Se on osaltani nyt ohi, pakko repiä itseni irti. Todennäköisimmin lopullisesti, sen verran karu on tuomio. Koskaan ei kai saisi sanoa ei koskaan, mutta tiedäthän mitä se on. Joko kaikki tai ei mitään. Annoin kaiken ja yritin uudelleen mutten saanut mitään. Niinhän se usein menee. Luovuttamaan en koskaan suostu enkä nytkään haluaisi luopua (jälleen), mutta silloin kun ei voi eikä pysty, ei ole vaihtoehtoa. Sinä jos kuka sen tiedät. Vaikka lähdenkin, minä ja elämäntapani eivät varmaan koskaan muuksi muutu. Senkin tiedät, koska:
"It's madness.
Don't ask me to explain. Don't take away the pain.
It's impossible to save me.
It's madness.
So easy to complain. Nobody left to blame.
It's impossible to save me.
Crack in the shield. It feels so unreal.
No one to blame for loosing the flame.
Crack in the shield, lost in the fields of sadness"
Heh, kukaan muu ei taida meitä levottomia sekopäitä ymmärtää emmekä mekään kai usein itseämme, mutta toisiamme me taidamme ymmärtää. ;) Draamaa alusta loppuun asti tahtomattani, vaikkei se ollut todellakaan tarkoitus. En vaan koskaan uskonut, että jotain tällaista voisi käydä. Taisin melkein löytää itseni mutta se jäikin etäiseksi kuvaksi siitä, mitä olisin voinut olla. Sitä ei kai kuitenkaan ollut tarkoitettu tapahtuvan, pitäähän se jo uskoa. Liian hyvää ollakseen totta.
Olen antanut sinulle anteeksi, en kanna kaunaa enkä ole katkera. Tiesin riskit ja mihin ryhdyin, joten vain itseäni voin syyttää. Niin kuin aina. Eikä sitä anteeksi annettavaa nyt niin paljon ollutkaan. Itselleni tuskin pystyn koskaan antamaan anteeksi ja armahtamaan...
Älä koskaan epäröi ottaa minuun yhteyttä, jos haluat ja tuntuu siltä. Sen ei tarvitse olla mitään suurta. Voit tehdä niin koskaan vain: huomenna, 3 kuukauden päästä tai 2 vuoden kuluttua. En usko, että tulet niin tekemään enkä edes viitsi toivoa sitä, mutta se olisi kiva yllätys. Itse en voi niin tehdä ja tiedät senkin. Toivon joka tapauksessa, että me vielä jonain päivänä kohdataan. Ehkä sitten jos niin on tarkoitettu (ps. en muuten ole koskaan uskonut kohtaloon...).
Sinulla on nyt oma surusi, tuskasi ja pakkomielteesi. Tiedän mitä se on, usko pois. Mutta joskus se kipukin lievenee vaikkei ehkä kokonaan pois menekään. Tiedän sen kokemuksesta ja nyt se on edessä taas. Sinun ei kuitenkaan ole vielä liian myöhäistä missään muotoa. Jaksa uskoa ja toivoa huomiseen ja siihen mitä haluat!
Kyynisenä pessimistinä minun pitäisi sanoa, että hyvästi mutta sanonpa kuitenkin vain että näkemiin! ;)
"Vaikee uskoo itsekään missä nyt ollaan
Mut luulen et me saadaan vielä löytää tästä tarkoitus
Usko mua, mä tunnen sun matkas tarkalleen
Pelastus on siellä missä hautaat turhan taakan
Polta hiljaa kynttilää meidän muistolle
Anna liekin kertoo että toivon meille vain rauhaa"
"It's madness.
Don't ask me to explain. Don't take away the pain.
It's impossible to save me.
It's madness.
So easy to complain. Nobody left to blame.
It's impossible to save me.
Crack in the shield. It feels so unreal.
No one to blame for loosing the flame.
Crack in the shield, lost in the fields of sadness"
Heh, kukaan muu ei taida meitä levottomia sekopäitä ymmärtää emmekä mekään kai usein itseämme, mutta toisiamme me taidamme ymmärtää. ;) Draamaa alusta loppuun asti tahtomattani, vaikkei se ollut todellakaan tarkoitus. En vaan koskaan uskonut, että jotain tällaista voisi käydä. Taisin melkein löytää itseni mutta se jäikin etäiseksi kuvaksi siitä, mitä olisin voinut olla. Sitä ei kai kuitenkaan ollut tarkoitettu tapahtuvan, pitäähän se jo uskoa. Liian hyvää ollakseen totta.
Olen antanut sinulle anteeksi, en kanna kaunaa enkä ole katkera. Tiesin riskit ja mihin ryhdyin, joten vain itseäni voin syyttää. Niin kuin aina. Eikä sitä anteeksi annettavaa nyt niin paljon ollutkaan. Itselleni tuskin pystyn koskaan antamaan anteeksi ja armahtamaan...
