niin, mitä mielessä liikkuisi, jos joutuisitte yks kaks yllättäen työttömiksi? mitä ajattelisitte, jos avo/aviopuoliso/elämänkumppani whateveryounameit jäis työttömäksi. eli jos ei ajateltais nyt sinkku elämistä vaan tapausta, jossa:
olette/olet: kaksinhuoltajat/yksinhuoltaja
olette: naimisissa/avoliitossa
teillä/sinulla: lapsi/kunnon katras
taloudesta: puoliso/itse jää työttömäksi
noista semmoinen sopiva kombinaatio.
tuolla miesten huoneessa siitä jos vähän keskusteltiin, mutta ei me miehet osata puhua tämmösistä asioista :)
jos tänne miehet kirjoittelis helpommin, niin kirjoitelkaa.
olette/olet: kaksinhuoltajat/yksinhuoltaja
olette: naimisissa/avoliitossa
teillä/sinulla: lapsi/kunnon katras
taloudesta: puoliso/itse jää työttömäksi
noista semmoinen sopiva kombinaatio.
tuolla miesten huoneessa siitä jos vähän keskusteltiin, mutta ei me miehet osata puhua tämmösistä asioista :)
jos tänne miehet kirjoittelis helpommin, niin kirjoitelkaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen kokenut kaiken tuon vaikka olen 30 n
mitä siitä olen hengissä..
joillekkin se on rankempaa aluksi mutta kun käy läpi ei hankalaa
16v kun muutin himasta ja olin työelämässä..
ajattelemaan. Jos toinen/itse jää työttömäksi niin sitten eletään sen tilanteen mukaan. Lähinnä pelottaa taloudellisen tilanteen huonontuminen, kun rahaa on muutenkin niukalti. Mutta toisaalta sitten voisi säästää lastenhoitomaksuissa, koska toinen voisi kotona hoitaa lapsia. Mutta totta kai pelottaa, että kuinka saa lainat maksetuksi ym..
Oikeastaan mietityttää sekin, että kuinka parisuhteen käy, jos pinna kiristyy mielettömästi tuon taloudellisen tilanteen takia, koska sehän on selvä, että voi hieman hermostuttaa, kun on kolme lasta ja asuntovelat, että kuinka käy.. Niitäkin tapauksia on, että ero on tullut toisen osapuolen joutuessa työttömäksi.´Useimmiten on vielä niin, että jos mies jää työttömäksi niin se on vaikeampi pala nieltäväksi.. Itse kuitenkin uskon siihen, että vaikka mieheni jäisi työttömäksi niin en häntä ainakaan sen takia jättäisi. Todellakaan. Mutta tiivistäen vielä, tilanteeseen kuin tilanteeseen kykenee sopeutumaan.
aika väsynyt...Työttömäksi jäin äskettäin,lapsiakin tässä..ei miestä,näin väsynyt..huonot vaatteet..nälkää..seksin nälkää...huonot vaatteet..väsymys..nälkä.
hoitaisi osuutensa kotona, ei asia vaivaisi minua pätkääkään. Eli minä toisin rahan kotiin, mutta jos kotona ei ole mitään tapahtunut ja joutuisin työpäiväni päätteeksi sapuska/pyykki/imuri rumbaan, voisi onnellisuus rakoilla.
Mutta jos mies työttömänä ollessaan huolehtisi kodista ja lapsista, asia ei minua vaivaisi.
Siinä on kuitenkin pari vuotta aikaa etsiä uutta työtä, ja niin negatiivisesti en pysty ajattelemaan, että aktiivisesti sitä hakeva ei töitä tuossa ajassa saisi..
Joten kun tuon asian ottaa siltä kantilta että siinä on taas yksi elämän ylämäki kiivettävänä, eikä anna sen häiritä, niin hyvä tulee..
Lyhyesti:
Olin työssä, jota rakastin ja johon olin kouluttautunut, palkka erinomainen matkapäivien ansiosta. Houkuttelin miestäni opiskelemaan, olisin helposti kyennyt elättämään nelihenkisen perheeni sillä aikaa. Murrosikäiset lapset.
Mies päätti toisin, vaihtoi reilusti nuorempaan yh-äitiin, jolla alle kouluikäiset. Kouluttamaton, työtön nainen, jota mies elättää nyt.
Minusta tuli saman tien työtön, sillä matkatyö ei ole yh-äidin työ.
Menetin mieheni, elämänkumppanini, parhaan ystäväni, lasteni isän ja puolison, sekä lisäksi työn ja itsetuntoni. Halusin kuolla - tulis tauti ja tappais!
Kaikki taloutemme velat jäi minulle, sillä mies julistautui varattomaksi. Työpaikat vaihtuu niin ettei ulosotto perässä kerkiä!
Sitten tajusin: kuolla sellaisen paskan takia - kiitos ei!
Nyt teen erilaisia pätkätöitä, varmaan lopun elämääni.
Mitä siitä nyt pitäisi olla mieltä? Sellasta sattuu. Omituisia kysymyksiä.