ja mies sai tietää siitä toista kautta,ystäväni mies kertoi.Kadun syvästi,kun ei ollut rohkeutta kertoa itse miehelleni kaikkea,ja kadun sitäkin,että piti edes mennä tekemään niin.En varmaan koskaan siihen löydä "oikeaa"syytä,onkokaan sitä sitten..ehkä kaikki vuosien varrelta keräyty..en tiedä puhuttiinko tarpeeksi,vai puhuttiinko,mutta ei noista asiosta.Kun asioita olisi osannut tehdä erilailla..helvetti,kun kaikki pitää oppia kantapään kautta..
Nyt avioliittoni on ihan mennyt helvetin sekaisin,olen yrittänyt saada tätä kasaan,näyttää miehelleni,että hän on se,jota rakastan,eikä se toinen juttu merkinnyt mitään.
Mies kuvittelee ihme fantasioitaan,mitä olen sen toinen kanssa tehnyt,ja jotka on ihan eripäästä,kun se todellisuus,mutta mies ei usko mitään.Ja miehenikin välillä haluaa jatkaa,välillä ei..kostanut hän on minulle kolme kertaa..sai siis sattumaan minuunkin.
On kuitenkin pitkä menneisyys yhdessä,kohta 9 vuotta takana,oltu nuoruudesta asti yhdessä,koettu kaikkea hyvää ja huonoa.On kaksi lastakin..
En vain enää tiedä,kuinka kauan minä jaksan yrittää tätä suhdetta kasata(mies kun tuntuu,ettei tosissaan tahdo yrittää,olen yrittänyt,ettei miettisi turhia asioita,yrittäis tehdä perheen ja minun kanssa kaikkea..mutta..vaikeaa tämä on.),rakastan miestäni,ja tahtoisin saada tämän toimimaan,En vain tiedä,miten saisin mieheni unohtamaan kaiken kuvittelemisen jne,niillä kun ei ollut mitään merkitystä!!
Kait sitä niin kauan yrittää saada tämän avioliiton onnen takaisin,kunnes olen ihan puhki..
erota en halua,se ei ole mikään keino,kun kerta toisiamme rakastamme,ja halua on tulevaisuutta suunitella-ainakin minulla.-..
-kiitos,sain purkaa ajatuksia tänne..-
Nyt avioliittoni on ihan mennyt helvetin sekaisin,olen yrittänyt saada tätä kasaan,näyttää miehelleni,että hän on se,jota rakastan,eikä se toinen juttu merkinnyt mitään.
Mies kuvittelee ihme fantasioitaan,mitä olen sen toinen kanssa tehnyt,ja jotka on ihan eripäästä,kun se todellisuus,mutta mies ei usko mitään.Ja miehenikin välillä haluaa jatkaa,välillä ei..kostanut hän on minulle kolme kertaa..sai siis sattumaan minuunkin.
On kuitenkin pitkä menneisyys yhdessä,kohta 9 vuotta takana,oltu nuoruudesta asti yhdessä,koettu kaikkea hyvää ja huonoa.On kaksi lastakin..
En vain enää tiedä,kuinka kauan minä jaksan yrittää tätä suhdetta kasata(mies kun tuntuu,ettei tosissaan tahdo yrittää,olen yrittänyt,ettei miettisi turhia asioita,yrittäis tehdä perheen ja minun kanssa kaikkea..mutta..vaikeaa tämä on.),rakastan miestäni,ja tahtoisin saada tämän toimimaan,En vain tiedä,miten saisin mieheni unohtamaan kaiken kuvittelemisen jne,niillä kun ei ollut mitään merkitystä!!
Kait sitä niin kauan yrittää saada tämän avioliiton onnen takaisin,kunnes olen ihan puhki..
erota en halua,se ei ole mikään keino,kun kerta toisiamme rakastamme,ja halua on tulevaisuutta suunitella-ainakin minulla.-..
