ja olla silti naimisissa?
Miten siinä käy? Jos vain muutan pois, mutta en hae avioeroa (ellei sitten toinen rupea hakemaan).
Meillä on yksi alaikäinen lapsi, joka jäisi kotiin asumaan.
Miten siinä käy? Jos vain muutan pois, mutta en hae avioeroa (ellei sitten toinen rupea hakemaan).
Meillä on yksi alaikäinen lapsi, joka jäisi kotiin asumaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
teitä kohdellaan edeleen täysin avioparina.
eli olette vastuussa molempien asunnosta, yhteisistä veloista, esim kun minä aikonaan muutin pois niin mieheni soitti yhteisessä asunnossa olevata puhelimesta monen tuhannen laskun, joka ole minunkin puoliksi maksettava, kuten hänen vuokrarästinsä ja muut yhteisestä asumisesta koituneet kulut, kauppalasku jne
et sa asumistukea tms jos miehellä tulot hyvät
et myöskään elatustukea
kuoleman tapauksessa peritte toisenne kuten avioparit (tai ette peri, mut hallitsette puolison omaisuutta)
jos ootte vuosia asunu todistettavasti erillään, voi eron saada ilman harkinta-aikaa, ja joitakin muitakin asoita katsotaan kuin eronneilla pareilla.
kihlat ja häät voit unohtaa, kuulutuksenkin saa vasta tietyn ajan jälkeen erosta.
kaiken kaikkiaan, muuttaa voi koe mielessä erilleen, mutta vuosikausia kestävä erillään asuminen aviopuolisoilla ei oo minusta järkevä.
(TYÖN TAKIA ERILLÄÄN OLEVAT ERI ASIA)
noin kolme vuotta. Sain asumistukea, elatusmaksut jne. ihan ok. Ero viivästyi, kun hölmönä luotin miehen lupauksiin raitistua. Kelasta kerran soittivat ja kyselivät tilanteesta, kun oli joku tarkistus. Selitin tilanteen ja syyn, miksi en voi asua lasten kanssa samassa osoitteessa kuin mies. Nainen lupasi kirjata ylös papereihin, ettei tule toista kyselyä... Olin aikaste perinpohjainen selityksessäni ja minua uskottiin kerrasta. Lopullisen eron sain ja hain, kun oli yli 2v kulunut erillään asumisesta. Se tuli erillään asumisen perusteella heti. Suhde on jatkunut hyvin kaukaisena ja harvakseltaan lähinnä niin, että olemme vanhempia yhdessä.
Tuo on varmaan monelle tuttua, vaikka osaa ne naisetkin olla yhtä hankalia kuin miehet eron jälkeen...kokemusta ei ole mutta molemminpuolista kuulemista sitäkin enemmän.
miksi et eroa itse hae, jos et rakasta toista...eihän sillä tuon jälkeen sinäänsä sitten ole merkitystä, että onko naimisissa vai ei.
Ehkä jostakin löytyy joku toinenkin ihminen, joka ei hakenut eroa.
Minä en voinut hakea eroa monestakin syystä.
Viimeisin syy löytyi Raamatusta. Ei siellä avioeroa mainosteta.
Minulle avioliitto on pyhä ja ikuinen.
Ihminen sairastuu moneen vaivaan. Alkoholismi on vain yksi monista.
Raitistuminen on hidas prosessi. Pitää vain malttaa, että hiljaa hyvä tulee.
tuo on sitten eriasia, eli jos elää yläkerran kanssa naimisissa eikä ihmisen.
minusta jos ei pärjää tai voi hyvin (onneton) samankatonalla toisen kanssa niin ei se perhe elämää ole. Eikä eroomisessa mitään syntiä ole, vaan elämän jatkamista toiseen suuntaan, eikä kaikki pulloon tartu kun ymmärtää asian eikä katkeroidu, onneton ihminen suhteessa pilaa myös toisen onnen.
jos avioliitossa ei voi olla.Eikä yleensä alkoholistin kanssa voikaan..on parempi erota.Ei kai uskonnon takia tarvitse kenenkään elämäänsä pilata?
Mä muutin kaksi vuotta sitten lasten kans alkoholistin luota pois ja sossu hommasi asuntoon tarvittavat rahat ja auttoi muutenkin alkuun.Nyt pärjätään jo ihan omillaan.
Mulla on erohakemus just oikeudessa ja odottelen postia näinä päivinä milloin maanpäällinen helvettini on lopullisesti ohi.
Juhannuksena oli 10-vuotis hääpäivä.Se jää viimeiseksi.
Voimia ja uskallusta!Muutos pelottaa, mutta se kannattaa jos on aikeistaan täysin varma niinkuin minä.
Alkoholistilla on taipumus myös sairastuttaa läheisiään.Itselleni tuli burnout ja lievä masennus kun yrtitin yksin huolehtia taloudesta ja lapsista..Nyt on helpompaa kun yksi ei ryyppää rahoja ja sotke paikkoja pientä lasta pahemmin humalassa.Eikä tarvitse valvoa öitä kännisen örinän tai omien päälle kaatuvien huolien ja ajatusten kanssa.=)=)