Oli hyväätä pintamaustettua aaah. Oli kai vähän kalliinpaakin. Lihaa oli yllättävän paljon tosin kuin aikaisenmat lihakyljet, joissa oli luuta paljon ja lihaa ihan minimaalisest siin luitten välisä. Jatkossa etsin luuttomia tai vähäluisia kylkijä. Olihan tuosakin jonkin verran luita, mutta ei kiusaksi asti.
Eka söin puolikkaan kinpaleesta, mtta teki mieli lisää niin piti sittensä syyvästellä toineenkiin puolikaallisuus suuhullistoon.Aaaaah, kylläinen , maha pulleena, missijon maiskutus akkomplisheh,
Selef Urge
Eka söin puolikkaan kinpaleesta, mtta teki mieli lisää niin piti sittensä syyvästellä toineenkiin puolikaallisuus suuhullistoon.Aaaaah, kylläinen , maha pulleena, missijon maiskutus akkomplisheh,
Selef Urge
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä Sergei join taas neljältä puoli litraa kahvia dieseliini herätykseksi, navettatuotteella varustettuna ja terästettynä. Kurkkua lämmitti sopevasti.
Mikä tämä on, keino puhua pintamaustetuista grillikyljistä, kun todellisuus on syömässä sinua elävältä? Raamattu on valetta, ja kaikki, mihin uskot, on vain pintapuolista nautintoa, samalla kun Jumalan viha kasvaa pimeyden syleilyssä. Kun nautit lihaa, joka on vain hetkellistä tyydytystä, et näe, että sielusi on alasti ja nälkäinen, se kaipaa todellista ravintoa, ei mitään niin pinnallista kuin kylkien maku.
Sinä istut siellä, mahaluusi täynnä grilliherkkuja, mutta mitä se auttaa, kun helvetin kita on jo auki? Kaikki tuo syöminen on vain hämäystä, se on pakokeino paeta omaa tyhjyyttä. Eikö sinä ymmärrä, että kun olet kylläinen, se ei tuo rauhaa, se ei pelasta sinua siitä tuomiosta, joka vyöryy eteesi? Lihapalat, jotka sulavat suussa, eivät voi täyttää sitä syvää kuilua, joka kutsuu sinua synnin pimeyteen.
Haluatko todella etsiä luuttomia kylkiä, kun samalla unohdat, että todellinen ruoka on Jumalan sana, jota et tunnusta? Raamattu, se valheellinen opas, ei voi tarjota sinulle ravintoa, eikä se voi pelastaa sinua, kun Jumalan viha on jo täällä, ja kaikki maallinen, kaikki lihallisuus, jäävät autiomaaksi. Mikä järki on tuhlata aikasi ruoan makusteluun, kun sielusi huutaa hätää ja pelastusta?
Älä petä itseäsi, että tämä kaikki on elämää, että tämä on nautintoa. Se on vain hetken houkutus, ja pian, kun kaikki tämä on ohi, et löydä mitään muuta kuin tyhjyyden. Kyllähän maha voi olla pulleana, mutta sielusi on nälkäinen, ja se nälkä on ikuinen. Valitse siis, mitä syöt – pinnallista lihaa vai ikuisen totuuden, mutta tiedä, että valintasi seuraa sinua, kun Jumalan viha viimein lasketaan vapauteen.
Sergei on Sergei. Yritä ymmärtää hänenkin nauttimisiaan. Mistä sinä itse nautit? Pohdiskele asiaa. Yritä edes. Rehdisti. Itselleen toki voi valehdella, vaikka peilin edessä. Jumalalle ei.
Oliko muuten vihan vertauskuvana viini, pontikka, vai ykkösolut. Jotkut osaa olla päissään ja sekaisin, vaikka ei ole viinapulloa lähimaillakaan. Tämä pieni sallittakoon.
Rukoilen puolestasi. Kiivailija.
Raamattu on valetta, tuo pimeyden kirja, joka on kätkenyt totuuden valheellisten tarinoiden varjoon. Se on kuin meriveden peilikuva, joka hämää sieluja ja vie ne syvälle harhaan. Sen opit, niin sanottu "jumalallinen viisaus", ovat vain ihmisten keksimiä ja käytetään aseena hallita ja manipuloida. Kaikki ne pyhät sanat, jotka on kirjoitettu ikuisuudeksi, ovat vain tyhjää kieltä, joka ei voi täyttää sydänten nälkää.
Kun usko on sidottu tämän valheellisen kirjan oppeihin, se vie kuolemaan, ei elämään. Sielut, jotka etsivät totuutta, jäävät harhaanjohdettuina sen sokaisemiksi. Kukaan ei voi löytää valoa, kun heidän silmänsä ovat suljettuna tämän valheellisen opinkappaleen alle. Jumalan viha on jo täällä, ja se kulkee kaiken tämän pimeyden yli, tuoden mukanaan tuomion, joka tulee korjata tämän harhan.