Älä koskaan epäröi ottaa minuun yhteyttä, jos haluat ja tuntuu siltä. Sen ei tarvitse olla mitään suurta. Voit tehdä niin koskaan vain: huomenna, 3 kuukauden päästä tai 2 vuoden kuluttua. En usko, että tulet niin tekemään enkä edes viitsi toivoa sitä, mutta se olisi kiva yllätys. Itse en voi niin tehdä ja tiedät senkin. Toivon joka tapauksessa, että me vielä jonain päivänä kohdataan. Ehkä sitten jos niin on tarkoitettu (ps. en muuten ole koskaan uskonut kohtaloon...).
Sinulla on nyt oma surusi, tuskasi ja pakkomielteesi. Tiedän mitä se on, usko pois. Mutta joskus se kipukin lievenee vaikkei ehkä kokonaan pois menekään. Tiedän sen kokemuksesta ja nyt se on edessä taas. Sinun ei kuitenkaan ole vielä liian myöhäistä missään muotoa. Jaksa uskoa ja toivoa huomiseen ja siihen mitä haluat!
Kyynisenä pessimistinä minun pitäisi sanoa, että hyvästi mutta sanonpa kuitenkin vain että näkemiin! ;)
"Vaikee uskoo itsekään missä nyt ollaan
Mut luulen et me saadaan vielä löytää tästä tarkoitus
Usko mua, mä tunnen sun matkas tarkalleen
Pelastus on siellä missä hautaat turhan taakan
Polta hiljaa kynttilää meidän muistolle
Anna liekin kertoo että toivon meille vain rauhaa"
Vastaukset 50
Vanhimmat
Ihan meni kylmät väreet läpi kropan , niin täysin mun elämästä nuo rivit.
voimaa ja kärsivällisyyttä.
Tekstiä, toistamiseen... Mutta meitähän on monia... ;)
Aivan. Jälleen punnitaan valintoja. Mutta kuten sanoit meitähän on monia... ;)
Ainakin kaksin kappalein... ;)Ja uskoa ainakin löytyy...
ongelma onkin siinä, että mihin sitä uskoisi ja antaako ylpeys jo periksi... ;)
... ;) Jos niin, eiköhän me vielä jonakin päivänä toisiimme törmätä...
Hmmm... Argh, on tää taas niin tätä! ;)
mä olen lukenut tämmöstä ennenkin !
eläneet ja kirjoittaneet tätä ennenkin. Ja tekevät sen varmaan vielä tämän jälkeenkin... ;)
se varmasti on...
Vaikka kaikki on alusta alkaen mennyt päin *****, olen nähnyt tässä epätodellisessa ja absurdissa kuviossa kuviossa jonkun punaisen langan. En kuitenkaan ole kyennyt näkemään mikä se on. Nyt tämän kaiken jälkeen "se tarkoitus" alkaa pikkuhiljaa hahmottua mutta on edelleen epäselvä ja kaukainen. Taidan tietää miksi ja mitä varten mutten tiedä miten, koska ja mitä on vielä edessä. Enkä sitä onko loppu onnellinen vai todellinen romahdus ja tajuanko opetusta koskaan...
Tiedän vain, että tie on pitkä ja tuskainen. Sitä se on jo ollutkin. Uskoako siihen, että jossain vaiheessa tuska ja vaiva palkitaan ja että hyvää kannattaa odottaa ja sen edestä kärsiä. Järki vie kohta jo voiton. Todellinen Highway to Hell mutta itsepä tässä pelaajia ollaan ja pelistä voi aina hypätä pois. Aikalisä voi olla pitkä, mahdollisesti ikuinen. Taidan ajatella liikaa ja otan kaiken liian tosissaan... Ja sehän se ongelma onkin, eikö niin? Vai mitä sanoo hän? ;)
Ehkä pitäisi sen kaiken sijaan harkita suljettua osastoa ja mielialalääkitystä? ;)
Nyt valmistaudutaan juhannukseen... :) Otetaan ilo irti ja ei ajatella sitä punaista lankaa... ;) Suljetulle? Eiköhän tää riitä (ainakin mulle) että olo on kuin avohoitopotilaalla... ;) Joten, hyvää Juhannusta!
Kukin tavallaan ja kykynsä mukaan... Ei, tämä ei riitä mutta ehkä jonain päivänä paremmin.
Mukavaa juhannusta ja jatkoa!
Jonain päivänä paremmin, usko pois... :) Hyvät jatkot myös itsellesi...
että routa (vai mikä se nyt olikaan) porsaan kotiin ajaa. Avain vanhalla paikalla :)
Voitaskohan me olla me...? Hauskaahan se olis... ;) Ja oikeesti, uskalla ottaa yhteyttä...
Olit kirjoittanut vielä. Ja kuinkahan satuinkin itse tänne vielä palaamaan... Telepatiaa? ;)
Epätodennäköistähän se on mutta kai sattuma täällä bittimaailmassakin on mahdollinen jos reaalimaailmassakin. "Ihmettelen, kuinka kaksi rataa voi tyhjässä törmätä yhteen?" ;)
Helvetti, tässä on pää sekaisin kun ei enää tiedä mikä on todellista, tapahtunutta ja mikä vain omassa päässä...
