Tää oli varmaan sadas kerta ku löin miestäni. Tai ei ehkä sentään... mut rääpiny ja potkinu oon useesti. Ja nipistämälläkin saa tosi pahaa jälkeä aikaan. Sen huomasin mieheni käsivarresta missä oli mustelmaa ja kynnenjäljet. Ja kaikenmaailmaan "palovammoja" ja nirhaumia mitä nyt laukulla lyömisestä voi tulla.
Mä oon kerran eläny väkivaltaisessa suhteessa ja pelkään sellaista kuin kuolemaa. Mun nykyistä miestä on hakattu kotona tosi pahasti ku hän oli pieni. Mä oon nähny sen, ollaan tunnettu pienestä pitäen. Känninen isä hakkas kaikkia lapsia, tyttöjä ja poikia, ja äitiä. Nuorimmainen, eli mun mies jäi viimesenä kotiin äitiä puolustamaan. Kännissä hän aina uhoaakin, kuinka hienoa oli ku pysty antaa isälle ensimmäistä kertaa turpaan.
Oikeastaan mä oon tän pari vuotta vaan odotellu, että millon mua lyödään, mut sitä kertaa ei oo koskaan tullu. Joskus mä ärsytän niin lujaa ku ikinä pystyn. Lyön avokämmenellä, haukun luuseriksi ja potkin ja raavin. Mies vaan pitää mua kiinni. Viimeksi hän kanto mut niinku pikkutenavan muualle rauhottumaan ja mä vaan hakkasin ja raavin häntä selkään, ja huusin, että lyö jo, niin selviää sunki todellinen sisimpäs.
Näistä ei koskaan puhuta. Joskus mies voi sanoa, että kato nyt minkälaisen naarmun (?) mulle teit. Joskus olen vaikeana pyytänyt anteeks niin mies on vähätelly asiaa.
Mies on mua paljon isompi ja roteva ja mä taas olen tosi pieni mut ei se koosta ole kiinni kuinka pahaa jälkeä saa aikaan... Mä en ymmärrä ihteäni. Kuinka mä voin olla mun kullalle tällanen vittupää?
Mä oon kerran eläny väkivaltaisessa suhteessa ja pelkään sellaista kuin kuolemaa. Mun nykyistä miestä on hakattu kotona tosi pahasti ku hän oli pieni. Mä oon nähny sen, ollaan tunnettu pienestä pitäen. Känninen isä hakkas kaikkia lapsia, tyttöjä ja poikia, ja äitiä. Nuorimmainen, eli mun mies jäi viimesenä kotiin äitiä puolustamaan. Kännissä hän aina uhoaakin, kuinka hienoa oli ku pysty antaa isälle ensimmäistä kertaa turpaan.
Oikeastaan mä oon tän pari vuotta vaan odotellu, että millon mua lyödään, mut sitä kertaa ei oo koskaan tullu. Joskus mä ärsytän niin lujaa ku ikinä pystyn. Lyön avokämmenellä, haukun luuseriksi ja potkin ja raavin. Mies vaan pitää mua kiinni. Viimeksi hän kanto mut niinku pikkutenavan muualle rauhottumaan ja mä vaan hakkasin ja raavin häntä selkään, ja huusin, että lyö jo, niin selviää sunki todellinen sisimpäs.
Näistä ei koskaan puhuta. Joskus mies voi sanoa, että kato nyt minkälaisen naarmun (?) mulle teit. Joskus olen vaikeana pyytänyt anteeks niin mies on vähätelly asiaa.
Mies on mua paljon isompi ja roteva ja mä taas olen tosi pieni mut ei se koosta ole kiinni kuinka pahaa jälkeä saa aikaan... Mä en ymmärrä ihteäni. Kuinka mä voin olla mun kullalle tällanen vittupää?
Vastaukset 19
Vanhimmat
apua mielenterveystoimistosta.
Sekaisin sinä selvästi olet ja tarvitset lääkitystä tai/ja terapiaa.
Tarvitset kiireesti apua. Kannattaa varata mielenterveystoimistosta aika. Ihmettelen, kuinka sun miehes viittii sua ees katella. Mä en ainakaan kattelis, jos mua hakattais...
Inhoan väkivaltaa!
Olet aika sairas tyyppi, eikä miehelläsikään helppoa ollut. Vaikka naisen lyöminen on ehkä jossain mielessä hyväksyttävämpää, kuin miehen, niin sinun tekosi MENEE YLI RAJOJEN.
naisen väkivaltaisuus on hyväksyttävämpää kuin miehen?
Molemmissa tapauksissa loukataan toisen kehon koskemattomuutta.
Vaikka hennon naisen huitaisu ei tee fyysisesti niin kipeää kuin rotevan miehen, niin teon pahantahtoisuus on aivan samaa luokkaa ja yhtä loukkaavaa psyykkisesti.
Ketjun aloittajan motiiveja turpaankerjäykseen kyllä ihmettelen ja varmasti olisi terapiaan paljonkin asiaa.
Kohta saadaan lukea alibista lopputarina ku miehes vielä joku kaunis päivä kilahtaa ja sipasee sua puukolla...
