uusi suhde liian nopeasti

Voi olla että olet vain väline..
Tai voi olla että se tosissaan välittää susta.
Otappa noista nyt ikinä selvää.
Ehkä teidän kannattais puhua.
Tai sit sun kannattais ottaa ehkä vähän välimatkaa?
Saisitte molemmat mettiä mitä tunnette ja ketä kohtaan..

Itse tein kerran sen virheen, että aloitin suhteen naiseen joka kävi vielä läpi omia sekavia tunteitaan entisestään.
Lopulta hän pääsi yli entisestään ja samalla minusta. Olin vain tälläinen "äkkiä uusi suhde" -tapaus, jolla todennäköisesti vieläpä vain yritettiin tehdä entistä poikaystävää mustasukkaiseksi. Lopulta taisin olla se ainut joka tässä kärsi.

No, näin se elämä opettaa ja olen osannut pysyä erossa näistä suhteensa juuri lopettaneista tai tunteitaan muuten läpikäyvistä.

On tullu vierestä myös muutaman kerran seurattua, kuinka uudesta suhteesta tuleekin se entinen, kun palataan yhteen vanhan kanssa.

Ehkä tämä oli vähän turhan pessimististä, mutta ole kuitenkin varovainen. Ja kuten joku muukin kommentoi, ota asia esille ja tee se kaverille selväksi, että joko lakkaa miettimästä entistään tai lähtee kävelemään.
Usko huvikseksi, että vaikka se tuntuukin vaikealta, niin tuossa ovat ne vaihtoehdot joilla tuossa suhteessanne on edes jotain tulevaisuutta. Ja muista, että jos äijä vähänkin epäröi, niin lopeta suhde.

Olette ilmeisesti nuoria ihmisiä, joille ihmissuhteet ovat kuin jäätelön syömistä tassilta pikkulusikalla kahvilassa, ja kun sitä aikansa tekee, niin jäätelöä tursuaa korvista ja nenästä, tai niin kuin Ismo Alanko laulaa "sä voit itkee litran samppanjaa ja suklaata oksentaa".

Mutta jos otetaan tämä välttämättömyyden ja elämän jokapäiväisen ruisleivän kannalta, niin mitä minun esim. pitäisi tehdä kun suhde päättyy?

Pitääkö minun siis jäädä makaamaan sängylle ja tuijottaa kattoon ja pistää itseni pakastimeen kunnes "luurangot kaapissa" on käsitelty, ja miten minä niitä käsittelen, sängyssä makaamallako ja kattoon tuijottamallako?

Kai sen nyt voisi tunnustaa että ero, niin kuin suhdekin, on prosessi, ja sellainen vaihe nyt vain tulee että vaikka ei mahdollisesti ole jotain aiempaa juttua käsitellyt, niin ei myöskään tahdo tai halua tai voi olla yksin. Ja jos tässä vaiheessa joutuu jonkun muun kanssa tekemisiin, niin siitä voi syntyä uusikin suhde, tai sitten ei. Ja tämän lähtökohta toisella (tai joskus ehkä molemmilla) sitten vaan sattuu olemaan tällainen tausta. Ja jos nyt yhden tai kaksikin ihmissuhdeprosessia on käynyt läpi, niin tietää, että tällainen vaihe on. Ja jos jonkun kanssa rupeaa suhteeseen, niin luultavasti henkilöt sen verran ovat tulleet tietämään toisistaan että toisen tai molempien tällainen tilanne kyllä on tiedossa.

Niin eikö se silloin ole oma harkinta, että rupeaako suhteeseen tai ei, turha siitä sitten on jälkikäteen valittaa. Ainahan kaikessa on riskinsä ja joskus joku asia voi olla välttämätön. Ja sittenpä tietää seuraavalla kerralla. Eli ainahan me toimimme kunkin hetkisen elämänkokemuksemme perusteella ja teemme sen mukaan parhaat ratkaisut ja jos myöhemmin ilmenee täydentävää tietoa, niin sillä voi olla merkitystä tulevaisuudessa, mutta menneisyyden ratkaisuja se ei muuta, ne ovat edelleen parhaan silloin olemassa olleen tiedon mukaan tehtyjä.

Ja vielä kun ihmisten toimintaa seuraa, niin näkee toki mitä sosiaaliset kuviot hyvin hallitsevat ja fiksut ihmiset tällaisissa tilanteissa tekevät: kun voimat eivät riitä missään tapauksessa vielä uuteen pysyvään suhteeseen tai sellaisen perustamiseen tai edes ajattelemiseen, niin silloin vaihdetaan kumppania tiheästi, etsitään sellaisia, jotka tahtovat vain lyhytaikaisempaa kanssakäymistä, ja kaikki ovat tyytyväisiä, ja tämä on eron yksi vaihe. Ja fiksut myöskin tunnustavat että näin on. Sitten vain aina on jostain syystä niitä, jotka eivät voi tätä itselleen tai muille tunnustaa ja keksivät jos jonkinmoista valhetta veruketta tai kieltoa sen peitoksi. Mutta jos nyt puhutaan fiksuista ihmisistä, niin nämä voidaan unohtaa. Ja sitten tietysti joskus joku tällainen suhde voi muuttua pysyväksi, tai jos henkilö muuten toipuu, niin hän voi sitten ruveta etsimään tai rakentamaan tai valmistautumaan kohti uutta pysyvää suhdetta.

Eli tämä nyt on vain tällainen välttämätön sabluuna.

No, minulle siis nimenomaisesti kävi niin, että olin läpikjäynyt vaikean prosessin (yksipuolinen rakastuminen) ja sitten kohtasin henkilön, joka halusi ruveta kanssani suhteeseen (rakastui kai minuun), ja sitten nähtiin, että en ollut tuota edellistä siihen mennessä saanut käsiteltyä. Mutta olisiko sitten toisaalta ollut vaihtoehtoja? Jos on sellainen askeetti että kykenee työntämään toisen pois luotaan, jos itse janoaa rakkautta, niin voi olla, mutta olisiko siitä ollut mitään hyötyä kellekään ja olisiko se johtanut mihinkään parempaan? Eihän kaikilla kumminkaan voi olla kaikesta aiempaa kokemusta ja jotkut ehkä voivat jostain oppiakin jotain, tai tiedä sitten oppivatko kaikki koskaan.

Mutta tuskin sinä mikään väline olet, tai jos nimittää olejenkortta tai pelastusrengasta välineeksi niin nimittää sitten. Mutta hengen pelastava väline on ainakin arvokas, että tuskin sitä välineeksi tohtii sanoa.

Elämä nyt vain on sellaista.

Ja minun tapauksessani ainakin toisella on nyt uusi, toivon mukaan kypsempi suhde, mutta minulla kesti tästä toisesta menetyksestä paljon kauemmin toipua.

Ja jos te olette jotain päälle parikymppisiä, niin siinähän teidän kelpaa. Ehditte vielä vaikka mitä.