-kiitos,sain purkaa ajatuksia tänne..-
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä eroa miehestäsi. Näytä hänelle, että hän on se jota haluat. Lapset kärsivät vanhempien erosta. Itselläni on hiukan samanlainen tilanne, mutta en ole jäänyt kiinni, ainakaan vielä..
Ihan vinkiksi sinulle vain,että älä tee enää.Lopeta ajoissa.
Olen saanut nyt itse kärsiä henkistä väkivaltaa vielä enemmän,ja nyt on muutaman kerran mies käynyt käsiksi.huoriin kuulema saa käydä.uhkasi viikonloppuna tappa itsensä..tämä kysyy minulta todella henkisiä ja fyysisiä voimia.loputtomiin en minäkään jaksa,vaikka virheeni teinkin..aikansa kutakin,ei minusta ole kuitenkaan siinä mitään järkeä,että joutuisin loppuelämäni kuuntelemaan yhtä ainoaa virhettä elämässäni.Muuten olen ollut niin täydellinen ja ihana ja hyvä ihminen miehelleni ja kaikille,kun olla voi-jos nyt pitää kehua-pakko kait sitä välillä on niiin mitättömän pienillä asioilla nostaa mielialaa,muuten hajoaisin!!
jaksamista sinullekin,ja oikeasti,lopeta se leikki..
..semmoista, että miettisit itse miksi niin tapahtui,olisit rehellinen itsellesi.
N.S, tusti pysyisit vain omassa ruudussasi ja antaisit miehesi käsitellä tapahtuneita omissaan.
Musta n.s "pettäminen" on aina henkilökohtainen juttu, siinä tehdään jotain itsensä vuoksi ei toista satuttaakseen, mutta siihen klassisseen selitykseen, "se ei merkinnyt mitään, mä en oo koskaan uskonut".
N.S."Pettäminen" merkitsee tekijälleen aina tosi paljon (minun mielestäni).
sellaista hyppyä ei tehdä ilman tosi painavia syitä, ehkä syyt ovat alitajuisia ja tietoisuudelta suljettuja,mutta kuitenkin..
..Uskon, että syrjähyppysi oli sulle hyvin tärkeä ja välttämätön.
Miehesi kannalta olisi huomattavasti helpompaa
antaa anteeksi, kun tietää mitä antaa, jos sanot hänelle ettei se merkinnyt mitään loukkaat mielestäni uudelleen, etkä anna mahdollisuutta
kohdata oikeita syitä.
Kaikkea hyvää teille..jos sua yhtään lohduttaa
,niin oon 96% varma että, jos ihmisyyden pintaa edes hieman raaputtaa, "emme edes kykene pettämään toista", ainoastaa itseämme..
ja jos kykenet antamaan itsellesi anteeks asiohin johtaneet syyt ja seuraamukset, annat mahdollisuuden rakkaalle miehelles vastaavaan.
Mun mielestä ZE on RAKKAUTTA.
älä kadu mitään. kokemus vahvisti sinua ja oli tarkoitettu sinulle jotta elämäsi voisi jatkua. missään nimessä älä kanna syyllisyyttä.
otan syyllisyyden taakkasi nyt heti pois, tunnetko ?
ja nyt me hautaamme sen taakan ja sinä olet vapaa kuin perhonen. älä enää murehdi. huominen tuo onnea !
jää hyvin, ystäväni
Olisiko kannattanut tarkkaan miettiä ennen vieraisiin menoa, haluaako pilata suhteen jonka haluaa kestävän ???!!!
