Se oli sitä nuoruutta. Tosi vaikiaksi mäni,mut ainaki oli hauskaa, mut ei edenny koskaan vakavaksi koska mä jarruttelin. Pelkäsin jotain koko ajan. En tiiä jotenki mä möhlin senkin jutun omaa pelkuruuttani. Ois pitäny mennä yhteen paikkaan, mut en uskaltanu. sanoin etten uskalla tulla kun pelkään& aristelen ihmisiä. Annoin kyllä hänen liikkua vapaasti etten ollu mustasukkainen koskaan.
Onko muita miehiä ja naisia jotka möhlii aina jotenkin omaa pelkuruuttaan?Täällä ois kiva jakaa ajatuksia ja kokea samaistumista että pelko usein vie voiton, että pelkää sitoutua, että ei usko olevansa tarpeeksi hyvä ettei anna &salli itselle sitä että minäkin ansaitsisin rakkauden. Kovin vähän arvostan kait itseäni, mut joskus tuntuu että arvostan toisaalta itteeni.
Onko muita miehiä ja naisia jotka möhlii aina jotenkin omaa pelkuruuttaan?Täällä ois kiva jakaa ajatuksia ja kokea samaistumista että pelko usein vie voiton, että pelkää sitoutua, että ei usko olevansa tarpeeksi hyvä ettei anna &salli itselle sitä että minäkin ansaitsisin rakkauden. Kovin vähän arvostan kait itseäni, mut joskus tuntuu että arvostan toisaalta itteeni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.