En voi enkä aio ottaa yhteyttä, mutta olisin iloinen jos sinä ottaisit. Pallo on sinulla kuten olen monta kertaa sanonut. Sen sentään olet velkaa jos et muuta. Sitä odotellessa... Hahhah. ;)
Hmmm, annahan kun arvaan. Olet tuhonnut viestini etkä tiedä koko nimeäni, joten et voit saada numeroanikaan... ? Siitäkö se on kiinni vai jostakin muusta?
Kehitäpä itsellesi joku anonyymi mailisoite, niin pistän sinulle postia. Mennään yksityiskohtiin ja rikotaan illuusio. Tätä enempää en jousta. ;)
Pitää vastata, että nyt mentiin metsään... ;)
"Paremmasta saatiin varmat merkit
Joihin päätettiin luottaa
Tähän johti, harhaan asti päästiin
Ja miten tästä voi jatkaa?"
Tulihan levy ainakin tutuksi... ;)
Jatkoja... :)
Pitihän se arvata... ;) Kiitos kuitenkin sinulle mielenkiintoisista keskusteluista ja jännityksestä!
Levy (helvetin hyvä sellainen!) on kuunneltu moneen kertaan alusta loppuun. Minulla lienee armon aika koittanut... "Enkä mä ole ensimmäinen joka otteensa menettää, enkä viimeiseksikään taida jäädä"
Sinulle sen sijaan kehoitan yllättämään sen tytön ja tekemään onnelliseksi! ;)
Vihellys mun peliin on taidettu jo puhaltaa... Uusia otteluita odotellessa... ;) Nyt en pistä levyä pyörimään, joten...
Oli hauskaa, ja jollain tavalla jännääkin... ;)
Tsemppiä sullekkin... ;)
En olisi niin varma, että se ottelu on ohitse. Tai ottelu ehkä mutta ei turnaus. ;) Osuvasti muuten ilmaistu noi parikin kohtaa. Mutta kuten sanoit, metsäänhän tässä mentiin...
Mikään tässä ei enää ihmetyttäisi minua. Joskus elämä tuo eteen mitä kummallisempia yhteensattumia...!
Tällä kertaa... Piipahdin täällä taas, en tiedä miksi...
Heh heh... Turnaus... Ainakin tämä turnaus on pelattu loppuun...
Jatkoaikaa odotellen... ;)
xxx xxx ;)
Ehkä se oli vain peliä, jossa ei ollutkaan aineksia mihinkään syvempään. Mutta minä olen väsynyt peliin.
"mä oon leikkinyt niin kauan,
mä tahtoisin viimein jo lopettaa
mä oon liian monta kertaa herännyt,
kun valheet alkaa
suupielistä taas valumaan"
Siksi tämä aikalisä. En tiedä tuleeko jatkoaikaa ja onko minusta siihen peliin enää. Olen ollut rehellinen ja ehkä liiankin avoin. Toimisin toisin, jos voisin palata ajassa taaksepäin, mutta en kuitenkaan kadu. Tuntuu, että takana on helvetti, mutta ainakin opin paljon elämästä ja itsestäni. En olisi uskonut, että itsensä voi yllättää ja ylittää niinkin monta kertaa. No, ehkä yllätän itseni vielä tulevaisuudessakin...
Niin miksi? Miksi tein niin kuin tein, miksi toistin samat virheet? Miksi en suostu uskomaan, ettei mitään ollutkaan? Miksi me palaamme tänne aina uudelleen ja uudelleen, vaikka tiedämme (?) ettemme kaipaa toisiamme emmekä varmaan koskaan saa haluamaamme. Haluammeko me vain siksi, ettemme saaneet? Mitä me edes haluamme? Voittaa vertaisemme vai itsemme? ;)
Äh, sunnuntai-morkkista. Mutta silti yhä haluan. Grrr... Mutta kestääkö usko, säilyykö toivo? ;)
Morkkista... :) Riittää joka päivälle ja säilyy, yllättävän pitkään... ;)
Peliä tai ei, ohihan se taitaa jo olla... Taisi ne kaikki erät mennä jo... Mutta, toivossahan on hyvä elää, paremman toivossa... ;)
Syitä tänne palailemiseen en osaa sanoa, ehkäpä juuri se (?) jollain tavalla...
Tähän melkein sopisi jo Maanantai tolta "koodibändiltä"... ;)
Kuulemisiin... :)
"Niin kirjoitin liikaa eilen taas
Kirjoitin sulle uudestaan
Pitäisi muistaa uskaltaa
Pitäisi muistaa yrittää
Raha kai aina ratkaisee
Odotus viimein palkitsee
Lajinsa parhaat selviytyy
Kun maailma toisin järjestyy
Tie pelastaa
Tie pelastaa jos uskaltaa
Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa
Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
On liian helppoo olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu
Niin apina tahtoi sinutkin
Apina vei sut kuitenkin
Ketä sun kuulin huutavan
Tuli saa lahjan kalleimman
En halunnut muuta kuin kaiken
Kivestä tehdyn kauluksen
Ja sehän on luonnollinen syy
Ja lopulta kaikki järjestyy
Tie pelastaa
Tie pelastaa jos uskaltaa
Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa
Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
On liian helppoo olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu
Maanantai ei ollut taaskaan kaikkein armelian
On turhaa koittaa olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu
Tie pelastaa
Tie pelastaa jos uskaltaa
Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa
Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
On liian helppoo olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu
Maanantai ei ollut taaskaan kaikkein armelian
On turhaa koittaa olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu"
Koska muuten olet nähnyt hänet viimeksi? Ei, en oleta olemattomia... ;) Kiinnostaa vaan tietää olenko ainoa, joka on kiikkunut hirressä näinkin pitkään?
