Avioliiton alun jälkeen havahduin siihen, että mieheni ajatukset pyörivät pitkälti seksiin liittyvissä asioissa. Ei riittänyt joka iltainen seksi sängyssä, vaan hän luki seksilehtiä, kiikaroi salaa vähäpukeisia naisia ja jos vierailulle tuli ystäviä hän johdatteli puheenaiheen seksiin. Hän joutui yöpymään työmatkoillaan joskus viikonkin putkeen, niin arvata vain voi, ettei hän niitä öitä viettänyt yksin. Yritin joskus keskustella hänen kanssaan siitä, että kokeeko hän normaaliksi sen, että ajatukset ovat pääasiassa seksissä. Hän myönsi sen olevan itselleenkin kiusallista, mutta siihen se sitten jäikin.
Mieheni alkoholin käyttö lisääntyi ja siitä tuli joka viikonloppuinen tapa. Ja seksihalut vain kasvoivat. Minua alkoi jo koko touhu suoraan sanottuna ahdistamaan ja keksin erilaisia verukkeita, miksi ei tänään ole seksiä. Tuntui siltä, että minun olisi pitänyt tyytyä vain pelkkään seksiin - muuten minuun ei mieheni kohdistanut huomiotaan, en saanut syntymäpäivä- kuten ei muitakaan merkkipäivälahjoja, ei koskaan kukkia, ei ehdotettu teatteriin tai elokuviin menoa puhumattakaan että olisimme käyneet ravintolassa illallisella. Ei, arki oli varsin tylsää. Mutta aina oli tarjolla seksiä!
Vuodet vierivät, lapset kasvoivat ja avioliitto jatkui huolimatta siitä, että mieheni jäi kiinni useita kertoja uskottomuudestaan, kostin sen lyhyellä salasuhteellani. Jotenkin vain en jaksanut välittää mieheni tempuista ja toisekseen meillä oli paljon yhteistä kuten lapset, omaisuutta sekä joitakin yhteisiä harrastuksiakin.
Entäs tänä päivänä, kun on kulunut useampi vuosikymnen? Seksi on täysin hiipumassa. Osaltani siihen on vaikuttanut, kun mieheni ei halua keskustella suhteemme tilasta. Hän kuvittelee, että se riittää, kun painutaan sänkyyn ja harrastetaan hetki seksiä, sitten voi nukahtaa. Hän ei halua muistella menneitä aikoja ja se onkin sikäli turhaa, koska muistamme menneiltä vuosilta niin eri asioita. Kaikki vähänkin kiusalliset tapahtumat hän kuittaa sanomalla, ettei muista. Hän kuitenkin ehdotti, että menisimme pariterapiaan, mutta onko siitä mitään hyötyä, jos toinen ei siellä avaudu? Tuskinpa, mutta jotain olisi tehtävä, että saisimme tunnesolmut avattua ja pääsisimme hyvän keskustelun alkuun. Mieheni on nyt viimeisten vuosien aikana lopettanut alkoholin käytön lähes kokonaan, vieraita naisia ei ole ollut kuvioissa mukana, hän osallistuu kotitöihin ja kaikin tavoin on kovin auttavainen. Suhteemme toimisi paremmin, jos siinä olisi mukana joskus edes seksiäkin.
Mieheni alkoholin käyttö lisääntyi ja siitä tuli joka viikonloppuinen tapa. Ja seksihalut vain kasvoivat. Minua alkoi jo koko touhu suoraan sanottuna ahdistamaan ja keksin erilaisia verukkeita, miksi ei tänään ole seksiä. Tuntui siltä, että minun olisi pitänyt tyytyä vain pelkkään seksiin - muuten minuun ei mieheni kohdistanut huomiotaan, en saanut syntymäpäivä- kuten ei muitakaan merkkipäivälahjoja, ei koskaan kukkia, ei ehdotettu teatteriin tai elokuviin menoa puhumattakaan että olisimme käyneet ravintolassa illallisella. Ei, arki oli varsin tylsää. Mutta aina oli tarjolla seksiä!
