Työuupumus

Olen pitkän uran tehnyt lehtimyyjä ja lopen uupunut sellainen.
Inhoan työtäni vielä enemmän, kuin ihmiset yleisesti puhelua lehtimyyjiltä.
Tässä työssä ainut tehtävä on soittaa ja tyrkyttää. Kuunnella ihmisten vastaväitteitä ja muuta valitusta. Kumota vastaväitteet ja perustella miksi ihmisen kaikesta huolimatta pitäisi kyseinen lehti tilata. Puhelua ei saisi lopettaa vaikka ihmisellä olisi kiire tai vaikka hän inhoaisi kyseistä lehteä. Puhelua ei saisi lopettaa, vaikka ihminen kieltäytyisi jopa kolme kertaa, puhelun aikana ko.lehteä tilaamasta. Puheluita kuunnellaan ja jos puhelun lopettaa ns. ”liian helposti”, saa siitä itse paskaa niskaansa/ painostusta ja valitusta ja jopa kirjallisen varoituksen. Eli käytännössä puhelua tulee jatkaa niin kauan kunnes asiakas lyö luurin korvaan tai tilaa. Jos ko. lehti ei kiinnosta, tarjotaan eri lehteä ja niitten lista on pitkä.

Asiakkaan vastaväitteet pitäisi vaan jyrätä ja ihminen manipuloida tilaamaan. Kaikki lainmukaiset asiat toki kerrotaan ihmisille, ja tilaushan tuleekin nykyään voimaan vasta, kun asiakas sen erikseen kirjallisesti puhelun jälkeen vahvistaa. Mutta jos ei vahvista, koko uuvuttava ja pitkä juonitteleva puhelu, on ollut ihan hukkaan heitettyä aikaa. Myyntitavoitteet ja niistä ahdistelu ja painostus ja ihmisten kanssa taistelu on vaan lopen uuvuttavaa. Vaikka työssä voi tienata huomattavasti paremmin, kuin esim.kaupan kassalla, raha ei enää motivoi jatkamaan. Tässä mietin onko oma mielenterveys minulle arvokkaampi kuin n.2500-3000€/kk/työajan ollessa=6h/vrk/5 päivänä viikossa.

Työnantajan järjestämä myyntivalmennus sotii elämän arvojasi ja periaatteitani vastaan. Valmentajan neuvoma myyntityyli ahdistaa. Periaatteessa kaikki tehdään lain mukaan oikein. Mutta kaupanteko vaatii myyjältä kovaa teeskentelyä ja asiakkaiden painostusta/manipulointia. Enkä jaksa enää esittää puhelimessa ihmisille muuta kuin oikeasti olen. En jaksa enää yrittää kuulostaa siltä kuin rakastaisin työtäni ja olisin innostunut itsekkin omasta asiastani. Mutta jotain työtä on tehtävä, laina ja laskut maksettava ja leipä saatava pöytään perheelle. Nyt olen vaan siinä pisteessä, että haluan eroon tulos/tavoite paineista ja niihin liittyvästä henkisestä ahdistelusta. Toivon löytäväni työn jossa riittää kun hommansa tekee hyvin, detlineen mennessä. Eikä työ sisällä myymistä. Eli pois kaupalliselta alalta. Ymmärrän täysin, miksei ihmiset nykyään enää halua vastata vieraisiin numeroihin. En vastaa itsekkään. Ymmärrän ihmisten ikävän asenteen puhelimessa lehtimyyjiä kohtaan. Sama asenne on saanut minut lopulta jopa vihaamaan itseäni. Myyjät yritetään pakottaa tiettyyn muottiin, kliseiseksi tyrkyttäjäksi, jolle mikään ei riitä. Puhelu ahdistaa minua jo etukäteen enemmän kuin ihmistä joka siihen seuraavaksi huonossa tilanteessaan vastaa. En vaan enää jaksa. Minulla ei enää ole mitään annettavaa ko.alalle. En jaksa kuunnella ihmisten kitinöitä, ja tyrkyttää lehtiä iloisesti sirkuttaen. Miten ihmeessä olen näinkin kauan tätä kestänyt?! Uhrasin tälle työlle mielenterveyteni. Toivon selviäväni tästä uupumuksesta, jotta kykenen viimeinkin hankkimaan itselleni työn kaupallisen alan ulkopuolelta. Hirvittää vain että olen jatkanut tätä niin kauan, että olen tähän jamaan joutunut. Miksi olen ns.murentanut mielenterveyteni, pala-palalta, rahan kiilto silmissä?!!Vasta tämä tilanne sai silmäni avautumaan, kuinka tärkeää oma henkinen hyvinvointi ihmiselle lopulta on. Kovasti tsemppiä kaikille tämän henkisesti raskaan alan raatajille elämäänsä, ja sitä samaa myös asiakkaille jotka heidän puheluihinsa joutuvat vastaamaan.