teoriaa

No huh? Ensinnäkin voit katsoa sointujen nuotit. Mutta oikeasti (tätä on kysytty ties miten monta kertaa kitarapalstalla) tietyllä sointu kululla usein on oma sävellajinsa tai onkin siis. Chordal proggression sanotaan niinq englannissa (opiskellu ulkomaaksi nämä termit joten...)...Puhutaan myös modaalisesta musiikista (kirkkosävellajeista). G-duurissa on esim. soinnut G, Am, Bm, C, D ,Em ja F#dim jotka tietysti rakentuu skaalan sävelistä (g duurilla on yksi ylennys, f#) eli siinä on nuotit g,a,b,c,d,e,f# ja kun teet noista kolmisointuja vaikkapa niin huomaat miten ne menee. Toki jos aloitat Am ja sitten soitat vaikkapa D: tä niin soittelet A-doriania joka on G-majorin (duurin) toinen aste, sisältää siis samat nuotit mutta intervallithan siis muuttuu kun A:sta lähdetäänkin liikkeelle (soolossa voisist soittaa G:stäkin aloittaen tietysti). Sitten on Mollit erikseen vielä (harmoninen, melodinen, jazz ja klassinen) ja ns.synteettiset skaalat jne. Pentatoniset on varsin yleisiä ja ne käykin melkeinpä mihin tahansa musaan. Useinhan (ainakin haastavammassa musassa) sävellajit vaihtuu kesken soolon joten sekin on otettava huomioon tietysti. Ja kaikkia sääntöjähän voi sopivasti rikkoa, ja esimerkiksi jazzissa voidaan käydä "ulkona" tosin se pitää tehdä hallitusti. Pelkkää a:ta tuskin soitat soolon taustalla?