En oikein tiedä mitä tehdä. Pää on AIVAN tyhjä, joka paikkaan sattuu niin henkisesti kuin fyysisestikin, kyyneleitäkään ei enää tule, sillä tuntuu että kaikki on muserrettu pois...mieheni kertoi pettäneensä minua. Työromanssi, varattu, avoliitossa elävä kesätyöntekijä, kuukauden päivät olleet kontakteissa, sänkyynkin asti ovat ehtineet...aivot löivät pitkään tyhjää ja sitten alkoi aivan hirvittävä itku ja huuto ja sen jälkeen vain tyhjä tuijotus, totaalinen koomatila...miehen selityksenä kun emme puhu, en näytä tunteitani, en ole läsnä...taustana: seurustelua 17 vuotiaasta asti, naimisissa vuodesta -99, nyt molemmat 34. Ei lapsia, omasta tahdosta. Seksielämä mielestäni tyydyttävä. Molemmilla hyvät, vakinaiset työpaikat, velattomat pelit ja vempeleet...onko elämä ollut liian helppoa tähän asti? Ainoa asia, johon olen voinut AINA luottaa kun maailma potkii päähän on ollut mieheni ja nyt hän tekee tämän? Miten selviän eteenpäin? Miten jatkamme, sillä meillä on ollut NIIN upeitä hetkiä, etten halua niiden olevan vielä ohi...elämäni olisi tässä, en jaksaisi enää
Aluksi hänkään ei tiennnyt mitä haluaa. Koko yön yli jatkuneet keskustelut ja hysteeriset itkukohtaukset ovat olleet hirvittäviä. Mies haluaa jatkaa avioliittoamme ja katkaista suhteen. Hän kertoi suhteesta oma-aloitteisesti, en ollut osannut epäillä lainkaan. Syynä paljastamiseen oli että hän ei jaksa elää valehtelijana ja paskana ihmisenä. Jollakin tavalla ymmärrän häntä, sillä hänen reaktionsa olivat kuitenkin erittäin tunnekylläiset. Saanko luottamuksen koskaan takaisin?
Miten tästä eteenpäin? Kaihertaako epäily aina mieltäni? Mieheni totesi, että kulunut kuukausi on ollut yhtä helvettiä, sillä hän on hakenut koko ajan ajankohtaa, jolloin sanoa asia. Syyllinen tähän kaikkeen on meissä kahdessa, miehessäni ja minussa. Olen aina ajatellut että ketään "ei viedä" eikä houkutella salasuhteisiin väkisin, jos ei todella sitä halua tapahtuvan. ja jos kotona asiat eivät ole hyvin niin..."Luonnevikaankaan" en usko, jokaisella on oma tahto, miten sitä sitten kontrolloit...Mutta kyllä sattuu, sattuu niin hemmetisti...
Aluksi hänkään ei tiennnyt mitä haluaa. Koko yön yli jatkuneet keskustelut ja hysteeriset itkukohtaukset ovat olleet hirvittäviä. Mies haluaa jatkaa avioliittoamme ja katkaista suhteen. Hän kertoi suhteesta oma-aloitteisesti, en ollut osannut epäillä lainkaan. Syynä paljastamiseen oli että hän ei jaksa elää valehtelijana ja paskana ihmisenä. Jollakin tavalla ymmärrän häntä, sillä hänen reaktionsa olivat kuitenkin erittäin tunnekylläiset. Saanko luottamuksen koskaan takaisin?
Miten tästä eteenpäin? Kaihertaako epäily aina mieltäni? Mieheni totesi, että kulunut kuukausi on ollut yhtä helvettiä, sillä hän on hakenut koko ajan ajankohtaa, jolloin sanoa asia. Syyllinen tähän kaikkeen on meissä kahdessa, miehessäni ja minussa. Olen aina ajatellut että ketään "ei viedä" eikä houkutella salasuhteisiin väkisin, jos ei todella sitä halua tapahtuvan. ja jos kotona asiat eivät ole hyvin niin..."Luonnevikaankaan" en usko, jokaisella on oma tahto, miten sitä sitten kontrolloit...Mutta kyllä sattuu, sattuu niin hemmetisti...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun kohtaa jonkun kriisin tai katasrofin, niin haluaa jonkin nopean ratkaisun siihen, että asiat jotenkin nopeasti palautuvat ennalleen. Kriisi on kuitenkin yleensä muutos asioihin. Ei voi tietää, millainen muutoksesta tulee: hyvä vai paha. Tämä epätietoisuus on karmaisevaa. Hetkessä tuntuu, että kaikki on mennyt.
