Hän ei tosin enää rakasta omaa puolisoaan. Minä rakastan kyllä puolisoani, niinkuin hänkin minua, mutta suhteemme on loppujen lopuksi molemmille aikalailla vaikea ja epätyydyttävä kulissi. Vietämme 95% ajastamme omissa oloissamme, koska meillä on aika vähän mitään yhteistä. Seksielämäkin on aika kuivaa, meillä ei kemiat vaan oikein kohtaa. Olemme enemmänkin sisaruksia kuin toisiaan palavasti rakastava pari.
Kun puhuimme erosta, hän otti sen todella raskaasti ja yrittää nyt tehdä kaikkensa pelastaakseen suhteemme, kuitenkin ehkä pohjimmiltaan vain koska pelkää jäädä yksin. Olen myöntynyt siihen, koska en halua satuttaa häntä (enkä kyllä itseänikään), ero olisi todella vaikea.
Olen kuitenkin alkanut haaveilemaan sinkkuelämästä ja nyt tunteeni ovat sitten vielä heränneet tähän mainittuun ystävään. Tilanne on minulle aika hankala, koska kyse ei ole mistään hetkellisestä ihastumisesta, vaan minulla on aina ollut jonkinlaisia tunteita tätä ihmistä kohtaan, olen vaan joutunut ne tukahduttamaan. Nyt ne ovat kuitenkin karanneet ihan käsistä kun meillä on ollut pientä salaista vipinää, ei tosin mitään kovin vakavaa, mutta en silti saa tunteitani enää hallittua. Rakastan hänessä kaikkea! Sydämeni pompsahtaa aina kun kuulen hänen nimensäkin (tätä se on kyllä oikeastaan tehnyt aina). Mutta, olemme kuitenkin sen verran ns. eri kategoriaa, ettei hän voisi minuun rakastua yhtä palavasti. Silti kuitenkin haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta hänen kanssaan, vaikka tiedän että se ei ole mahdollista. Vaikka en varsinaisesti usko siihen, että jokaiselle olisi olemassa vain se yksi oikea, niin minulle hän on se. Minun sydämessä on hänelle paikka jota ei kukaan muu voi täyttää.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. On aika raskasta esittää puolisolle, että kaikki on ns. hyvin, kun sydämeni ja ajatukseni on puoliksi toisen luona. En voi kuitenkaan kertoakaan asiasta, koska hänen sydämensä särkyisi täysin, tämä ystävä on hänelle hyvin rakas. En voi myöskään unohtaa tätä ystävää, koska tunteita on aika vaikea itse ohjailla ja hän on niin ihana, unelmieni täyttymys!
Kun puhuimme erosta, hän otti sen todella raskaasti ja yrittää nyt tehdä kaikkensa pelastaakseen suhteemme, kuitenkin ehkä pohjimmiltaan vain koska pelkää jäädä yksin. Olen myöntynyt siihen, koska en halua satuttaa häntä (enkä kyllä itseänikään), ero olisi todella vaikea.
Olen kuitenkin alkanut haaveilemaan sinkkuelämästä ja nyt tunteeni ovat sitten vielä heränneet tähän mainittuun ystävään. Tilanne on minulle aika hankala, koska kyse ei ole mistään hetkellisestä ihastumisesta, vaan minulla on aina ollut jonkinlaisia tunteita tätä ihmistä kohtaan, olen vaan joutunut ne tukahduttamaan. Nyt ne ovat kuitenkin karanneet ihan käsistä kun meillä on ollut pientä salaista vipinää, ei tosin mitään kovin vakavaa, mutta en silti saa tunteitani enää hallittua. Rakastan hänessä kaikkea! Sydämeni pompsahtaa aina kun kuulen hänen nimensäkin (tätä se on kyllä oikeastaan tehnyt aina). Mutta, olemme kuitenkin sen verran ns. eri kategoriaa, ettei hän voisi minuun rakastua yhtä palavasti. Silti kuitenkin haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta hänen kanssaan, vaikka tiedän että se ei ole mahdollista. Vaikka en varsinaisesti usko siihen, että jokaiselle olisi olemassa vain se yksi oikea, niin minulle hän on se. Minun sydämessä on hänelle paikka jota ei kukaan muu voi täyttää.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. On aika raskasta esittää puolisolle, että kaikki on ns. hyvin, kun sydämeni ja ajatukseni on puoliksi toisen luona. En voi kuitenkaan kertoakaan asiasta, koska hänen sydämensä särkyisi täysin, tämä ystävä on hänelle hyvin rakas. En voi myöskään unohtaa tätä ystävää, koska tunteita on aika vaikea itse ohjailla ja hän on niin ihana, unelmieni täyttymys!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valheessa? Kerro miehellesi tunteistasi mahdollisimman pian, jotta miehesi sydän ei säry kokonaan. Hän voi menettää luottamuksen naisiin jos sinä näytät hänelle kuinka kylmiä he voivat olla tuollain kikkailemalla selän takana....
