Olen ollut aviossa 26v. Viime vuodet ovat olleet todella harmaita, oikeastaan se alkoi heti kun 20v tuli täyteen. Seksi on ollut pakkopullaa. En tiedä edes mitä on olla yhdessä. Ainoa hellyydenosoitusaika on ollut seksi illalla pimeässä peiton alla kerran viikossa.
Minkälaista on muiden avioliitto, jota on kestänyt näin kauan? Onko se kaikilla samanlaista? Ainoa yhdistävä tekijä on lapset ja riittääkö se?
Vieläkö viihdytte yhdessä, kahdestaan?
Ja mitä te teette yhdessä?
Olen nähnyt pariskuntia kävelyllä, matkoilla, kaupassa. Sitäkö se yhdessäolo on?
Minä olisin näistäkin tyytyväinen.
Kertokaa minkälainen on 20v kestänyt liitto!
Minkälaista on muiden avioliitto, jota on kestänyt näin kauan? Onko se kaikilla samanlaista? Ainoa yhdistävä tekijä on lapset ja riittääkö se?
Vieläkö viihdytte yhdessä, kahdestaan?
Ja mitä te teette yhdessä?
Olen nähnyt pariskuntia kävelyllä, matkoilla, kaupassa. Sitäkö se yhdessäolo on?
Minä olisin näistäkin tyytyväinen.
Kertokaa minkälainen on 20v kestänyt liitto!
Vastaukset 10
Vanhimmat
On todella kiva lukea joskus myös meidän jo kauan yhdessä olleiden yhdessäolosta..
Itsellä on toinen liito kestänyt 20 v ja sekin jo pelkkää pakkopullaa.. Sinulla on sentään tuo seksi siinä vielä mukana.. itseltäni sekin lopetettiin jo noin 10 vuotta sitten, vaan ei omasta halustani, eli pelkkä ystävyysliitto, mutta nautin kuitenkin joistakin yhteisistä hetkistä vaimoni kanssa, tosin niitäkin on harvoin, sillä meillä molemmilla on harrastuksemme jotka eivät enään ole yhteneväisiä.
En tiedä onko tämä vastaus kysymykseesi, mutta et ole yksin liitossasi sillä sinulla on myös meitä "kohtalotovereita"
hienoa on olla yhdessä. On ollut aikoja jolloin ei niin hienolta tunnu. Mutta ne on niitä vastamäkiä, jolloin pitää puristaa itsestä se tunne ja tahto esiin. Niinhän tuli luvattua. Elämä on arkipäivää, ja se on mukavaa. joskus käydään yhdessä matkoilla, sekin on mukavaa. Välillä seksielämä väljähtyy, mutta sitten taas yritetään. Sen olemme oppineet, jonkun kriisin jälkeen, että itsestä pitää halu lähteä, eikä odottaa että toinen tekisi jotain yhteisen elon eteen. Molemmilla on omiakin harrastuksia, ja myös yhteisiä. Yhdessä olo antaa nykyään syvää tyytyväisyyttä ja yhteenkuuluvaisuutta, ei niinkään suuria tunteita. Mielestäni ne suuret tunteet kuuluvatkin enemmän nuoruuteen. Että sellasta on pian viiskymppisen miehen avioliitto, molemmat niin vaimo kuin minäkin ollaan tällähetkellä hyvin onnellisia täät arkipäivää eläessämme.
Niimpä niin 30 vuotta yhdessä, kolme lasta kasvatettu aikuiseksi, nyt yksi lapsenlapi, koti tyhjentyi pari vuotta siten ja totuus iski todella kovasti, nyt huomaamme että missä se elämä onkaan kulunut, mies on aina pitänyt kiinni omita harrastuksistaan minä raukka omaa tyhmyyttäni luopunut jopa ystävistäni koska mieheni on sairaalloisen mustasukkainen ja osittain alkoholin orja, hoitaa kyllä työnsä muta se vapaaaika niinpä niin... en edes ajatellut sitä ennen kuin nyt kun jäimme kahden välillä on epätoivon hetkiä ja syytän vain itseäni,liikaa annoin hänelle aina vapauksia että tässä ollaan hänelle poikamies elämä on arkipäivää eikä siitä muuksi muutu ja ei haluakaan minun takiani, joten olisi kiva vaihtaa mielipiteitä muiden samassa tilanteessa olevien niin miesten kuin naisten kanssa. Onkohan tämä sitä suurta rakkautta vai vain totuttu tapa?
Hei
Meillä on avioliittoa 30v. ja olemme hyviä ystäviä. Juttelemme ja vietämme rauhallista kotielämää, tuttua ja samallaista vuodesta toiseen. Minulla on omat harrastukseni, henkireikäni. Mieheni ei ole kiinnostunut samoista asioista joten käyn yksin, hän mielummin makaa sohvalla. Kauppareissut ym "ulkona" käynnit hoidan minä, ei häntä kiinnosta.
Seksielämämme samanlaista varmaankin kuin teillä, paitsi me (mieheni) tarvitsee pillereitä avukseen.
Minä kaipaisin jo jotain.....piristystä, vipinää, hellyyttä, ehkä miehenikin, mutta meillä ei puhuta liian "kinkisistä" asioista, pidetään pää pensaassa ja ollaan hiljaa.
20 vuotta yhdessä. Viihdytään yksin, kaksin ja lasten kanssa. Aikoinaan mieheni oli aina menossa ystäviensä kanssa, nyt minä. Joku tuttavani kerran totesi, että vastavuoroisuus on minun ja mieheni avioliiton valttikortti... Niin se taitaa olla.
