Olemme tehneet suurinpiirtein yhteisymmärryksessä osituksen noin kaksi kuukautta sitten. Nyt mies on tullut toisiin aatoksiin ja haluaakin alkaa kaivelemaan tehtyä päätöstä. Ositus tehtiin lakimiehen luona ja siitä on mustaa valkoisella, jonka molemmata todistajineen olemme allekirjoittaneet. Voiko mies nyt vaatia tehtyä ositusta purettavaksi?
Että voi olla tyhjänpäiväistä hommaa. Katkeruus voi tulla maksamaan paljon turhaa rahaa.
Että voi olla tyhjänpäiväistä hommaa. Katkeruus voi tulla maksamaan paljon turhaa rahaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... mutta onko siitä mitään hyötyä (muille kuin juristeille) on jo eriasia. Silti, Suomi vapaa maa ja hän voi asian riitauttaa.
Tosin, jos ositussopimuksessa mm. kirjattu "osapuolet sitoutuvat olemaan moittimatta tätä sopimusta" ... eikä se muutenkaan ihmeellinen ... niin voittanet, ja ukkoparka maksaa tod.näk. molempien asianajopalkkiotkin.
Pistä vain puolisosi koetukselle ja lakimiehet asialle.
Tulet kuitenkin saamaan todennäköiseti loat kasvoillesi ex-puolisoltasi alkuvaiheessa, mutta se on sen väärtti. Eipähän hän enää ole kinuamassa sinulta yhtään mitään tämän prosessin jälkeen. Maksaa vain itsensä kipeäksi lakikuluissa.
Mites sitten ositus tehdään niin ettei siihen jälkikäteen voi ruveta sorkkimaan??
No lähtökohtaisesti sopimukset ovat sellaisia, että sen osapuolet sitoutuvat siihen mitä sovittu ... ja ellekirjoituksin sen vahvistavat. Ositussopimus tietty osattava tehdä niin, ettei siellä ole tulkinnalle varaa mistä edes voisi riidellä, siis oikein laadittu eikä kotikutoisesti (vaikka voihan se niinkin onnistua, tuurillahan laivatkin seilaa).
Sitten lisätään pykälä jossa lukee: "Tämän osituksen ja jaon hyväksymme ja sitoudumme olemaan sitä moittimatta."
Lopuksi kaksi todistajaa allekirjoittaa sopimuksen, niin ettei tulla sanomaan "en mää tällästä sopimusta oo ikinä nähnykkään, väärennetty nimikirjotus".
Ja jos kaikesta tuosta huolimatta tahtoo oikeuteen mennä riitelemään ... niin siittä vaan, sopii koettaa .... ellei rahoilleen muuta käyttöä keksi.
Sittenhän on näitä tapauksia, että kaikkia varoja ei ilmoiteta osituksessa ja ne tulevat ilmi myöhemmin. Tai sitten ennemmin, mutta sitten tajuaakin, että osituksessa ei puhuta "piilotetuista" varoista mitään.
Kyllä ositussopimuksesta voi lähteä "riitelemään", jos aihetta on. Varsinkin jos kyse on isoista rahoista.
No tietysti jos sopimusta tehtäessä on lakia rikottu ja omaisuutta piilotettu tai hukattu, niin toki silloin tilanne on toinen ...
Ihan hyvä tarkennus.
Tyypillisesti omaisuuden piilottamistapauksissa osapuolet joutuvat turvautumaan rikosilmoituksiin, sillä edes pesänjakajalla ei ole oikeutta selvitellä osapuolten pankkitilejä ym. Selvää toki on, että puolisolla/ex-puolisolla ei ole ilman valtuutusta oikeutta urkkia toisen asioita. Jos kuitenkin omaisuutta tai velkoja on jäänyt huomioimatta osituksessa, voidaan ositusta täydentää. Täydentäminen voi menettelyllisesti tapahtua useammallakin tavalla, ja niihin liittyy omaisuuden arvostamishetken valintaan liittyviä ongelmia; näitä en tässä kuitenkaan selosta.
Ei pidä synkistellä liikaa jälkikäteisen riidan mahdollisuutta sopimusosituksen suhteen. Sopimusositusta kohtuva moite ei menesty sisällöllisellä perusteella helposti. Kysymyksessä voisi olla lähinnä toteennäytettävissä oleva oikeustoimiopillinen virhe sopimuksentekotilanteessa (petollinen viettely, pakottaminen) tms. muu hyvin hankalasti toteennäytettävissä oleva virhe tahdonmuodostuksessa. Pelkästään se seikka, että henkilö huomaan jälkikäteen katuvansa, (ositus)sopimuksen sisältöä, ei tietenkään johda sovitteluun. Edes se seikka, että henkilö ei ole tietoinen esim. avioliittolain vastikesäännöistä eikä ole siksi vaatinut vastiketta osituksen laskennallisessa vaiheessa, ei pääsääntöisesti oikeuta sopimusosituksen kumoamiseen. Ositus voidaan toimittaa kuten osapuolet yhdessä haluavat, avioliittolain säännöksistä poiketen. Tämä tosin avaa usein mahdollisuuden ruveta riitelemään osituksen sisällöstä. Kysymys on siis nimenomaan po. tekeleen tulkinnasta, ts. siitä että mitä puolisoiden on esitetyn näytön perusteella katsottava osituskirjaa laatiessaan tarkoittaneen. Kysymys ei ole siitä että ositus olisi tehoton siksi että se poikkeaa AL:n säännöksistä, tämä on yhdentekevää. Asianmukaisesti tehty osituslaskelma on aina pohja selkeälle ositukselle: harvoin yhdelle A4:lle voi tiivistää niin paljon niin merkityksellistä asiaa.
Alkuperäisen kirjoittajan ositussopimus lienee tehty AL:n mallin mukaisesti ja yksiselitteisesti.
"Olemme tehneet SUURINPIIRTEIN yhteisymmärryksessä osituksen noin kaksi kuukautta sitten."
- Sopimusta ei ikinä allekirjoiteta ennen kuin kokonaisuuteen ollaan tyytyväisiä! Hätää ei kuitenkaan ole, jos et yllä olevalla viittaa johonkin oikeustoimiopilliseen virheeseen kuten pakottamiseen.