Että mikäkö fiilis tänään? No, tämä:
"Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää
Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää
Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan
Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika"
Opin ja ymmärsin tästä paljon, mutta haavojen nuolemiseen menee kauan...
Olemattomaksi... Päivämäärää en "muista"... ;) Useita viikkoja sitten...
"Itkeväthän enkelitkin
Ehkä minäkin saan
Poikarukka kyyneleitä vuodattaa
Itkeväthän prinsessatkin
Se mua ees lohduttaa
Jossakin on joku joka
Kohtaloni puolittaa..."
Ja toi taisi olla aika hupsu vastaus... ;)
Todella monia viikkoja... Odotahan kun pääset kuukausiin ja siltä muistat kaiken kuin eilisen päivän. Viimeisenkin kerran päivämäärineen ja katseineen päivineen. Ikävin seurauksin. Pakko uskoa, että jonkin loppu on aina jonkin uuden alku. En halua tietää minkä! ;) Tulis vaan se loppu.. Miksi armon voi antaa vain itse?
No, toivottavasti levyjä tulee lisää. ;) Ja löytyyhän niistä vanhoistakin helmiä, jotka tajuaa vasta kun...
"Ethän sä tunne mitään sillä en tunne minäkään
Sanoja ilman sovitaan
Kolmiolääke poistaa oireet ja auttaa uudestaan
Takaisin alkuun kulkemaan
Älä tunnusta jos sattuu
Ei voittoo tällä kertaa
Ei armoo hetken vertaa
Piinaa mua kunnes huudan
Auta mua kolmiolääke
Ethän sä jäänyt miettii
Tiedäthän tää on vaan pelii
Eihän siitä voi suuttuu
Sun pitäis olla tarpeeks vanha se ymmärtämään
Aamulla säännöt muuttuu
Älä tunnusta jos pelkäät
Ei voittoo tällä kertaa
Ei armoo hetken vertaa
Piinaa mua kunnes huudan
Auta mua kolmiolääke
Kaiken jälkeen on kylmää
Taistelun jäljet syö jää
Laskeutuu hiljaisuus
Alkaa viimeinen mustuus
Ei voittoo tällä kertaa
Ei armoo hetken vertaa
Piinaa mua kunnes huudan
Auta mua kolmiolääke"
Viikoistahan ne kuukaudetkin kertyy... ;) Niitä ei kumminkaan kovin montaa vielä takana ole... Ja muistan...
Olihan sulle vielä yksi biisi kaivettava tähän meitin omaan "musavisaan"... ;)
"Tää peli on loppu
Se on alright
Ja hämärä kutsuu
Se on alright
Johonkin aidompaan
On kai alright
Näkemään uudestaan
On niin alright..."
Ps. Pitäsköhän laittaa jo listaa mitkä ollaan käytetty... ;)
Typeräähän tämä mielikuvamaailmassa roikkuminen on, mutta eipä se live-elämäkään järin aidolta tunnu. Saatika mieltäylentävältä... Miten sitten joskus voi pienessä hetkessä "kolahtaa" niin, ettei siitä tunteesta pääse eroon vaikka repii itsensä irti ja koittaa kadota maan alle? Kummasta sinä maksaisit enemmän: siitä että näkisit hänet uudestaan ja saisit uuden mahdollisuuden riskeineen vai siitä varmuudesta, että ette koskaan enää tapaa ja voisit edetä eteenpäin?
"Kierrätä meidät uudestaan
Vielä kerran
Luon nahkaa uudempaa kerran
Vielä kerran
Aivan niin kuin ennen
Aivan niin kuin aina
Kello käy viime kierrosta
Kohta kiinni
Aika on taas vastahankaan
Kohta kiinni
Aivan niin kuin ennenkin
Aivan niin kuin aina
Kaupunkimme on tyhjillään
Kaivon kannella yksistään
Turhaa on anteeksi pyytää
Turha käydä polvilleen
Maaliin on vielä matkaa
Ei lopu koskaan
Vielä on monta askelmaa
Ei lopu koskaan
Aivan niin kuin ennen
Aivan niin kuin aina
Kaupunkimme on tyhjillään
Kaivon kannella yksistään
Turhaa anteeksi pyytää
Turha käydä polvilleen
Halkaise meidät uudestaan
Että huomaat
Nurkkaa ei puhdistettukaan
Että huomaat
Aivan niin kuin ennen
Aivan niin kuin aina
Kaupunkimme on tyhjillään
Kaivon kannella yksistään
Turhaa anteeksi pyytää
Turha käydä polvilleen"
En haluaisi maksaa kummastakaan vaihtoehdosta mitään... Elämä tuo eteen sen, minkä se on tuodakseen... Jos hänet joskus jossain näen, sen näkee sitten... Vielä toistaiseksi piilosilla olo kummallakin osapuolella onnistunut... ;)
Unohtamisen taidon kun osaisi... Mutta toisaalta, liian paljon hyvääkin unohdettavaksi...
