Hei! Olen omakotitalossa asuva naimisissa oleva nainen ja koen lähes päivittäin vihaa ja katkeruutta äitiäni kohtaan. Näennäisesti suhteemme on hyvä, pidämme yhteyttä lähes päivittäin ja näemme yleensä vähintään kerran viikossa, yhdessä ollessamme meillä on yleensä ihan mukavaa. Mutta yksin ollessani koen syvää vihaa ja katkeruutta historiassa tapahtuneiden asioiden takia. Asiat saattavat olla melko pieniäkin, pari vuotta sitten riidassa äitini haukkui minut hirviöksi ja tämä on jäänyt kalvamaan. Esimerkiksi kerrankin paistoimme makkaraa miehen kanssa emmekkä kutsuneet vamhempiani mukaan ->äitini suuttui ja piti mykkäkoulua. Taustalla on vuosien marttyyrimaista käytöstä, hän on aina riidoissa ja konflikteissa uhri eikä ole ikinä pyytänyt omaa käytöstään anteeksi. Hän ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa. Hän ei tule ollenkaan toimeen isäni äidin kanssa, ja isääni kohdistaa paljon henkistäväkivaltaa, pilkkaa ja mitätöi häntä paljon, tätä käytöstä on myös isäni suunnalta äitiini. Vanhempani myös riitelevät jatkuvasti, heidän kanssaan on porukalla hyvin raskasta viettää aikaa jatkuvan keskinäisen piikittelyn vuoksi. Myös yksi mistä koen katkeruutta on äitini tupakointi raskausaikana, minun on vaikea ymmärtää niin itsekästä tekoa. Hän taas kokee että tupakointi oli parempi vaihtoehto kuin lopettamisesta aiheutuva stressi. Usein myös jos näemme sukulaisia porukalla (sukujuhlissa tm.) minusta usein tuntuu että äiti yrittää omistaa minut, kertoo minun asioitani sukulaisille vaikka itse seison vieressä. Tai jos joku kysyy minulta jotain niin hän kiirehtii vastaamaan puolestani.
Kysymykseni siis lienee että miten oppia elämään asioiden kanssa ja päästämään irti? Suhteessamme on kuitenkin paljon hyvää kaiken menneisyyden lisäksi, haluaisin pystyä säilyttämään suhteeni vanhempiini. Äidiltäni ei kannata odottaa anteeksipyyntöä ja asioista on mahdotonta keskustella hänen marttyyriluonteensa vuoksi. Miten siis päästä irti tästä kalvavasta katkeruudesta ja vihasta?
Kysymykseni siis lienee että miten oppia elämään asioiden kanssa ja päästämään irti? Suhteessamme on kuitenkin paljon hyvää kaiken menneisyyden lisäksi, haluaisin pystyä säilyttämään suhteeni vanhempiini. Äidiltäni ei kannata odottaa anteeksipyyntöä ja asioista on mahdotonta keskustella hänen marttyyriluonteensa vuoksi. Miten siis päästä irti tästä kalvavasta katkeruudesta ja vihasta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitäisin vähän välimatkaa enkä kertoisi kaikkia asioita hänelle.Kuulostaa aika omistushaluiselta ja hallitsevalta.Rajat olisi hyvä pistää jämäkästi vaikka se riitaa voi aiheuttaa mutta äitiäsi et voi muuttaa ellei hän itse muutu joka ei liene todennäköistä. Keskity omaan parisuhteeseen ja elämään.Joskus voi auttaa ammattilaiselle puhuminen.
En usko että mitenkään äitisi vaikuttaa narsistilta ja isä purkaa kiukkuaan kun äitiäsi kohtelee samalla tavoin kuin äitisi häntä narsisti on siitä ongelmallinen että sitä päivää tuskin tulee koskaan ettäkö näkee näkisi mitään ongelmaa omassa käytöksessään narsisti kun on mielestään TÄYDELLINEN ei ole heidän itsensä mielestä olemassa mitään tai ketään parempaa kuun mitä narsisti itse on
Hajurako on nyt paikallaan.
Pidä aluksi muutama päivä ettet ota yhteyttä tai vastaa hänen yrityksiinsä. Kyllä hän siihen tottuu. Kerrot vain ettei ollut sillä hetkellä aikaa.. Hänen marttyyrimainen mykkäkoulunsa on hyvä syy ( jos hän sitä harrastaa manipulointiaseenaan) - se antaa sinulle tilaisuuden hengittää ja keskittäytyä omiin asioihisi.
Sinun on alettava näyttää että vihdoinkin olet oma itsenäinen yksil ja että kykent tekemään omat päätöksesi ilman häntä. Todista tosin että arvosta hänen neuvojaan ja aivan varmasti kysyt kun tarvitset niitä.
Ehkä etäisyyden ottaminen laimentaa sinun vihan tunnetta.
Voisit alkaa toistella itsellesi että mennyt on historiaa, sinä olet ikioma yksilö juuri sellaisen kuin olet. äitiäsi et voi muuttaa. Vain hyväksy se tosiasia.
ja sitten vain antaa tuon vihan tunteen mennä, lipua kuin vesi sormiesi lomasta.
Tehtyäsi tuon sata kertaa viikkojen aikana, on enemmän kuin todennäköistä että se auttaa.
Toista ihmistä ei vaan voi muuttaa, joten ei kai sit muuta voi, jos ei krskustelu onnistu kun sietää tai ottaa etäisyyttä
Tämä on sitä, ettet saa ns henkeä, vaan olet äitisi liian tiiviisti yhteydessä. Ota omaa aikaa äidistäsi. Voit kertoa hänelle, että tarvitset taukoa, harventamista yhteydenpitoonne.
Älä säikähdä ajatuksiasi. Mutta älä tee mitään vahingoittavaa vihassasi. Kyse on ihmisen itsenäistymisen, irtaantumisen vaiheista. Äitisi ei ole inhottava, etkä sinä ole sitä etkä edes kiittämätön lapsikaan.
Kannattaa sopia rajoista, joiden puitteissa yhteyttä pidätte.
Käy juttelemassa terv. huollossa.