Rakkaat sisaret, miksei veljetkin.
Onko kenellekään käynyt koskaan siten, että puoliso on vannonut uskollisuuttaan ja puhunut suu vaahdossa yksiavioisuuden puolesta, kunnes on joku kaunis päivä mennyt ja pettänyt.
Mieheni on hurskastellut vuosikaudet, kuinka kaikki täytyy parisuhteessa kertoa. Pettämistä ei saa salailla, miespuoliset tuttavat täytyy tuoda julki ja avoin täytyy olla. Nyt kävikin ilmi, että minua on petetty herra ties kuinka kauan.
Tuntuu hemmetin tyhmältä, että mies on pitänyt minulle meteliä muutaman naurettavan, yksittäisen ihastuksen tähden. Itse kuitenkin mennään ja ryhdytään tositoimiin hienoista lupauksesta huolimatta.
Ymmärrän, että joskus halut ja himot vievät. Olen valmis antamaan näillä näkymin anteeksi miehelleni. Mutta, se tässä eniten raivostuttaa, että ensin moralisoidaan muita, ja kohta ollaan itse samassa veneessä...
Onko kenellekään käynyt koskaan siten, että puoliso on vannonut uskollisuuttaan ja puhunut suu vaahdossa yksiavioisuuden puolesta, kunnes on joku kaunis päivä mennyt ja pettänyt.
Mieheni on hurskastellut vuosikaudet, kuinka kaikki täytyy parisuhteessa kertoa. Pettämistä ei saa salailla, miespuoliset tuttavat täytyy tuoda julki ja avoin täytyy olla. Nyt kävikin ilmi, että minua on petetty herra ties kuinka kauan.
Tuntuu hemmetin tyhmältä, että mies on pitänyt minulle meteliä muutaman naurettavan, yksittäisen ihastuksen tähden. Itse kuitenkin mennään ja ryhdytään tositoimiin hienoista lupauksesta huolimatta.
Ymmärrän, että joskus halut ja himot vievät. Olen valmis antamaan näillä näkymin anteeksi miehelleni. Mutta, se tässä eniten raivostuttaa, että ensin moralisoidaan muita, ja kohta ollaan itse samassa veneessä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
luonto...!
Miehesi on pelimies. Kaksinaamainen elämä. Itse olet rankasti narsistisen ukon uhri. Nosta kytkintä ja lähde kun vielä voit.
mieltä olen.. Älä nyt missään tapauksessa "anna anteeksi", ja jää kenenkään kynnysmatoksi!!! Jos ei itse pysty olemaan uskollinen, ei tarvitse odottaa ymmärrystä puolisolta!!! Lähde HETI!!!!
kun aloimme mieheni kanssa yhtä pitämään,hän sanoi,että pettämistä hän ei sitten suvaitse.Se on kerrasta poikki.
Periaatteen mies,ehdoton monessa muussakin asiassa.Mulla matkan varrella monta kiusausta langeta mutta sen verran arvossa olen tuota periaatetta pitänyt etten ole siihen hommaan ryhtynyt.Halunnut pitää mieheni.
Kuinkas kävikään? mister periaate lankesi itse toiseen naiseen...ja mistä syystä sanoi näin käyneen?ei inhimillisestä heikkoudesta tai muusta itsestä lähtevästä vaan siitä,että vaimo ollut kaikki 20 yhteistä vuotta niin vittumainen,ettei oikein miespolo muuta voinut.
Enää en usko periaatteen ihmisiin.
Minä uskon, että ihmiset puhuvat paljon asioista, jotka ovat heitä itseään lähellä. Jotenkin näin: henkilö, jolla on kova kiusaus pettää, puhuu siitä ja miettii, miten siihen pitää suhtautua ja keksii sääntöjä, on ehdoton, koska hänen suurin pelkonsa on tulla petetyksi tai vedätetyksi. Kun itse varmistaa, että ehtii ensin, kasvot on pelastettu.... No tietenkin, jos on tullut petetyksi aiemmin, on varmaan varovainen seuraavissakin suhteissa. Usein minusta tuntuu, että ihmiset toistavat itseään, eivät opi mitään erehdyksistäänkään.
Minä olen jo alle koulutikäisenä nähnyt, miten isä kieputti äitiä ja useita tyttöystäviä perä jälkeen, äiti antoi anteeksi, isä teki pänät tyttöystävän kanssa ja pian hänellä oli seuraava, tai suhde edelliseen tytsiin virisi taas. Äiti antoi isälle synninpäästön ja taas päästiin eteenpäin, mutta eihän ne isän temput miksikään muuttuneet. Ero tuli, monien anteeksiantojen jälkeen.
Isän suvussa kaikki äijät puhuvat seksistisesti pikkutytöille, nuorille naisille ja vaimoilleen. He taputtelevat jä käyvät käsiksi, tiirailevat tyttäriään ja heidän ikätovereitaan. Siinä suvussa miehekkyyden mittana ovat kaksimielinen supliikki ja maine naistenkaatajana.
Opin jotain äitini elämästä ja valitsin onnekksaasti aviomieheni vasta yli 3-kymppisenä. Rilluttelin itse ja hankin sopivasti seksikokemuksia, luullen, etten lapsia tai avioliittoa edes halua. Sitten nykyinen aviomieheni tuli vastaan.
Luulen, että monet uskottomuustapaukset syntyvät jo siitä, että naiset ja miehet haluavat niin eri asioista 20-30 vuotiaina. Puhumattakaan, jos tyttönen haluaa naimisiin suoraan koulunpenkiltä, siinähän vaaditaan hirmuisesti työtä ja onnea, että pariskunta osaisi yhdessä kasvaa aikuiseksi ja kouluttautua ammattiin ja työelämään. Jos on vielä lapsia, niin ollaan todella lujilla. Näillä palstoillsa on monien nuorten neitien tuskitteluja, kuinka mies ei ehkä haluakaan naimisiin ja mitä ristiriitoja suhteessa sen takia on. Minulla oli muutama hieno seurustelusuhde alle kolmekymppisenä, mutta eivätpä olisi olleet, jos olisin yrittänyt avioliitosta ja lapsista puhua, ne eivät kuuluneet kuvioihin.
jotenkin noin minäkin olen ajatellut,että jos jostain asiaa pitää kovaa ääntä ja vetää ehdotonta linjaa,se on itselle se ns.mahdollinen heikkous...tai jotain.
Tiedän monta raittiuskiivailijaa,jotka opettavat toisia mutta eivätpä tiukan paikan tullen sylje lasiin.
Minä inhoan uskottomuutta enkä petä kumppaniani. Sen tuon julki ja se tarkoittaa myös sitä, että pysyn periaatteessani. Tätä olen jatkanut koko ikäni ja nyt olen lähes 50 v. eli ei aina niin, että jos pitää meteliä, itse syyllistyy. Enkä varmaan ole ainoa.