Rautamaiharin alla(ko)?

Neuvo: Älä tee mitään!
Älä soita, älä mene oven taakse (jos hän asuu eri osoitteessa kuin sinä) vaan ole ihan kuin äijää ei sinun elämässäsi olisikaan.
Kun se ottaa yhteyttä, sulla ei ole enää aikaa! Jos tapaat sen oves takaa, voit pyytää sisälle mutta käyttäydy poissaolevasti: hyräile, ja kun se sanoo jotain niin älä kuuntele. Sit vähän niinkuin ajatuksista heräten kysäiset että "mitä?"

Voi olla että äijä häipyy, ehkä ovet paukkuen. Sitten et kuule siitä mitään koska se yrittää käyttää sinuun samaa taktiikkaa!

Anna mennä viikko ja toinenkin. Voi olla, että se uhittelee sinulle esittelemällä jossain julkisesti uutta naistakin. Ja siitähän sen sitten tiedät: et ollut sille niin tärkeä kuin luulit!

Parhaassa tapauksessa tulee kysäisseeksi joltakulta neuvoa että "mitäs pitäis tehdä sen muijan kans ku selvästi kiukuttelee jotain." Hyvässä lykyssä tulee varovasti kukkapuskan kanssa.

Kyllä kyllä.. Aika paha,on. Olen edellisen kanssa samaa mieltä, älä tee mitään, koska sä et pysty tekemään mitään. Et pysty kouluttamaan toistesta mitään mitä se ei itse tahdo olla, et saa sitä tekemään mitään mitä se ei vapaaehtoisesti tee. Tämän voisi kiteyttää ajatukseen "ketään ei voi pelastaa". Tämän todistamiseksi vääräksi voi uhrata vuosia,jos niin haluaa, ja ymmärrän toki,jos mieli tekee kapinoida vastaan, onhan tämä aika jyrkästi sanottu. Tämä on vaan monenkin aiemmin läpikäymä ja käytännössä todettu asia, omallakin kohdalla ollut. Vaikka itsestään tuntuu,että kaikki mahdolliset ja mahdottomat valtit on pöydässä, eikä kenenkään järkevän ihmisen mielestä niitä olisi mitään järkeä heittää haaskuuseen, ei mies (anteeksi, mutta kokemukseni kattaa tapahtuman vain miehen kanssa, siksi näin yksipuolinen näkemys) siitä piittaa, jos ei ole piitatakseen. Jos mies haluaa säästää ja säilyttää sen mitä on saanut, hän todella tekee sen,näkee vaivaa sen eteen,ettei mikään vahingoita sitä mikä on tärkeitä ja kalleinta. Naisen on vaikea tajuta,että se ei ole samaa hänelle kuin miehelle. Valitettavasti näin vain on.
Rakastaa ja välittää todella paljon on asioita, joista nainen mieluusti pitää kiinni, vetoaa niihin vielä henkihieverissäkin noustuaan rautasaappaan alta,mieli maassa, itsetunto mureneina. Siltikin vielä välitetään ja rakastetaan, jostain kumman syystä, vaikka mies käyttäytyisi kuinka alentavasti ja halveksivasti. Ikäänkuin nainen kerjäten saisi sen mitä katsoo itselleen kuuluvan.
Pohjimmiltaan on kyse siitä miten mies on poikana rakentanut välinsä äitinsä kanssa. Onko saanut alistaa ja nöyryyttää äitiään, vai onko kunnioittanut, ja samalla oppinut kunnioittamaan naisia yleensäkin. Ikävää että aivan asiaan viaton nainen,joka sattuu jostain syystä rakastumaan mieheen saa kärsiä tilanteesta, mutta näin se vaan menee.Ikävää,jos ei ole oppinut kunnioittamaan, jos äiti on aina palvonut poikaansa, tehnyt kaikkensa ja enemmän tämän hyvinvoinnin eteen. Sitten tulee tyttöystävä ja vaimo, jolta edellytetään samaa, tehdään samat temput (ei naida äitiä, tietystikään) mitä äidille on tehty, ja oletetaan,että homma toimii samoin.
Entä sitten nainen, tyttöystävä, vaimo, joka on ehkä oppinut että miellyttämällä saa asiat pysymään mieleisinään.. Yrittää ja yrittää, vaikka tilanne oikeastaan on niin paha, että voisi jossain muussa tapauksessa lyödä hanskat tiskiin ja todeta, ettei puhuta edes samoista asioista. Tärkeät ja välittämisen arvoiset asiat on ihan erit.
Kelkka ei käänny välttämättä mitenkään, pahimmassa tapauksessa tyttöystävä on aika säälittävä yrityksineen. Julmaa, mutta mitä teidän suhteesta jää,jos sinä todellakin lopetat yrittämisen, koska ei parisuhde toimi jos vain toinen tekee sen eteen voitavansa. Toinen vain makaa kelkassa jota toinen vetää, vaikka yhdessä sitä oli tarkoitus eteenpäin lykkiä.
Voihan sitäkin yrittää ja tehdä yksin. Kyllä, mutta marttyyriksi heittäytymällä ei saa edes kirkkaampaa kruunua. Saa vain ylenkatsetta ja pahaa mieltä, niinkuin sinulle näyttää jo kertyneen.