olisin tehnyt silloin toisin.tuossa joku kirjoittikin aika hyvin siitä,että siihen on joku syy.kyllä..kun vain itse sen sieltä alitajunnasta löytäisi,ja osaisi kertoa,ehkä hain hellyyttä ja huomiota,mikä meillä oli miehen kohdalta hukassa,ehkä hain sitä,että saan olla pois kotoa,ehkä se johtuu siitä,että tunsin olevani miehelleni välillä ilmaa tms..ja henkistä väkivaltaa oli joskus vuosien aikana pientä aina..eihän mies niitä muista,enkä itsekään kaikkea,mutta nekin kalvaa sisintäni..ehkä olisi pitänyt osata puhua noista,puhuinkin,kai,tai vain mainitsin,en muista..mutta en tiedä,onko mieheni ollut vain niin,ettei ole puheistani sitä tajunnut,että minä en halua sitä ja tätä,vaan tehdään niinkuin mies sanoo..en osaa oikein edes kertoa--jostain tälläisistä asioista se juurensa on saanut.Munaa sain kotonakin,joten se seksi ei ollut siinä se syy,miksi lähdin..
voi kun saisi asiat tolalleen ja syyn siihen..voisin sen ilomielin kertoa miehelleni,mikä oli se "oikea"syy.ja miksi en ajoissa osannut lopettaa..
ihminen on typerä,elää välillä ihme haavemaailmassaan,ja elää välillä sitä todellisuutta,mikä on rikkautta,rakkautta,ja kärsimystä..
en tiedä..rankkaa vain on.Rakastaa,eikä halua luopua..mutta jaksaako sitä kuin kauan yksin korjata tätä,kun toinen päivän yrittää,ja sitten miettiin ihme "fantasioitaan"=mitä se ei ollut..mutta kun hän ei usko minua.
Ja sekin kun menisi perille miehelleni,että kadun sitä,ja haluan vain mieheni elämääni,opin aika pirusti virheestäni,ja koskaan se ei tule toistumaan..
Ehkä joskus vain ei tajua,mitä sitä olisi menettämässä..
Miehesi palaa näihin asiohin, vaikka ne häntä satuttavat, kunnes hän tietää sen kaiken mitä hänen pitää antaa anteeksi. Sinun velvollisuutesi on kertoa hänelle kaikki mihin hän vastaukset haluaa ja sen jälkeen niihin asioihin ei enää palata. Aika parantaa, mutta lujilla tulette olemaan ellette pysty tätä keskustelua käymään. Hänen tiedon janonsa kattaa valitettavasti myös yksityiskohtia ja sinun rangaistuksesi on ne kertoa. Yritä saada miehesi keskusteluun. Et halunnut suhteesi pilaavan liittoasi ja siksi yritit pitää asian salassa. Ihastuit enemmän siihen tunteeseen kuin toiseen ihmiseen. Näin nämä yleensä menee. On vaan vaikeaa saada toinen uskomaan, tämä opetus on vain kohdattava ja kasvettava henkisesti. Asia on monimutkainen ja toista on vaikea neuvoa, mutta jokainen eletty päivä helpottaa ja pitää muistaa ettei menneisyys paranna teidän tämän hetken elämää millään tavalla ja tulevaisuudesta ei tiedä joten se elämä on tänään. Sinun pitää jaksaa taistella perheesi puolesta. Itse jouduin kohtaamaan saman asian kuin miehesi vajaa neljä vuotta sitten ja olin aivan varma alkushokissa, että liitto kariutuu, mutta teimme kuten alussa kerroin emmekä ole niitä asioita enää vatkanneet. Jokainen päivä helpotti vaikka aikaa se vaati. Vieläkään en ole pystynyt sanomaan, että saat anteeksi enkä asiaa unohda, mutta asiat eivät minua vaivaa ja olemme eläneet todella onnellista aikaa.
kaiken - tosin parisuhdeterapian neuvosta. Kaiken selvillesaaminen oli helvettiä, mutta ehkä jo 6kk aikana asian merkityksen tajuaa. Oma mielikuvitus keksisi varmasti vieläkin karmeampia tapoja ja paikkoja tulla petetyksi.
Ainakin tilanne on selvä - tällaista on tapahtunut - haluanko vielä jatkaa yrittämistä.
Unettomuus on pahinta - yöllä ajatusten hallinta on välillä mahdotonta,