Oli jotain 87 tai sinnepäin. olin 17 vuotias. Musiikkimakuni oli siihen aikaan oli 70-luvun heavy(black sabbath,led zeppelin,uriah heep...yms.). Diggailin myös sen aikaista konemusiikkia jonkinverran joka oli aika kokeilevaa ja usein täyttä sontaa. Sitten sattui kirjastossa käsiini levy jossa oli kuva vuorenseinään lentäneestä jumbojetistä. Odotin kuulevani jotain perus "tilulilu"-heavyä, joka oli siihen aikaan niin hyvin suosittua.
Mutta levy oli aivan käsittämättömän tykkiä. Paksuja heavy riffejä oli vedetty raa'an rumpukonebiitin päälle. Ja kaikki tämä oli kurottu yhteen mielipuolisella rap trion kiekumisella.Epäilin mielenterveyttäni, en ollut koskaan kuullut rap-musiikkia (jos ei holyday rap-tyylisiä rallatuksia lueta).Tätä myötä aloin tutustua räp musiikkiin. Sellaiset bändit kuin RUN D.M.C. Fat boys, Public enemy, Red hot chilipeppers,Beastie boys, Eric B. & Rakim, JNE. valtasivat sydämmeni. Siitä päivästä näihin päiviin asti olen pitänyt hiphopista valtavasti. Toki musiikki makuni on hieman muuttunut vuosien saatossa, mutta Kyllä olen seurannut mitä hiphop piireissä on tapahtunut ja minusta se on surullista. Aikoinaan niin uudesta ja viattomasta populaari musiikin alueesta on tullut kaupallista persoonatonta huttua. Artistit tekevät levyjä jossa feature mikä milloinkin. Vielä 90- luvun puoleen väliin asti oli hyvää rappiä, mutta nykyään asenne on muuttunut. Aikoinaan rappareilla oli hauskaa. Se oli katumiehen musaa.Yksinkertaista mutta siinä oli sitä jotain kotikutisuutta. Nykyajan rapartisti istuu limusiinin perällä huorat kainaloissa. Sikari suussa. Shamppanjaa litkien. Asennettakaan ei juuri ole.persoonaton rapsanoitus yleensä huorittelee ja antaa rikollisesta elämästä liian hyvän vaikutelman. Kyllähän hyvää hiphoppia saa nykyään. mutta ne ovat yleensä pienten levyyhtiöiden suojissa. Niitä ei ole markkina koneisto vielä myllyttänyt. Ja siitä suomi räpistä....vitun persoonallista!
Mutta levy oli aivan käsittämättömän tykkiä. Paksuja heavy riffejä oli vedetty raa'an rumpukonebiitin päälle. Ja kaikki tämä oli kurottu yhteen mielipuolisella rap trion kiekumisella.Epäilin mielenterveyttäni, en ollut koskaan kuullut rap-musiikkia (jos ei holyday rap-tyylisiä rallatuksia lueta).Tätä myötä aloin tutustua räp musiikkiin. Sellaiset bändit kuin RUN D.M.C. Fat boys, Public enemy, Red hot chilipeppers,Beastie boys, Eric B. & Rakim, JNE. valtasivat sydämmeni. Siitä päivästä näihin päiviin asti olen pitänyt hiphopista valtavasti. Toki musiikki makuni on hieman muuttunut vuosien saatossa, mutta Kyllä olen seurannut mitä hiphop piireissä on tapahtunut ja minusta se on surullista. Aikoinaan niin uudesta ja viattomasta populaari musiikin alueesta on tullut kaupallista persoonatonta huttua. Artistit tekevät levyjä jossa feature mikä milloinkin. Vielä 90- luvun puoleen väliin asti oli hyvää rappiä, mutta nykyään asenne on muuttunut. Aikoinaan rappareilla oli hauskaa. Se oli katumiehen musaa.Yksinkertaista mutta siinä oli sitä jotain kotikutisuutta. Nykyajan rapartisti istuu limusiinin perällä huorat kainaloissa. Sikari suussa. Shamppanjaa litkien. Asennettakaan ei juuri ole.persoonaton rapsanoitus yleensä huorittelee ja antaa rikollisesta elämästä liian hyvän vaikutelman. Kyllähän hyvää hiphoppia saa nykyään. mutta ne ovat yleensä pienten levyyhtiöiden suojissa. Niitä ei ole markkina koneisto vielä myllyttänyt. Ja siitä suomi räpistä....vitun persoonallista!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta kaikkihan muuttuu ajan saatossa. Ei se hevikään ole enää samanlaista kuin 70-80 -luvulla, saati diskomusiikki. Eikä minusta ns. kaupallisuudessakaan ole mitään pahaa. Ei minua harmita se että monet kuuntelevat rap -musiikkia, sehän on pelkästään positiivista (ovat löytäneet sen parhaan musiikin :)) Ja se että siellä istutaan sikarit suussa ja kimmat kainalossa taitaa kuitenkin olla jokaisen rapparin (ja tavallisenkin miehen) unelma, vai mitä? Ei se oikea elämä aina niin glamouria kuitenkaan ole. Ja tekeehän moni vielä ihan vanhaakin old school -kamaa ym. Niitähän voi sitten kuunnella jos ei Tupacit, Dre:t ja muut iske. Toiset tykkää toisesta ja toiset toisesta. En silti menisi sanomaan että mikään rapin ilmenemismuoto nyt niin huonoa olisi, ne ovat vaan erilaisia. Poikkeuksena kuitenkin suomiräppi, joka on pelkästään naurettavaa, mutta siitähän me oltiinkin samaa mieltä :)
Avain on aika hiano suamalainen rappari. Jotain muutaki läppää ku ittensä kehumista.