Ei ole oikein kituuttaa suhteessa jos ajatukset on toisen luona.
Miehesi voi ehkä ymmärtää sinua ja ymmärtääkin kun rakastaa sinua, hänkin haluaa vain sinun parasta.....
onpas vaikean kuuloinen tilanne. ehkä se on totta, että sinun kannattaisi puhua miehesi kanssa. ehkä asiat sillä tavalla selviävät. suosittelen kuitenkin, että mietit asiaa vielä muutaman kerran ennen kuin teet mitään ratkaisuja, onhan perheellinen mies aina perheellinen mies. mutta jos asiat ovat todella oikeasti menneet siihen jamaan niin puhu ensiksi miehesi kanssa. mitä pidemmälle sitä siirtää sitä enemmän se sattuu. mutta vain jos sinusta IHAN oikeasti tuntuu siltä.
voimia nyt kuitenkin. toivottavasti asia selviää tavalla tai toisella.
En tiedä mitä vastaisin. Mutta tilanne on molemmille vaikea ja aivan mahdoton. Loukataan kaikkia muita kamalasti... Omantunnon tuskat on hirveet. Toisten onni on laitettava kuitenkin oman onnen edelle, muuten ei vois elää ittensä ja tekojensa kanssa. Tunteet täytyy vissiinki jättää taka-alalle ja keskittyä kaikkeen muuhun. Tää tuli aika pahaan aikaa ku oot pian lähdössä pois, koita jaksaa siellä kaukana.
rakastat toista ihmistä...olet sidottu kuitenkin toiseen ihmiseen!
Liian montaa sattuu, että saisit sen joka kuuluu rakkauden nimissä sinulle!
Toivon että elämäsi selviää...se ei tule olemaan helppoa!
Elämä pitäisi kuitenkin saada elää sen ihmisen kanssa jota rakastaa, ei tänään vaan myös kymmenen vuoden päästä.
...oli tarkoitettu ALKUPERÄISELLE!
Sä teet väärin sun miestä kohtaan , jos et ole itse uudessa yrityksessä 100 % mukana ja haaveilet jostain toisesta.
Luulenpa, että jos miehes tietäis sun ihastumisesta sitä toista kohtaan, niin ei se kyllä sun kanssa viittis enää yrittää.
Enemminkin toi sun komenttis
"Kun puhuimme erosta, hän otti sen todella raskaasti ja yrittää nyt tehdä kaikkensa pelastaakseen suhteemme, kuitenkin ehkä pohjimmiltaan vain koska pelkää jäädä yksin. Olen myöntynyt siihen, koska en halua satuttaa häntä (enkä kyllä itseänikään), ero olisi todella vaikea."
kertoo kyllä enemmän susta ihmisenä kuin miehestäs. Sähän tässä yksin pelkäät olla. Miehesi sentään yrittää parantaa suhdettanne, mutta pelkäämpä että ei taida yksin onnistua. Harmi että sillä on tuollainen vaimo, jonka rakkausteen ei ole tiukan paikan tullen luottaminen... Kyllä mäkin ottaisin sellaisen helvetin raskaasti.
Tee nyt hyvä ihminen itsellesi selväksi mitä haluat ja toimi sen mukaan. Joko lähdet tai sitten jätä haaveilut ja keskityt siihen parisuhteen parantamiseen (ei ole mikään helppo nakki).
Varmaa on ainakin se, että jos avokkisi ystävän kanssa suhteen aloitatte niin ystävyys on historiaa ja tilalle tulee katkeruutta, pahaa mieltä, luottamuspula jne...Mikään ei ole hirveämpää kuin rakkaansa menettäminen lähipiiriin kuuluvalle henkilölle...