Käymme joskus yhdessä matkoilla koti- ja ulkomailla. Ja leffassa sekä syömässä ulkona muutaman kerran vuodessa. Kyläilemme. Kerran innostuin pitkästä aikaa puoliväkisin viemään mieheni ulos tanssimaan nykytansseja... No, en vie enää ainakaan 10 vuoteen. Se näytti olevan miehelleni edelleen pakkopullaa :). Yhteisiä harrastuksiamme on myös huulenheitto ja maailman parantaminen. Näihin harrastuksiin saan virikkeitä kulkemalla maailmalla ja tapaamalla ystävieni lisäksi muita mielenkiintoisia ihmisiä.
olemme ollet 44v,naimisissa ja 5,viimmeistä vuotta ihan villiintyneet minä en ole koko elämäni aikana tajunnut miten se menee,emme harrasta matkustamista, tanssitaan jonkin verran,ei se niistä ole kiinni,omasta asenteesta enemmänkin,
Perheessämme elettiin vuosikausia miehen tahdon mukaan. Elämä oli työtä, työtä ja työtä.
Lapsia siunaantui. Mustasukkaisuutta, jonka seurauksena jäin kotiin, en jaksanut kinuta lupaa lähteä ulos, tai edes ajatusta siitä, että kun tulen takaisin, niin kotoa löytyy mies naama vääränä.
Jonkin aikaa sitten sain tarpeekseni (40-v. kriisi?) ja avasin suuni. Hankin sivusuhteen, josta paljastuin. Myös mieheni oli hankkinut toisen naisen. Kummallakaan se ei ollut kuitenkaan vakavaa. No nyt ollaan puhuttu. Myös minä, joka olen aina alistunut ja vaiennut kuvitellen että asiat selviävät vaikenemalla, olen puhunut ja huutanut suuni puhtaaksi.
Totesimme että rakastamme toisiamme. Haluamme yrittää, emmekä kahlita toisiamme. Luulen että tämä liitto vielä pelastuu, seksi on hienoa ja sitä on usein. Tuntuu että rakkaus ei ollutkaan kuollut vaan henkitoreissa, että sen vielä pystyy elvyttämään.
Päätimme alkaa ottamaan yhteistä aikaa, käymään yhdessä paikoissa, mutta antamaan myös toiselle omaa aikaa.
Suosittelen kaikille kissan nostamista pöydälle ja puhumista.
10 vuotta kestänyt liitto, tosin ei avioliitto. Olen romantikko, ja olin toivonut että menisimme naimisiin 10 vuoden taipaleen jälkeen, vaan eipä sitä tapahdu tänäkään kesänä. Lapsia ei ole. Seksiä on 1-2 kertaa kuukaudessa, tosin sen sitten nautinnollista. Minä kaipasin aikani paljon enemmän seksiä, muuta mieheni on usein väsynyt. Yritimme puhua, mutta ei se auttanut. Flirttailin miehelle, ostin kauniita vaatteita jne. Nyt meillä on kriisi, enkä tiedä haluanko jatkaa. Nyt miestä sitten haluttaa koko ajan kun minua ei enää. Syy siihen on jatkuvat riidat. Se kaikki on tuonut sen olon että minussa ei mitään muuta olekaan kuin vikaa. Mies sanoo että rakastaa, ja yritämme puhua suhdettamme selväksi...mutta en enää tiedä. Asetelma on se, että minussa on sitä ja tätä vikaa, ja hän on se joka yrittää parhaansa. En minä sellaisilla eväillä taida jaksaa tästä eteenpäin. Surettaa ja itkettää, niin pitkään oltu yhdessä ja myös hienoja aikoja ollut kun olemme reissaanneet ympäsri Eurooppaa.
aviossa.Lapset jo maailmalla ja on yksi lapsenlapsi.Vaikka ollaan vielä "nuoria" itsekkin.Mitä kauemmin yhteistä taivalta on talsittu sitä rakkaammaksi toinen on muuttunut.Tehdään yhteisiä lomamatkoja ulkomailla ja suomessa.Otetaan lapset toisinaan mukaan siippoineen.Nautitaan kahden keskisestä ajasta.Mitä ei ollut lasten ollessa pieniä.Suukotellaan ja halataan päivittäin monta kertaa.Seksi maistuu toisinaan muutaman kerran päivässä.Sitten voi mennä aikaa.Sekstataan kun tuntuu siltä.Puhutaan asiasta kuin asiasta.En voi valittaa minä olen saanut hyvän miehen ja lapset isän.Iltaisin jos istutaan telkkaria katsomassa ollaan sillai että voi koskettaa toista.Taitaa vaikuttaa siirappiselta.Mä pidän hellyydestä eikä sitä voi ikinä liikaa saada.Kova on ikävä kun toinen työkseen reissaa ympäri maailmaa.Ehkä tämä onkin meidän pelastus kun nähdään toisinaan kuukausien päästä vasta.
Toivon, että luet vielä tämän, vaikka kirjoituksestasi onkin aikaa.
Minä meni naimisin 81. Saimme kolme lasta ja rakensimme kotia ja perhettä. Se oli se minun suuri unelmani. Vanheta tutun ihmisen kanssa, saada lapsenlapsia ja tehdä kaikkea sitten joskus...
Mutta meille kävi toisin. Erosimme. Eikä se unelma ikinä ole se sama. Ja nyt sinulle; tee jotain ihan toisin kuin ennen. Jokin pieni juttu ensi alkuun. Vaikka suukko sellaisees tilanteessa, missä miehesi ei sitä todellakaan odota. Vie miehesi leffaan. Ostat vaan lipun ja menette. Tee jotain, mikä todella murtaa arjen. Koska teillä vielä on seksiyhteys, teillä on vielä kaikki. Pidä kiinni avioliitostási. Se on arvokas asia.