Vuodet vierivät, lapset kasvoivat ja avioliitto jatkui huolimatta siitä, että mieheni jäi kiinni useita kertoja uskottomuudestaan, kostin sen lyhyellä salasuhteellani. Jotenkin vain en jaksanut välittää mieheni tempuista ja toisekseen meillä oli paljon yhteistä kuten lapset, omaisuutta sekä joitakin yhteisiä harrastuksiakin.
Entäs tänä päivänä, kun on kulunut useampi vuosikymnen? Seksi on täysin hiipumassa. Osaltani siihen on vaikuttanut, kun mieheni ei halua keskustella suhteemme tilasta. Hän kuvittelee, että se riittää, kun painutaan sänkyyn ja harrastetaan hetki seksiä, sitten voi nukahtaa. Hän ei halua muistella menneitä aikoja ja se onkin sikäli turhaa, koska muistamme menneiltä vuosilta niin eri asioita. Kaikki vähänkin kiusalliset tapahtumat hän kuittaa sanomalla, ettei muista. Hän kuitenkin ehdotti, että menisimme pariterapiaan, mutta onko siitä mitään hyötyä, jos toinen ei siellä avaudu? Tuskinpa, mutta jotain olisi tehtävä, että saisimme tunnesolmut avattua ja pääsisimme hyvän keskustelun alkuun. Mieheni on nyt viimeisten vuosien aikana lopettanut alkoholin käytön lähes kokonaan, vieraita naisia ei ole ollut kuvioissa mukana, hän osallistuu kotitöihin ja kaikin tavoin on kovin auttavainen. Suhteemme toimisi paremmin, jos siinä olisi mukana joskus edes seksiäkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No voi että kun on ikävä juttu.
Tämä on ensimmäinen kirjoitus aiheesta, joka on ilmeisen rankka kumppanille. Itse seksiriippuvaista voi auttaa alan ammattilainen. Usein on kuitenkin niin, että seksiriippuvainen nauttii niin paljon halustaan, ettei ole haluja hoidattaa sitä pois. Olisi hyvä, jos kykenette keskustelemaan keskenänne, jotta kumppanillesi tulisi selväksi, miltä sinusta tuntuu elää hänenlaisensa kanssa.
Taisit kertoa tuosta asiasta jo aiemmin.
Kuitenkin, mennyt on historiaa. Miehesi yrittää nyt, vahentuessaan, korjata tekemäänsä typeryyttään. Voitko sinä hyväksyä sen ja jatkaa elämäänne yhdessä? Ehkä terapiasta olisi hyötyä, kokeilkaa sitä.
Olet saanut lapsenne aikuisiksi ja omilleen. Joten, jos päätät nyt erota (sinulla on hyvä ja oikeutettu syy siihen!) se on päätös jonka sinä ja vain sinä yksin voit tehdä. Mitä tahaansa päätätkin, se on oikea päätös!
Kiitos, mielipiteesi on tärkeä, kun punnitsee eri vaihtoehtoja. Ongelmaksi koen sen, etten kyennyt heti tilanteen tajuttuani toimimaan. Silloin kun eletään ruuhkavuosia, ei vain ole voimia repäistä itseään irti. Tekee kyllä itselleen niin väärin, kun jää epätyydyttävään suhteeseen odottaen käännettä parempaan. Ja tapahtuihan se, mutta kovin myöhään. Menneet vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja katkeroittaneet mielen. Onko sekään oikein, että otan esille ns vanhoja asioita, joille ei voi enää mitään? Ei, ei ainakaan tunnu siltä. Toisaalta miehenihän tajua edes, miten väärin minua kohtaan on tehnyt, ellen niitä nyt tuo esille. Sisälläni en jaksa niitä enää pitää, vaikka haluaisinkin. Toivottavasti kirjoitukseni auttaa muita, jotka ehkä huomaavat olevansa seksiriippuvaisen kanssa suhteessa !