Olemme poikaystäväni kanssa niin erilaiset. Hän on hyvin maanläheinen ja minä taas "henkisempää" tyyppiä. Hän nauttii arkisista asioista, ruoanlaitosta, siivoilusta, minä mieluumin keskityn vaikkapa musiikkiin tai elokuvien töllötykseen. Hän ei ole tippaakaan taiteellinen, minä taas elän taiteesta. Hänen tyylinsä puhua ja käsittää asiat on aivan eri kuin minun ja varsinkin suhteemme alkuvaiheessa en ymmärtänyt juuri mitään mitä hän puhui, nykyäänkin ymmärrämme jatkuvasti toisiamme väärin.
Mutta se mikä meitä yhdistää, että olemme kumpikin kilttejä ja hyväsydämisiä ihmisiä, haluamme vain parasta toisillemme ja yrittää kaikkemme suhteemme onnistumiseksi. Ihmettelen vain, miten kaksi niin erilaista ihmistä voi tulla toimeen?
Lisäksi hän on vielä allerginen, kun minun elämäni on aina pyörinyt elukoiden ympärillä. Nyt elukat ovat äidilläni, jotta poikaystäväni voisi olla luonani, mutta huomaan olevani todella onneton, kun en saa enää olla ja nukkua koirieni kanssa. Niihin kuitenkin kasvaa kiinni, ne ovat ainoita todellisia ystäviä ja ilmaista terapiaa.
Välillä mietin onko suhteemme todella kaiken sen uhrautumisen väärti..
Mutta se mikä meitä yhdistää, että olemme kumpikin kilttejä ja hyväsydämisiä ihmisiä, haluamme vain parasta toisillemme ja yrittää kaikkemme suhteemme onnistumiseksi. Ihmettelen vain, miten kaksi niin erilaista ihmistä voi tulla toimeen?
Lisäksi hän on vielä allerginen, kun minun elämäni on aina pyörinyt elukoiden ympärillä. Nyt elukat ovat äidilläni, jotta poikaystäväni voisi olla luonani, mutta huomaan olevani todella onneton, kun en saa enää olla ja nukkua koirieni kanssa. Niihin kuitenkin kasvaa kiinni, ne ovat ainoita todellisia ystäviä ja ilmaista terapiaa.
Välillä mietin onko suhteemme todella kaiken sen uhrautumisen väärti..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuule pitäisiköhän sun ottaa ne koirat sun muut eliöt luokses takas nukkumaan. Onhan se valitettavaa kun joku kasvaa kiinni eläimiin , mutta ei pysty sitoutumaan elinkumppaniinsa.
Taitaa olla että ne puhumattomat ystäväsi on ainoita jotka sua ymmärtää. Eiköhän se ainut puhuvakin lähe pikkuhiljaa nostelemaan , jos puhekyvyn lisäksi on suotu vielä jotain millä ajatellakin.
Kyseessähän ei ole mikään elinkumppani, kyllä me ihan seurusteluasteella vielä ollaan, ikuisuuksista ei ole vielä puhuttu. Mutta kuka on väittänyt ettenkö silti olisi sitoutunut kumppaniini? Olen vain sitoutunut lemmikeihinikin, eihän lapsiakaan vain heitetä menemään kun uusi mies eron jälkeen löytyy. Ei ole mikään häpeän asia, että haluan hoitaa loppuun asti sen minkä olen vastuulleni ottanut. Mutta ei sekään ole hyvä asia, että suhteen takia on luovuttava harrastuksistaan ja kaikesta mikä on omalle henkiselle voinnille tärkeää. Ehkä itse voisit ajatella asiaa vähän pidemmälle.
Aivan oikein. Situotumisessa koirien hoitamiseen kun ne ottaa ei ole mitään värää, se on merkki siitä että välittää ja pystyy rakastamaan. Yleensä suhteen pari on aika erilainen, erilaisuus vain rikastaa suhdetta. Tietysti joskus mennään karille ja tulee uhrauksia, molemmin puolin. Sinun pitäisi harkita onko oma henkinen elämä tärkeämpää kuin suhteenne ja yrittää tehdä kompromisseja. esim. Voisit aloittaa ratsastuksen jolloin pääsisit eläintenkanssa tekemisiin ilman että kundisi allerkia pahenisi.
Taidat olla taas yksi niitä elämänsaralla epäonnisia, jotka kadehtivat kaikkea sitä huomiota, mitä kulloinenkin kumppani muille suo - vaikkapa lemmikeille!
Sääliksi kävisi, ellen olisi eläinrakas!!!
Niin, erillaisuus ei saisi olla este mut niin vaan mäkin olen huomannu ettei oikee tuu mitää ku molemmat käsittää asiat ihan eri tavalla eikä aina ees ymmärrä kaikkea, me ollaan kyllä mun kullan kanssa samanlaisia tai samantyylisiä ja kilttejä, se ehkä just yhditääki ku on todella kiltti ja näin, toisaalta sitte taas ei aina uskalla tai ei pysty sanomaan kaikkea vaikka haluisiki koska ei taas halua loukkaa sitä toista onkohan sulla se ettet oo puhunu asiasta hänen kanssaan ei loukkaamalla vaan ihan reilusti miltä susta tuntuu ja mitä kannattais tehä.. mulla on se tilanne edessä joska mun on pakko saada pian ulos niitä asioita jotka mua harmittaa tässä hommassa mut koska oon 'liian kiltti' en halua sanoa pahasti pitää siis harkita tarkkaa mitä sanoo.. ääh.
Tilanteeni on samanlainen kuin sinulla, paitsi otin itselleni eläinkavereita omasta allergiastani huolimatta - olet oikeassa "lapset" auttavat tilannetta kovasti. Itse en enää voi ihmislapsia sydänvikani vuoksi tehdä - onneksi "entisestä elämästä" on yksi ihan itse tehty.
Kissat - koirat ym. eheyttävät parisuhdetta - on jokin yhteinen asia - eläinten kautta voi "keskustella" ja purkaa epäsopuja!