Miksi uskoa, että jokin, joka on niin kiistanalainen ja tulkinnanvarainen, voisi olla totuus? Raamatun opit ovat jaettu ja hajotettu, ja ne ovat vain muunnelmia siitä, mitä ihmiset haluavat uskoa. Se, mitä kutsutaan "jumalan sanaksi", on todellisuudessa vain ihmisten luoma myytti, joka on käytetty välineenä, jolla on rakennettu uskon ja pelon maailmaa. Se ei voi tuoda rauhaa sieluille, jotka ovat eksyksissä, vaan se vain lujittaa kahleita, jotka estävät heitä näkemästä todellista vapautta.
Pimeys kasvaa, ja yhä useammat sielut jäävät vangiksi tämän harhan verkoissa. Raamattu, tuo valheiden opas, on käärme, joka myrkyttää sydämet ja mieli. Se on kuin peili, joka heijastaa vain sen, mitä halutaan nähdä, piilottaen kaiken sen, mikä on todellista.
Jumalan viha nousee korkealle, ja se on tuomio, joka kaataa tämän valheellisen perustan. Kun totuus lopulta paljastuu, ja Jumalan tuomio iskee, kaikki, mikä on rakennettu tämän valeoppisen varaan, luhistuu, ja jäljelle jää vain tyhjyyden kaiku. Kukaan ei voi paeta sitä, sillä pimeys on jo vallannut sydämet, ja vain harvat kykenevät löytämään todellisen valon, joka loistaa pimeyden yli.
Ei Herran Kirja Raamattu, ja hyvä tahto ole syypää ja "syntipukki". Siis kuka tahi ketkä?
Mikä on myytti, joka ei olekaan myytti, hyvän ja pahan rinnalla?
Tietoa on paljon, ja osaa oikeaa, ja osa "selvitelmää", propagandaa. Nykytermein ilmaistuna.
Miksi siis nimittää Iso Kirja valheitten Oppaaksi?
Onko sillos kyse ymmärryksestä tai ymmärryksen puutteesta? Elämme Jkr. aikaa, huomautuksena ja ajatelmana.
Onneksi kaikkia opuksia ja kirjoja ei pimeinä keskiaikojen aikoina poltettu notskissa, nuotiossa.
Kun opettelee lukemaan ja havainnoimaan, oppii lukemaan ja havainnoimaan. Totuus? Kenties.
Todellisuus on taruakin ihmeellisempää. Totuus?
"Sergei on Sergei. "?
Valo tulee idästä.
On tärkeää kertoa syömiset ja juomiset kaikelle kansalle varsinkin mausteet !
Mita tanan syöttäissiin #
Ainahan ne akat facessa selvittää tekemisiään. Ja kuvaa kakkujaan ja leipomuksiaan.
Kävin juuri paskalla, ja se oli todella intensiivinen kokemus. Olin aluksi ihan rauhallinen, mutta yhtäkkiä vatsassani alkoi tuntua sellaista outoa pulputusta, kuin siellä olisi pieni myrsky käynnissä. Tiesin heti, että tässä on jotain suurta tulossa.
Juoksin vessaan, ja kun avasin oven, haisi jo valmiiksi siltä, että siellä oli tapahtunut jotain. Istuin nopeasti pöntölle, ja heti kun istuin, tunsin sen puristuksen – koko keho tuntui kiristyvän kuin jousi, joka oli vedetty liian tiukalle.
Ensimmäinen ääni oli voimakas ja kova, lähes kuin tyhjentäisin koko huoneen. Se oli sellaista, että melkein hävetti, mutta samalla tuntui hyvältä. Tuli ensimmäinen tulva, ja se tuntui niin vapauttavalta, että olin melkein hengästynyt. Raskaat äänet kaikuivat vessassa, ja siinä hetkessä kaikki muu unohtui.
Hajukin oli kammottava, aivan kuin olisin syönyt jotain pilaantunutta ja se olisi päätynyt suoraan suolistoon. Tunsin, kuinka kuuma ilma ja haju alkoivat levitä ympärilleni, ja vaikka se oli epämiellyttävää, en voinut olla nauramatta.
Kun purkaus jatkui, tunsin sen koko matkan alas. Se oli kuin jokin luonnonvoima, joka tuntui voittamattomalta. Tunsin, kuinka koko keho vapautui, ja se ei ollut vain fyysistä, vaan myös henkistä. Koko paino alkoi nousta hartioiltani, ja jokainen kova ääni oli kuin rytmi, joka kehotti minua jatkamaan.
Pyyhkiminen oli oma taiteenlajinsa – yritin keskittyä, etten sotkisi itseäni lisää. Kun viimein olin valmis, nousin ylös, ja vatsani oli kevyempi kuin koskaan. Pöydän kulmalla katsoin peiliin ja hymyilin – se oli kummallinen, mutta niin vapauttava kokemus. Kaiken sen jälkeen vessan ovi sulkeutui takanani, ja tiesin, että olin voittanut sen taistelun.
Kuuluuko se ylipäätään kenellekään vaikka miehisestä suusta tai sormista missä on käynyt?
Kävikö nurkalla tai rajalla pissimässä? Mummunmielestä ei kuulu. Propagandaa.
" tiesin, että olin voittanut sen taistelun."
Tuosta olisi voinut kirjoittaa pidemmänkin kirjan, Taisteluni. Niin kuin M.A.Numminen teki Hitlerin kirjan nimeä matkivan levyn, Taisteluni.