Ajattele nyt niitä asioita, jotka pysyvät ennallaan: työsi, muut ihmissuhteesi. Tee selkoa vähitellen muuttuneista asioista omille tärkeille tahoillesi, mutta älä hätäile.
Ei voi muuta kuin elää päivän kerrallaan. Usein jotkut asiat elämässä ovat niin suuria, että kun ne tapahtuvat, niin on niin kuin mitään muuta ei olisikaan. Vain se yksi ja sama asia joka paikassa hallitsevana.
Itse olen kokenut monta menetystä elämässä, mutta ei voi mitään. Ehkä olen yrittänyt liikaa. Pitää keskittyä niihin asioihin, joissa voi onnistua. Opettele nyt suunnistamaan oikein elämässäsi. Mene sinne, mistä löydät myönteisiä asioita ja hyväksymistä. Karta arvostelua ja ongelmia, kunnes olet kehittynyt ja valmiimpi niitä vastaanottamaan ja käsittelemään. Ehkä selviät... toivotaan parasta...
Näin on .Mies kertoo omasta tahdostaan eli katuu.Teillä ei ole lapsia, joten hän haluaa jatkaa kanssasi.On todella vaikeaa luoda luottamus uudelleen, mutta arvostaisin rehellisyyttä.Hän olisi voinut salata asian ja jatkaa perlejään.Nyt hän halusi katkaista kierteen.Muista avioliitto on TAHDON asia.Ei siinä välty ihastuksilta vaikka haluaisikin.On eri asia miten niiden ihastusten kanssa toimii ja tunnistaako oman toimintansa.Puhukaa nyt ja jättäkää se aihe sitten ja menkää eteenpäin,jottei aihe tuhoa liittoanne;tukehduta sitä.Toista katuvaa ei loputtomiin voi tuomita.Koita jaksaa
Hyvin suuri osa syrjähypyistä johtuu siitä, että vaikka rakastaa kumppaniaan ja suhde on hyvä, niin joskus elämän tylsyys ja turvallisuus tuntuvat niin ahdistavilta, että antautuu pelkän jännityksen, seikkailunhalun ja uutuudenviehätyksen takia syrjähyppyyn. Joskus sitä kaipaa sellaista nuoruuden vapautta, kun kaikki on vielä mahdollista ja elämä edessä-tunnetta. Kunnioita miehesi rehellisyyttä, kun kertoi sinulle asiasta. Luulen, ettei hän ihan helposti tee sitä uudelleen. Älä ota asiaa sillä lailla henkilökohtaisesti, että luulet itsessäsi olevan vikaa, niin ei varmasti asia ole.
Mikä sinulla on päällä tällä hetkellä. Olen kokenut tuon saman ja siitä seurannut shokkitila oli aivan järkyttävä ja ahdistava. Minä sain itse selville pettämisen, mieheni ei kertonut oma-aloitteiseti. Ensimmäisen viikon kuljin kuin sumussa. En lähtenyt kotoa pois vaan keskustelimme asiasta "taukoamatta" ja itkimme yhdessä ja erikseen. Meillä on myös lapsia...
En halunnut jatkaa lasten vuoksi, koska tiesin, että pärjään kyllä yksinänikin. Halusin jatkaa, koska kaikesta kauhuudesta huolimatta rakastin miestäni...Luottamus ei ole palannut samanlaiseksi, kun se oli ennen pettämistä. Mutta meillä on hauskaa keskenämme ja himoitsemme ;) edelleen toisiamme. Mielestäni se on aika ratkaisevaa, millaiselta tuntuu aika pian tapahtuman jälkeen. Haluatko miehen heti pois silmistäsi vai aloittaa keskustelut/huudot/raivoamiset yhdessä?
Tämä on kasvattanut meitä paljon ja suhtaudun elämään....hmmm...ehkä realistisemmin kuin aikaisemmin. Ja kauhukseni olen saanut huomata, että pettäminen on niin yleistä tänäpäivänä. Ikinä mieheni ei saa anteeksi ja hän sen tietää, mutta asian kanssa oppii elämään. Pidä ITSESTÄSI huolta ja anna itsellesi AIKAA!!!
Sitä kohdallasi ihmettelen, että miksi miehesi puhui asiasta sinulle, jos suhde vielä "päällä". Haluaako hän sinun ottavan kenties yhteyttä "kakkosen" avokkiin...Monimutkaista...elämä on...
lähde lomalle tai jotain. Luottamus on kuin neitsyys, kerran menee.
Itsellä sama tilanne aikoinaan, silloin piti lähteä, olisi päässyt helpommalla.