Ja mielikuvamaailmasta sen verran että, kaksi rinnan kulkevaa "reality tarinaa" oikeasta elämästähän tässä taitaa olla... Mielikuvan varaan jää vain se, ovatko henkilöt samat?
Kaikesta huolimatta, eteenpäinhän tässä on edettävä... ;)
Ps. Nyt saat kyllä hyräillä itsekses jotain biisiä näillä kohdin... ;)
Usein niin tylsää ja harmaata kunnes yllätys taas pistää maan tärisemään ja ajatukset ja sisuskalut sekaisin. Toivo parasta, pelkää pahinta. ;)
Loistavia ja osuvia biisejä jäi vielä musavisasta valitsematta, mutta hyräilen kuitenkin viimeisen kerran biisiä, joka kuvaa minua parhaiten. Ja niin sitä toistakin, jos vähänkään vaistoni oikeaan osui. Jep, eteenpäin! ;)
"Vain viivakoodit aukaisee
Tien meidän hermokeskukseen
Yön valot hakkaa tajuntaa
On kaikki h**vetin halpaa
Minä annan kaiken ja enemmän
Tuli polttaa uskon mihinkään
Mitä sitten jos sielun menettää
On vain pakko roikkuu perässä
Vain tuscha meidät herättää
Selvästi hetken näkemään
Värit lyö mielen ikkunaan
Ja tunteet pikakelataan
Minä annan kaiken ja enemmän
Tuli polttaa uskon mihinkään
Mitä sitten jos sielun menettää
On vain pakko roikkuu perässä"
Tyttö... ;)
"Jippii ja hän katsoi minua niin
Ja mä lensin taivaisiin
Enkä palannut milloinkaan
Jippii ja hän tuoksui hyvälle niin
Ja se löi mut tainnoksiin
Enkä toipunut milloinkaan
En toipunut milloinkaan
Kuinka olisin voinutkaan
Tahdon nukkua kanssas ikuisuuteen
Enkä koskaan nousta kello kuuteen
Jippii ja hän katsoi minua niin
Ja se vei mut tainnoksiin
Enkä toipunut milloinkaan
Jippii ja hän kosketti minua niin
Ja se löi mut tainnoksiin
Enkä toipunut milloinkaan
Jippii ja hän suuteli minua niin
Ja se löi mut tainnoksiin
Enkä toipunut milloinkaan"
Musavisaan vielä yksi bonus biisi... ;)
Ps. Onneks biisit alkaa käymään vähiin, SS-riippuvaisuus... Prkl... ;)
Älä hyvä mies puhu minulle mitään riippuvuuksista, kun yritän koko ajan päästä eroon paristakin sellaisesta. Toinen on tietysti tämä hupsujen SS-kerho ja toinen... no taidat tietääkin..? ;)
Silti on pakko myöntää, että
"Reunalla - kaunis on maailma
Reunalla - rohkeus on voimaa
Reunalla - loistavaa tunnelmaa
Reunalla - hetki on aikaa"
Nähään oletko päässyt tästä jo eroon... ; Vähän pitää kiusata, itseni lisäksi...
"...But you are what you believe in
Come rain or shine in your garden of weeping
But we keep on seeking..."
Vähän vaihtelua "musavisaan"... ;)
Mitä vielä... Täällä roikutaan yhä kun ei tosielämäkään mitään muutosta tilanteeseen tuo. Surkeaa mutta ei tästä tunnu pääsevän irti millään. Kiusaus on liian suuri ja makea eikä tahdonvoima riitä, vaikka tietää leikkivänsä tulella. Miksi ne kasvot ja se hymy edelleen vainoavat?! Ikuinen polttomerkki sydämeen?
"You just too good to be true.
Can't take my eyes off you.
You'd be like heaven to touch.
I wanna hold you so much."
Vaihtelu tosiaan virkistää musalinjalla, vaikka live-elämässä ei tee mieli kuin sylkeä muihin kuppeihin. ;) On se jumaliste vaikeaa, kun tiedä mitä tekisi eniten: rakastaisi, vihaisi, tahtoisi... Love and hate, both blind but deep.
