Muutin n. 3 vuotta sitten tälle uudelle paikkakunnalle, yksin.. En tuntenut täällä ketään ja 2 viikkoa olin aivan yksin, enkä kuitenkaan ole mikään erakko luonne, joten lähdin kahvilaan metsästämään ystävää itselleni..
Löysin ystävän, Marin, hän istui kahvilla yksin ja poltteli röökiä ajatuksiinsa uponneena. Hän näytti siltä, kuin olisi juuri sillä hetkellä tarvinnut ystävää, joten siirryin kahveineni hänen pöytäänsä, esittelin itseni ja kerroin olevani muualta. Tutuistuimme ja juttelimme monta tuntia erilaisista asioista, itsestämme ja elämästämme! Hän vaikutti todella ihanalta ihmiseltä..
Mari hommasi minulle työpaikan samasta firmasta, jossa hän oli töissä ja näin meistä tuli työtoveritkin.
Vuoden päästä oltiin jo kuin paita ja peppu.. Yhteiset työt, harrastukset jne. Oli todella hauskaa.. Muita ystäviä minulla ei silloinkaan vielä ollut kuin hän ja se kuitenkin riitti! Tuttuja oli paljon, mutta hän oli se ystävä!
Puoli vuotta sitten tutustuin Lauraan, sattumalta, hän oli juuri muuttanut kaukaa tänne.. Lauran kanssa tultiin myös todella hyvin juttuun ja alettiin käymään kahvilla..
Nyt minulla sitten oli 2 hyvää ystävää, ihanaa, mitä ihminen voi enempää vaatia!
Kerroin Marille Laurasta ja sanoin hänen olevan loisto tyyppi.. Mari kuunteli, mutta ei silloin kommentoinut mitenkään.. tuhahti vain..
Pyysin heidät molemmat luokseni iltaa viettämään ja tutustumaan toisiinsa ajattelin, että meistä tulee loisto trio! Laura oli myös ihan innoissaan.. Mari ei.. Väen väkisin edes sain hänet luokseni..
Itse en huomannut mitään erikoista, mutta seuraavana päivänä Laura soitti minulle ja kysyi, että miksi Mari ei pidä hänestä, ja että mitä hänelle olin Laurasta sanonut.. Pelkkää positiivista tietenkin!
Marilla oli ollut tapana soittaa jokapäivä, mutta nyt puhelin oli hänen osaltaan jo viikon ollut hiljaa!?!? Miksi?!?
Mari ja Laura olivat nähneet toisensa kaupungilla ja Mari ei ollut ollut tuntevinaankaan.. HÄH!? Kun Laura oli mennyt moikkaamaan.. Painu vittuun oli saanut vastaukseksi.. En uskonut ensin, mutta kysyin Marilta suoraan ja hän myönsi.. Ei kuitenkaan kertonut miksi..
Ongelmallinen tilanne minulle.. Mitä minun pitäisi tehdä? Mari on alkanut käyttäytyä minua kohtaan todella kylmästi..
Onko hän mustasukkainen minusta???
Löysin ystävän, Marin, hän istui kahvilla yksin ja poltteli röökiä ajatuksiinsa uponneena. Hän näytti siltä, kuin olisi juuri sillä hetkellä tarvinnut ystävää, joten siirryin kahveineni hänen pöytäänsä, esittelin itseni ja kerroin olevani muualta. Tutuistuimme ja juttelimme monta tuntia erilaisista asioista, itsestämme ja elämästämme! Hän vaikutti todella ihanalta ihmiseltä..
Mari hommasi minulle työpaikan samasta firmasta, jossa hän oli töissä ja näin meistä tuli työtoveritkin.
Vuoden päästä oltiin jo kuin paita ja peppu.. Yhteiset työt, harrastukset jne. Oli todella hauskaa.. Muita ystäviä minulla ei silloinkaan vielä ollut kuin hän ja se kuitenkin riitti! Tuttuja oli paljon, mutta hän oli se ystävä!
Puoli vuotta sitten tutustuin Lauraan, sattumalta, hän oli juuri muuttanut kaukaa tänne.. Lauran kanssa tultiin myös todella hyvin juttuun ja alettiin käymään kahvilla..