Pahinta on kun toiseen ei voi enää luottaa, se syö miestä.
Ota hyvä ystävä mkaan ja pidä loma jossain ja mieti voitko jatkaa.
Jaksamista
Kolme kuukautta sitten tilanteeni melko lailla samanlainen kuin sinulla nyt. Elät seuraavat päivät jonkinlaisessa shokissa ja kannattaa varautua siihen, että pari kuukautta voi mennä unettomana, jatkuvassa uupumustilassa ja on vaikea keskittyä. Älä tee mitään äkkinäisiä päätöksiä jatkaa tai erota. Yritä selvittää tapahtunut itsellesi. Miehesi tietää, mitä hän on tehnyt, mutta sinullakin on oikeus muodostaa tapahtuneesta jonkinlainen mielikuva. Toivottavasti miehesi jaksaa keskustella ja auttaa sinua pääsemään jollain tavalla asian yli.
Kuulostaa kliseeltä, mutta elämä jatkuu kuitenkin. Voimia sinulle! Pettämisen paljastuminen yllättäen on yhtä helvettiä ja sen yli ei pääse muutamassa päivässä, mutta jotkut jatkaa suhdetta sen jälkeenkin.
Muista vielä, että pettäminen ei ole sinun vikasi. Miehesi tunteet parisuhteenne ongelmista ovat varmasti aidot, mutta on aivan väärä tapa hakea ratkaisua ongelmiin pettämisen kautta. Joku toinen ei vastaavassa tilanteessa olisi siihen ratkaisuun päätynyt, miehesi (ja mm. minun mieheni) sen teki, mutta se ei tee pettämistä oikeutetuksi.
Meillä oli sama tilanne alkuvuodesta. Viikon olin nukkumatta ja lähes syömättä. Meillä on myös lapsia. Olemme puhuneet asiasta ihan hirveän paljon, ja olen miettinyt asiaa päivittäin tähän saakka, ja edelleen mietin. Mietimme myös kumpikin edelleen sitä, mitä elämältämme haluamme, ja itse mietin sitä, voinko ja haluanko jatkaa elämääni mieheni kanssa. Mies on myöntänyt rakastuneensa tähän toiseen ja heillä suhde kesti kaksi kuukautta, ennen kuin mies kertoi siitä minulle.
Nyt olen ottanut etäisyyttä mieheen, eli hän asuu muualla, ja vietämme kesän pääosin erillämme. Kunhan ajatukset tästä selkiintyvät riittävästi, niin uskon, että meillä on mahdollisuus jatkaa vielä yhdessäkin. Kun on kunnolla päästänyt irti, niin suhteen voi luoda sitten oikeastaan kokonaan uudelta pohjalta. Tiedän kaikki tähän johtaneet syyt ja mielentilat, eli tiedän riittävästi ymmärtääkseni tarpeeksi, jotta voin elää asian kanssa. Mieheni teki väärin, eikä sitä tarvitsekaan antaa anteeksi, mutta sitä täytyy miettiä, voiko asian kanssa elää, ja voiko elää suhteessa, jossa ei voi täysin enää luottaa toiseen. Uskon siihen pystyväni.
Kun meillä tapahtui vastaavaa, niin oltiin aika nuoria. Myöhemmin on tullut enemmän suhteellisuudentajua sen suhteen, että on muitakin joiden kanssa voisi elää ja solmia suhteen kuin oma puoliso. Luottamusta koetellaan mielestäni hieman vanhempana sillä, toimiiko suhde riittävästi (onko tarpeeksi yhteisiä asioita, onko molemmilla kiinnostusta yhteiseen ajankäyttöön, hoidetaanko yhteisiä lapsia samalla mielenkiinnolla jne.). Luottamus muuttuu joksikin muuksi kuin sellaiseksi, että haluan olla se ainoa maailmassa, jota puolisoni haluaa ja voin luottaa siihen, että se on myöskin hänen ajatuksensa. Tällaista luottamusta en enää hae.
enemmän: Miestäsi vai Materiaa? Yleensä mies lähtee vieraisiin jos ei saa rakkautta. Kato peiliin ja arvio tilanne uudelleen.Korjaa virheesi niin mies tulee vastaan puolitiehen ja korjaa omansa aivan varmasti. Miehet eivät tarvitse muuta kuin naisen rakkautta. Tunnetko miehesi syvimmän olemuksen todella.Jos todella rakastat häntä olet jo varmasti antanut anteeksi.Ehkä miehelläsi ei ollut muuta keinoa herättää sinua? Luule Viilman kirjoista voisi olla hyötyä jos haluat kehittää itseäsi. :)