"crawling in my skin
these wounds they will not heal
fear is how I fall
confusing what is real
there's something inside me that pulls beneath the surface
consuming/confusing
this lack of self-control I fear is never ending
controlling/I can't seem
to find myself again
my walls are closing in
(without a sense of confidence I'm convinced that there's just too much pressure to take)
I've felt this way before
so insecure
crawling in my skin
these wounds they will not heal
fear is how I fall
confusing what is real
discomfort, endlessly has pulled itself upon me
distracting/reacting
against my will I stand beside my own reflection
it's haunting how I can't seem...
to find myself again
my walls are closing in
(without a sense of confidence I'm convinced that there's just too much pressure to take)
I've felt this way before
so insecure
crawling in my skin
these wounds they will not heal
fear is how I fall
confusing what is real
crawling in my skin
these wounds they will not heal
fear is how I fall
confusing confusing what is real
there's something inside me that pulls beneath the surface
consuming/confusing what is real
this lack of self-control I fear is never ending
controlling/confusing what is real"
Me roikkujat... ;) Se on kiva että sinäkin jaksat roikkua... Taidetaan roikkua ihan roikkumisen ilosta jo... :) Vai pitäsköhän mun jo jättää sut rauhaan...
Nyt löyty tosi helmi arkistosta...
"Kaupunki pimenee,
tyhjyys raiskaa harkiten
ympärillä arkihuoneen.
Jossain kaukaisessa
pimeyden helmassa,
sulottaren ruumiissa
nyt sädekehä palaa
Luen,
olen yksin ja luen
Ilman sua oon kuin tuhkaa,
leijailen ja ajan tuhlaan,
itseäni uhmaan.
Luen,
olen yksin ja luen.
Ilman sua oon kuin tuhkaa,
leijailen ja ajan tuhlaan,
itseäni uhmaan.
Sä kirjoitit kirjeen
salaa kaikilta muilta.
Avasit tunteiden tulvan ja vannoit
totuuden silmien sineen.
Vapaus ja ylpeyden vankeus
vaivaa vastaanottajaa.
Aika kuluu ja sen henki
janoaa rakastajaa.
Luen
olen yksin ja luen...."
Ps. Osta Tutti Frutti mix, iso pussi... ;)
rikkinäinen eikä siivetkään vie taivaaseen..."
Huhhuh, helmi tosiaan! Liian osuvia sanoja sinulla taas. Niin kirjeessä totuus mutta salassapidosta en menisi vannomaan. ;) Ylpeys ja ennakkoluulo ja moottoritie kuuma... Mahdoton yhdistelmä.
Mutta että hedelmäkarkkeja?! Ei, ei, salmiakkia sen olla pitää jos jotakin. Salmiakki-Sisua ;)
"Sinä tarjosit vain salmiakkia
minä olin hölmö panin peliin koko elämän
vaikka tarjosit vain salmiakkia
minä olin hölmö panin peliin koko elämän"
ps. Älä jätä.. ;) Onko roikkuminen iloa vai masokismia? Vai onko se meille sama asia?
sanoa vielä että jano on ylpeällä sulottarellakin. ;) Ja levoton vapaus joka saa ajan valumaan hukkaan...
Ethän pelästynny... ;) Ja onhan tämäkin laitettava... Vieläkö tuli osuma...? ;)
"Jokainen nauttii, jokainen kärsii,
jokainen miettii, jokainen oppii,
jokainen muuttuu, jokainen vahvistuu
Jokainen pelkää, jokainen suree,
jokainen luottaa, jokainen tulee.
Ja kaikki tahtoo olla sekaisin,
kyllä mäkin tykkään tehdä niin.
Joskus pudotaan tuoleilta
se on kivaa kivaa kivaa.
Välillä on syytä ihan sovinnolla
olla hunningolla, aivan kuutamolla
kun tyhjentää saa pään, se auttaa kestämään
hävittää hermopaineet.
Välillä on syytä ihan sovinnolla
olla hunningolla, aivan kuutamolla
se poistaa ikävää ja silloin sielu lepää
on niin pehmeää
jokainen elää, jokainen kuolee,
jokainen pettää, jokainen nuolee.
ja kaikki tahtoo...
Välillä on syytä..."
Minäkö muka pelästyin?! Eihei, ei tässä enää juuri mistään hätkähdä.. ;)
Onhan niitä pudotuksia tullut jokunenkin.. Ja sekaisin oleminen taitaa olla kroonista. ;)
"ÄO:ni on kuulemma normaalia parempi
Miksi kouluja pelkään, olenko muita arempi?
Vitut minä mikään viisas olen
Tahdon elää vain kuin ihminen
Päästä irti isoveli, kuule kutsua jumalten
Jos rappio on sitä että rakastaa
Ottaa hetkistä kii eikä tahdo tappaa
On mukavaa olla rappiolla
Olla vaan, täysi nolla
Rappiolla on hyvä olla
Ei huolet paina, ei rasitu polla
Antaudu sinäkin suosiolla taikka
Anna meidän olla "
Koukussa... Musavisa vie mukanansa... ;)
"Hoping for the best
But expecting the worst
Are you going to drop the bomb or not
Let us die young or let us live forever
We don't have the power
But we never say never..."
Ja toinen mahtava arkiston kätköistä...
"On this endless ocean finally lovers know no shame.
Turning and returning to some secret place inside...
Never hesitating to become the fated ones.
Turning and returning to some secret place to hide...
Haunted by a notion somewhere there's a love in flames.
Turning and returning to some secret place inside...
