Katkeruus äidille

Hei! Olen omakotitalossa asuva naimisissa oleva nainen ja koen lähes päivittäin vihaa ja katkeruutta äitiäni kohtaan. Näennäisesti suhteemme on hyvä, pidämme yhteyttä lähes päivittäin ja näemme yleensä vähintään kerran viikossa, yhdessä ollessamme meillä on yleensä ihan mukavaa. Mutta yksin ollessani koen syvää vihaa ja katkeruutta historiassa tapahtuneiden asioiden takia. Asiat saattavat olla melko pieniäkin, pari vuotta sitten riidassa äitini haukkui minut hirviöksi ja tämä on jäänyt kalvamaan. Esimerkiksi kerrankin paistoimme makkaraa miehen kanssa emmekkä kutsuneet vamhempiani mukaan ->äitini suuttui ja piti mykkäkoulua. Taustalla on vuosien marttyyrimaista käytöstä, hän on aina riidoissa ja konflikteissa uhri eikä ole ikinä pyytänyt omaa käytöstään anteeksi. Hän ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa. Hän ei tule ollenkaan toimeen isäni äidin kanssa, ja isääni kohdistaa paljon henkistäväkivaltaa, pilkkaa ja mitätöi häntä paljon, tätä käytöstä on myös isäni suunnalta äitiini. Vanhempani myös riitelevät jatkuvasti, heidän kanssaan on porukalla hyvin raskasta viettää aikaa jatkuvan keskinäisen piikittelyn vuoksi. Myös yksi mistä koen katkeruutta on äitini tupakointi raskausaikana, minun on vaikea ymmärtää niin itsekästä tekoa. Hän taas kokee että tupakointi oli parempi vaihtoehto kuin lopettamisesta aiheutuva stressi. Usein myös jos näemme sukulaisia porukalla (sukujuhlissa tm.) minusta usein tuntuu että äiti yrittää omistaa minut, kertoo minun asioitani sukulaisille vaikka itse seison vieressä. Tai jos joku kysyy minulta jotain niin hän kiirehtii vastaamaan puolestani.

Kysymykseni siis lienee että miten oppia elämään asioiden kanssa ja päästämään irti? Suhteessamme on kuitenkin paljon hyvää kaiken menneisyyden lisäksi, haluaisin pystyä säilyttämään suhteeni vanhempiini. Äidiltäni ei kannata odottaa anteeksipyyntöä ja asioista on mahdotonta keskustella hänen marttyyriluonteensa vuoksi. Miten siis päästä irti tästä kalvavasta katkeruudesta ja vihasta?