" lakot sallitaan. Ehtisikö sen niputtaa yhteen orjatyölain, sen laki-kukkasen, kanssa?
Yksi tärkeä asia on ihmisten valvautuneisuus. Ei saa olla ahdasmielinen. Joskus toisaalta on ehkä parempi että tiedoitus on "sopivaa". Äänestämistäkin pitää valvoa, ettei käy niin kuin muualla euroopassa, että markkinavoimat äänestävät väärin niinkuin EU perustuslakiäänestyksessä. Täällä Suomessa ei tarvittu äänestystä kun gallupkin osoitti, että väärin ne ihmiset kuitenkin äänestäisivät. Eihän kukaan halua väärää äänestystulosta, väärää lakkoa ja väärää työttömyyttä?
Työttömät on yhdysvalloissa korvannut työtätekevä köyhien luokka "working poor". Vasta jokin aika sitten yhdysvaltain kongressi kumosi esityksen, joka olisi nostanut minimi palkkaa.
Iso osa amerikkalaisista ei tule työllään toimeen. Moni joutuu tekemään useampaa työtä.