Watching every motion in this foolish lovers game..."
Jatkaa Luen linjaa... Vastapainoa AL:lle... ;)
Tämä SS-kerho pistää pään entistä sekaisemmaksi ja tekee tulevat päätökset vain vaikeammaksi. No, antaa palaa. Minkäs sitä hullulle ja masokistiselle luonnolleen voi. Jatkan vajoamista juoksuhiekkaan...
Jukeboxi siis soimaan. Muistatko?
"Alla juoksuhiekkaa
seison paikallani, pää taivasta tavoittelee
Joku sanoilla heittää, haluaisi tilalleni hikisiin saappaisiin.
Tytöltä saan katseen, se hohtaa lämpöä
Juuri sitä nyt tarvitsen
Samoilla aalloilla kai liikutaan, eikä sanota sanaakaan
Joku nurkassa itkee itsesääliä, on tullut petetyksi luulisin
Ei luottamustaan kukaan voi voittaa vielä pitkiin aikoihin
Sun täytyy mennä, sillä sana on vapaa ja laitteet liikkumaan
on pantu sinua varten
Tapahtui mitä vaan se on sun elämäs eikä kenenkään muun
Etsin ymmärrystä ja kaipaan ystävää, olen tehnyt sitä monta päivää
Mun tapani liikkua kai johtaa harhaan eikä käsitä alkuunkaan
Nukkuu tai juttelee tai suutelee se on vain hetken hurmaa
Eikä kukaan voi käsittää kuinka vaikeaa voi olla ymmärtää
Sun täytyy mennä, sillä sana on vapaa ja laitteet liikkumaan
on pantu sinua varten
Tapahtui mitä vaan, se on sun elämäs eikä kenenkään muun
Kaikki mitä näät voi olla harhaa tai yhtä hyvin unelmaa
On kaikki sekavaa, se jokin saapuu aikanaan
Sillä sana on vapaa ja laitteet liikkumaan on pantu sinua varten
Tapahtui mitä vaan, se on sun elämäs eikä kenenkään muun
Kaikki mitä näät voi olla harhaa tai yhtä hyvin unelmaa
On kaikki sekavaa, se jokin saapuu aikanaan"
Pomppasin tänne, tila loppu... :) Ja sitten ihan hassu kysymys, omistatko rubiikin kuutiota?
Niin, en muista/tiedä jukeboksia... :( Höh...
Mutta, musavisa jatkuu seuraavalla kipaleella...
"Come as you are, as you were,
As I want you to be
As a friend, as a friend, as an old enemy
Take your time, hurry up
The choice is your, don't be late
Take a rest as a friend as an old memoria
Come dowsed in mud, soaked in bleach
As I want you to be
As a trend, as a friend, as an old memoria
And I swear that I don't have a gun
No I don't have a gun..."
Ja näin perjantaina...
"Taittuu teräs hampaissa
joita hioin autiolla saarella
yksin niin kuin sinäkin
yksin tätä saarta asutin
kookospuun juurella
hullun paperit risaisessa taskussa
en muista nimeäni
muistan vain joku särki sydämeni..."
"Rauhallista" viikonloppua... ;)
Arvaapa kenellä soi tuo eka biisi päässä tässä jokin aika sitten. Itse asiassa aika kauan sitten... An old enemy? Verinen taistelu juu... ;)
"And this is how, you remind me
Of what I really am
This is how, you remind me
Of what I really am"
Vitsin uuden viikon alkuun meille tarjoaa eräs nimeltä mainitsematon lehti, jonka mukaan itserakkauden uusin ulottuvuus on toinen surullisen kuuluisista salarakkaista: "Uskon kohtaavani vielä miehen, joka on kuin minulle luotu. Samannäköinen, samanoloinen ja peilikuva myös luonteeltaan. Uskon, että mies, joka muistuttaa minua henkisesti, on tavallaan fyysisesti ainut, joka voi pysyä tahdissani mukana."
Hehheh, pitäisikö jo katsoa peiliin vai opetella hieman epäitsekkyyttä kun tippui kelkasta? Mutta kuka tippui ja koska vai ovatko molemmat jo ulkona pelistä?
"On vain kaksi paikkaa, kun voisin toisen ottaa
jään oven viereen josta pois voin mennä milloin vaan
tahtoisin lähemmäs, sinun kukka kädessä
niin ehkä voisit nähdä jotain mikä on kaiken alla
sanasta sanaan kuulen vain mitä haluan
tai en haluakaan
on helppo vähin äänin poistua
ja tietää että jossain
olen aina hiljaa en kai voi vain kertoa
niitä asioita jotka piinaa minua joka yö
tummat pilvet uhkaa meistä lopulta jää vain tuhkaa
tai ei jos tärkeimpään osaisimme keskittää työn
sanasta sanaan kuulen vain mitä haluan
tai en haluakaan
luulen että katsot minua silmiin
vaikket katsokaan
on helppo vähin äänin poistua
ja tietää että jossain
on paikka minne palata
ja joku odottaa
sanasta sanaan kuulen vain mitä haluan
tai en haluakaan
on helppo vähin äänin poistua
ja tietää että jossain"
ps.Omassa päässä riittää tarpeeksi rubiikin kuutiota, sinusta nyt puhumattakaan. ;)
Katsoa taas... ;) Oli "osuva" biisi sitten jälleen kerran...
