Kuinka päästä yli erosta?

Ajatukset laukkaa tuhatta ja sataa. Pari viikkoa sitten vielä halattiin ja pussattiin,( muutin asuntoon jossa on sauna ja hän puhui kuinka talvella siellä käydään joka päivä ja hän maksaa minulle vaikka sähköstä rahaa, (asuttiin koko suhteen ajan erillään) suunniteltiin kaikenlaisia keikkoja/elämää/tulevaisuutta ylipäätään, ) kahden päivän päästä siitä mies ilmoittaa haluavansa pitää taukoa ja ajatella meidän suhdetta. Viikko meni, nähtiin ja hän jätti minut. 


Tää tunnemyrsky on aivan hirveä. Kun hän jätti, ehdotti lopuksi, haluaisinko lähteä käymään lasillisella tai syömässä, että pysyttäisiin vielä ystävinä. Totesin itkien että en kertakaikkiaan pysty tähän ja lähdin kävelemään. Kävelin parin kilometrin päähän laiturille, istuin ja itkin siellä pari tuntia, valmiina hyppäämään ja lopettamaan elämäni. loppujen lopuksi tulin kotiin yksin sydän särkyneenä hirveässä päänsäryssä, ja konkreettisesti oksensin. 


Meillä on on/off taustaa reilu 3 vuoden ajan. Viimeiset puolitoista vuotta oli unelmaa. Hän on jättänyt minut aiemmin, ja parin viikon tai kuukauden päästä me kuitenkin jotenkin aina palataan yhteen. Meidän kommunikointi on ollut aina heikkoa, yleensä asioista viestiteltiin. Myöskin seksi lopahti.. Meillä oli yhdessä vaiheessa ongelmia että hällä ei seissyt, ja se söi miestä vaikka kuinka yritin sanoa että se ei haittaa. En halunnut häntä painostaa seksiin, koska se tuska minkä hänestä näin kun se ei toiminut, oli ihan hirveää katseltavaa :/ Nyt hän käytti sitä osasyynä meidän eroon. Ei seksiä. Hällä meidän suhteen alkuaikoina, oli pornoaddiktio. Sanoin silloin että se on porno tai minä, ja sainkin hänet poistamaan (ainakin hän kovasti väitti) kaiken. Päähän jäi pyörimään vaan kysymyksiä, jotka kysyin häneltä, mutta en saanut mitään vastausta. Lopahtiko meidän seksielämä siihen että hänen addiktio on nostanut päätä, vai siihen että hällä on erektio-ongelmia, vai siihen että en ollut enää haluttava. Ei ikinä mitään vastausta.
Silti hän sanoi rakastavansa minua edelleen, mutta se ei vaan enää kuulema riitä.

Nyt on vain pyörinyt ne hyvät hetket ja muistot ja kaikki läheisyys, rakkaus… Minä oon kohta kaks viikkoa vaan itkeny sieluani ulos, eikä tämä tunnu helpottavan millään 😭

Välillä tulee niitä hetkiä, että unohdan kaiken tämän itkun, masennuksen ja surun, ja se kääntyy vihaksi ja katkeruudeksi. Kysymyksiä vain että MIKSI. Jos hän minua rakastaa, MIKSI hän ei halunnu edes yrittää korjata näitä asioita, antaa tilaisuutta? 


Mietin vaan sitä hetkeä kun nähdään.. Miten minä reagoin. Alanko itkemään taas silmät päästä, vai enkö oo huomaavinaan, vai mitä tapahtuu? (Työskentelen ravintola-alalla, ja tämä paikka jossa olen töissä, on myös hänen ’vakkaripaikka’. Joten jos hän ei älyä pysyä pois, tai minä ottaa lopputilin, yhteentörmäys on erittäin todennäköistä). 


Meillä on myös pitkälti sama kaveripiiri. Pelkään myös tämän puolesta, että alkavatko nämä kaverit valitsemaan puolensa ja ystävänsä.. Minä en ainakaan sitä vaadi, enkä voi sietääkkään, että pitäisi valita. Haluaisin pysyä edelleen ystävänä heille kuin aiemminkin.



Ja jossittelen, että entä jos _TAAS_ tulee tilanne, jossa hän pyytää minua takas? Haluaisin vaan sanoa, että kyllä meidän suhde on nyt ohi. Ei tämä oo elämää, roikkua ja odottaa löyhässä hirressä, että koska toinen haluaa takaisin, vai haluaako. Sanoa, että kyllä hän nyt jätti minut viimesen kerran.. Vaikka kuitenkin haluaisin hänet takaisin 😭



Nyt kun meidän ’virallisesta’ erosta on vasta alle viikko, latasin itelleni tinderin, ja tapasinkin miehen joka minulla oli unikaverina. Se läheisyys, kosketus ja seksi oli jotain aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa. Tunsin että todella tarvitsin tätä, ja tämä on se, jota minä ansaitsen. Että löysin sen kadonneen naisellisuuden, eläimellisen himon, ja sen ihanan miehen kosketuksen, josta välittyy kuin paljon oikeasti minua haluaa. Sain kerättyä pienen kourallisen omaa itsetuntoa takaisin, ja tuntea olevani elossa. 


(Viimeisin seksikerta tämän ex-mieheni kanssa oli vain, että olin päiväunilla, hän tuli takaapäin lusikkaan, lykkäsi suorilta kuivana sisään, ähki puoli minuuttia, nousi ja lähti… Ja tästä on useampi kuukausi aikaa.)

Yritän ajatella, että löin nyt viimeisen naulan arkkuun meidän suhteemme. Mutta tämä ikävä, pahaolo, tavallaan toive siitä että hän haluaa minut takas.. ajatus, että jos hän ois tehny saman ku minä ja hypänny jo jonku kanssa näin nopeaa sänkyyn.. Tavallaan nyt jopa ällöän itseäni, että MIKSI HELVETISSÄ minä näin tein.



Pää on aivan uskomattoman sekaisin.. Halusin vaan purkaa nämä ajatukset johonkin, ehkä saada neuvoja, vertaistukea, jotain..