Tässä yritän aloitella uutta parisuhdetta, monenmoisin aatoksin.
Erosin 2 vuotta sitten aviomiehestäni ja sen jälkeen on ollut yksi pidempi suhde (10 kk). Ja se meni niin päin metsää kun olla ja voi.
Nyt tässä sitten viritellään uutta mahdollista suhdetta, mutta järki sanoo koko ajan: ei, ei ja vielä kerran ei. Joten tässäkö sitä nyt ollaan: sitoutumiskammoinen ikisinkku?
Yritän edetä pikkuhiljaa, mutta tuntuu, että tämä mies haluaisi olla aina vaan enemmän kanssani, vaikka olen yrittänyt selvittää, etten halua kiirehtiä jne.
Ehkäpä, jos hän heittäytyisi kylmän viileäksi niin siinäpä minulle olisi saalis ja olisin tyytyväinen, kun olisin saanut oikein metsästää?
Kylläpä tämä ihmisen mieli on vaikea...
Erosin 2 vuotta sitten aviomiehestäni ja sen jälkeen on ollut yksi pidempi suhde (10 kk). Ja se meni niin päin metsää kun olla ja voi.
Nyt tässä sitten viritellään uutta mahdollista suhdetta, mutta järki sanoo koko ajan: ei, ei ja vielä kerran ei. Joten tässäkö sitä nyt ollaan: sitoutumiskammoinen ikisinkku?
Yritän edetä pikkuhiljaa, mutta tuntuu, että tämä mies haluaisi olla aina vaan enemmän kanssani, vaikka olen yrittänyt selvittää, etten halua kiirehtiä jne.
Ehkäpä, jos hän heittäytyisi kylmän viileäksi niin siinäpä minulle olisi saalis ja olisin tyytyväinen, kun olisin saanut oikein metsästää?
Kylläpä tämä ihmisen mieli on vaikea...
Vastaukset 3
Vanhimmat
mikään ikisinkku ole. Itselläni tulee tänä päivänä tasan 3 vuotta siitä, kun erosin avoliitostani. Ero oli äärimmäisen rankka ja se yhdessä muitten ikävyyksien kanssa ajoi minut vakavaan masennukseen. Nyt olen kuitenkin jo jonkin aikaa tapaillut mukavaa miestä, jolle olen kertonut kaiken, mitä täytyykin kertoa ja hän on ollut hyvin ymmärtäväinen. Eli jos mies todella sinusta välittää ja on sinusta kiinnostunut, niin hän antaa sinulle sen ajan ja oman tilan, jonka tarvitset. Yleensä uuteen suhteeseen lähteminen vaatii itseltä rohkeutta ja rehellisyyttä ja oman heikkoudenkin myöntämistä, mutta ainakin minun kohdalla yrittäminen ja uskaltaminen on toistaiseksi palkittu. Koskaan ei voi tietenkään tietää, tuleeko mistään mitään, jos ei yritä.
Rakkaus on aina riski. Eikä takeita onnistumisesta ole ellei luota itseensä.
Kokemuksista viisastuu, joten tuskin teet samoja virheitä nykyisesi kanssa kuin mitä teit edellisessä suhteessa. Nykytilannehan on ihan eri juttu. Hän on eri mies ja sä olet kokemuksien kasvattama uusi sinä. Teillä on siis kaikki mahikset onnistua kun vaan luotatte itseenne ja sitä kautta toisiinne.
Kerro miehelle peloistasi, hänhän on sun paras ystäväsi. Hän saattaa olla todella hyvä tukijakin, kunhan vain annat hänelle mahdollisuuden auttaa ja tukea sua tässä alun epävarmuudessasi.
Sä tarvit vain ymmärrystä, empatiaa ja onneistumisentunteita ja vanhat möröt on sillä tapettu. : )
Katoppas, mulla on samanlainen tilanne, mut päin vastoin.
Mä olen se mies joka kuulemma hätäilee, Mitä mä hätäilen muka?? Yhteen muuttoa en edes harkitse pitkään aikaan ja onko se liikaa, jos nähdään 2-3 kertaa viikossa jos sitäkään.
No ei se mittään, saan kohta lohtua kun ostan moottoripyörän, ajellaan sillä kun ei kerta naistaan saa ;)