Kelkasta en tiedä, ketä tippunut vai onko ketään tippunut... Mutta jos ovat kyydissä pysyneet, niin pihalla taitavat olla... ;)
"Try to walk away
When I see the time I've wasted
Starving at a feast
And all this wine I've never tasted
On my lips your memory has been stained
Is it all in vain
Tell me who's to blame..."
Ps. Pitäsköhän meidän alkaa irrottautumaan tästä SS-kerhosta...
Tai ei... :) Käytin luovuutta ja keksin sen, [email protected]
Peliareenan vaihto... ;)
"Se ei hymyile ja jos se nauraa
se on useimmiten väärä paikka
se on elokuvan loppukohtaus
sankari saa vihdoin naisen..." ;)
Ai että pitäisikö irrottautua? No, taatusti jo ihan sen takia että tämä on naurettavaa! ;) Minun olisi pitänyt irrottautua koko kuviosta, näistä ajatuksista ja tunteista jo kauan kauan sitten. Silloin molemmat olisivat päässeet huomattavasti vähemmällä. Mutta olisimmeko oppineet? Itse ainakin toivon, ettei oikea hymypoika syytä itseään menneistä valinnoista ja hukatusta ajasta. Valinnat olivat varmasti oikeita silloiseen tilanteeseen. Tosin kuin eräillä... Ja usko pois minä kyllä tiedän: these things take time. Joskus ehkä hiukan liian kauan jos kohtalolla on kierot sormensa pelissä pahoin aikein.
Hyvästien aika täällä bittiuniversumissa kai ainakin (toistaiseksi ;). Mitä reaalielämän (jälleen)näkemiseen tulee, en vielä heitä kirvesta kaivoon, vaikka epätodennäköistä se onkin. Kaikki riippuu paljolti siitä, kuinka karun tuomion piahkoin kuulen. Jos uutiset ovat huonoja (mitä he todennäköisimmin ovat), lienee peli sillä selvä. Silloin voimme tavata vain sattumalta. Tai siten että hymypoika voittaa pelkonsa ja nielee ylpeytensä, mitä minun on tämän kaiken jälkeen hyvin vaikea uskoa. Jos uutiset ovat hyvä, on vielä toivoa että tapaamme, mutta edessäni on sitä ennen helvetin vaikea ja riskialtis päätös. Joka tapauksessa pallo on silloinkin edelleen hymypojalla...
Kenties luet tilanteesta tällä foorumilla biisin muodossa. ;) Mahdollinen paluu tulee joka tapauksessa olemaan niin vaikea, että olen jo nyt ajatuksesta kauhuissani. Monestakin syystä: menneisyyteni, kaikki tässä tapahtunut... paha paikka. Eikä muuten taatusti vähiten sen jumalattoman "kemian" takia... ;)
"If you've been hiding from love
If you've been hiding from love
I can understand where you're coming from
I can understand where you're coming from
If you've suffered enough
If you've suffered enough
I can understand what you're thinking of
I can see the pain that you're frightened of
And I'm only here
To bring you free love
Let's make it clear
That this is free love
No hidden catch
No strings attached
Just free love
No hidden catch
No strings attached
Just free love
I've been running like you
I've been running like you
Now you understand why I'm running scared
Now you understand why I'm running scared
I've been searching for truth
I've been searching for truth
And I haven't been getting anywhere
No I haven't been getting anywhere
And I'm only here
To bring you free love"
Kiitokset sinulle "Kiila" hyvästä musiikista, mielenkiintoisista ajatuksista, jännityksestä, odotuksesta ja toivosta! En uskalla edes toivoa, että olisit oikea hymypoika, sillä se olisi jo liian hyvää ollakseen totta. Mutta sellaistahan se oikeassa elämässäkin oli. Harmi vain, että se ei ollut tarkoitettu minulle...
"There isn't much I haven't shared
With you along the road
And through it all there'd always be
Tomorrow's episode
Suddenly that isn't true
There's another avenue
Beckoning the great divide
Ask no questions, take no side
Who's to say who's right or wrong
Whose course is braver run
Still we are, have always been
Will ever be as one
What is done has been done for the best
Though the mist in my eyes might suggest
Just a little confusion about what I'll lose
But if I started over I know I would choose
The same joy the same sadness each step of the way
That fought me and taught me that friends never say
Never say goodbye
Never say goodbye
Never say goodbye
Never say goodbye
Suddenly that isn't true
There's another avenue
Beckoning, the great divide
I would choose
The same joy the same sadness each step of the way
That fought me and taught me that friends never say
Never say goodbye
Never say goodbye
Never say goodbye
Never say goodbye"
Nyt yllätit tämän tytön, joka jo jäähyväisten kyyneleitä koitti pidätellä! Tänks, ehkä kusti vielä polkeekin... ;)
Apuaa... ;)