Nyt minulla sitten oli 2 hyvää ystävää, ihanaa, mitä ihminen voi enempää vaatia!
Kerroin Marille Laurasta ja sanoin hänen olevan loisto tyyppi.. Mari kuunteli, mutta ei silloin kommentoinut mitenkään.. tuhahti vain..
Pyysin heidät molemmat luokseni iltaa viettämään ja tutustumaan toisiinsa ajattelin, että meistä tulee loisto trio! Laura oli myös ihan innoissaan.. Mari ei.. Väen väkisin edes sain hänet luokseni..
Itse en huomannut mitään erikoista, mutta seuraavana päivänä Laura soitti minulle ja kysyi, että miksi Mari ei pidä hänestä, ja että mitä hänelle olin Laurasta sanonut.. Pelkkää positiivista tietenkin!
Marilla oli ollut tapana soittaa jokapäivä, mutta nyt puhelin oli hänen osaltaan jo viikon ollut hiljaa!?!? Miksi?!?
Mari ja Laura olivat nähneet toisensa kaupungilla ja Mari ei ollut ollut tuntevinaankaan.. HÄH!? Kun Laura oli mennyt moikkaamaan.. Painu vittuun oli saanut vastaukseksi.. En uskonut ensin, mutta kysyin Marilta suoraan ja hän myönsi.. Ei kuitenkaan kertonut miksi..
Ongelmallinen tilanne minulle.. Mitä minun pitäisi tehdä? Mari on alkanut käyttäytyä minua kohtaan todella kylmästi..
Onko hän mustasukkainen minusta???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan selvästi on mustasukkainen. puhu hänelle ja kerro että hän on sinulle edelleen tärkeä ystävä. mari pelkää hylätyksi tulemista...
Mielestämme ystäväsi on TODELLAKIN mustasukkainen. Olisi hyvä jos pystyisitte jutteleen asiasta, ettei ystävyys siitä kärsisi. Et ole ainoa, jolla on moisia ongelmia. Meillä on kummallakin tahoillamme sasmanlaisia ystäviä, jotka eivät aina oikein ymmärrä "toisia" ystäviä. Jos yhteisymmärrystä ei asiasta löydy, sinulla ei ole ollut todellista ystävää.....
Ei välttämättä kaikilla henkilökemiat pelaa yhtä hyvin, kuten tiedät. Ja jos olet aiemmin ollut hyvä ystävä jonkun kanssa, ei ole itsestäänselvää, että tämä haluaisi "trion" jäseneksi. Jos on tottunut jakamaan ajatuksia yhden ystävän kanssa, ei ole välttämättä halua jakaa samoja asioita vielä yhdelle ylimääräiselle. Itsekin tykkään enemmän kahdenkeskisistä juttutuokioista hyvän ystävän kanssa kuin kolmen-neljän kesken. Enemmän pystyn ottamaan huomioon toista ihmistä eikä tarvitse hajoittaa itseäni moneen suuntaan. Eikä "salaisuudet" välttämättä leviä kovin moneen suuntaan. Kuitenkin usein kolmen kesken tykkää jommasta kummasta enemmän ja silloin yksi on kolmantena pyöränä - ei ole kivaa olla kolmas pyörä! Sano nyt sitten mustasukkaisuudeksi tai vaikka miksi, mutta ei kaikki ole yhtä sosiaalisia.
mie kans änkesin kaverin pöytään, väkisin. Hää oli röökillä just sillo näytti olevan tarpeesa, kaverin tarpeessa.
Mie vaa päätin, et yks toinennii ois ollunna hyvvee euraa, ihan ite siis päätin, en kysynnä keltään.
Ei ollukkaa nii.Toiselle ei talkkunna kelevannu ja toine ei syö muikkuva. Miks ei? Mie ihmettelen vieläkkii. ihan pahhaa tekkee, et immeiset voi olla nii erilaiset, miulta kysymäti.
Eivätkö ois voinunna ees kysyä. Että haluavatko tulla toimeen. Kyllä hääsen ties, ettämie sitte väkisin yritän usuttaa. Mutta ei. Kun ei seura kelepoo, niin ei.