Eli minä olin aivan samanlainen. Isäni oli väkivaltainen ja vaikka kuinka vannoin etten ikinä niin rupesin käyttäämään sitä miestäni kohtaan. kai se johtui siitä että koin miehen henkisesti niin heikoksi että se purkautui nimeomaan todella pahana alistamisena (haukkumisena) ja jos toinen ei siitäkään vielä raivostunut niin piti huuta ja ärsyttää ja lopulta hakata jottai sai jotain reaktiota toisesta. Niihän se onkin ´sairasta. Ja niin tarvitsisikin apua. Mutta kun ei kukaan ota sitä tosissaan. Ajatellaan vain että mies on tossunalla oleva nössö jos muija lyö. Minä en päässyt irti siitä kun eroamalla. Tunsin saaneeni mielenrauhan takaisin eikä sen koommin ole samanlaista ollut. Se loppuu vasta kun uhri sen päättää lopettaa... Yritä vain päästä lähtemään ulos, pois jonnekin kun tunnet että se ahdistus ja raivo ja satuttamisen tarve iskee. Lähdet ihan minne vaan pariksi tunniksi rauhoittumaan. Meillä tilannetta pahensi kun yritin lähteä niin mies aina esti. Se sai minut pakokauhuun kuin nurkkaan ahdetun eläimen ja käyttämään väkivaltaa. Kun todella teroitin miehelleni että älä ikinä estä mua menemästä jos yritän, niin se auttoi todella paljon. Pääsin ulos ja tilanne laukesi... Mutta, se on vaikeaa, siitä puhuminen. Ei meilläkään siitä puhuttu. Enemmänkin mustelmat ja naarmut lyötiin vitsiksi... Mutta sinusta se muutos lähtee. Teillä vakavampi tilanne kun molemmat lapsuuden väkivallna uhreja, siksi etenkin sinun pitää joko lopettaa suhde tai hankkia apua. Miehesi musertuu muuten täysin lapsuuden taakkojen ja vielä sinunlisäämiesi alle....
onkin tuossa mitä sanoit, että se loppuu vasta kun uhri päättää sen lopettaa. Ei tekijä. Mutta tämän avauksen kirjoittaja on kuitenkin se, joka on avun tarpeessa enemmän.
ja saat maistaa omaa lääkettäs ja keräät leegojas lattialta. Sit ollaan kyllä soittamassa vaikka mille poliisille yms. vitun akka.
Sinulla on HIENO mies, koska hän ei alistu sille alhaiselle lyömisen tasolle, vaikka kuinka yllyttäisit ja ärsyttäisit.
Tarvitset apua.
Kuten itsekin sanoit, miksi haluat pahaa ihmiselle, joka välittää sinusta?
Itse asiassa veikkaan, että syy on taustoissasi. Olet liian "tottunut" väkivaltaan.
MUTTA - koskaan ei ole liian myöhäistä!
TOTU POIS VÄKIVALLASTA!! (sinun on tehtävä aloite, että asiat muuttuvat!)
Vai että hieno mies, kaukana siitä. Miks ihminen antaa itteenä lyödä. Molemmat hoidon tarpeessa!
Tulin kerran lievässä humalassa kotiin, minulla ei ole tapana juoda humalahakuisesti mutta nyt lähti käsistä kun kaveri tarjosi. Minä en ole väkivaltainen humalassa, en ole koskaan lyönyt ketään humalassa oikeastaan olen paljon rennompi ja kaikinpuolin helpompi ihminen siinä tilassa.
No vähän pahaa pelkäsin että avovaimo siellä odottelee, ja niinhän siinä kävi. Hänellä oli ollut suhde alkoholistiin joka hakkasi häntä, kun hän näki minut siinä kunnossa jokin kilahti hänellä nupissa.
Jokainen joka on ollut humalassa tietää että silloin on melko hankala puolustautua (vaikka kipu ei niin pahalta tunnukaan), mutta minä en edes yrittänyt, halusin antaa hänen hakata minut. Ei sen takia että olisin tehnyt jotain väärää, vaan sen takia että hän näkee minkälaista jälkeä siitä tulee. Hän varmaan odotti että puolustautuisin ja vähän ajan hakkaamisen ja huutamisen jälkeen (makasin lattialla ja päälleni lensi jopa maljakko) avovaimoni lyyhistyi eteeni itkemään kun en tehnyt mitään vastarintaa, makasin siinä vain säälittävänä.
Hän oli uskomattoman pahoillaan tapahtuneesta myöhemmin, minä olen jo antanut hänelle anteeksi, kaikkea minäkin rakkauden vuoksi teen. Koko tapahtumaketju tuntui niin surrealistiselta, ja uskon että hän tajusi kertalaakista että siitä tulee vain paha mieli ja pahaa jälkeä, hän kai huomasi että oli samanlainen kuin se väkivaltainen alkoholisti jonka kanssa häneellä oli ennen ollut suhde.
Minä tiedän että 90% todennäköisyydellä kestän kaiken mitä nainen pystyy tekemään jos hänellä ei ole mitään kättä pidempää mukana (silloin pitää alkaa aktiiviseksi) mutta tiedän että jos itse alan niin nainen ei kestä sitä.. joten minun mielestäni on väärin sanoa että "jos nainen lyö pitää sinunkin lyödä se on tasa-arvoa" miehelle on vielä lapsellisen helppokin taltuttaa nainen, minulla on kokemusta asiasta. Pitää olla aikamoinen narukäsi kynäniska ettei pystyisi siihen, ne miehet on harvassa.
että olisikohan miehesi sisäistänyt äitiään hakkaavalta isältään puolustaessaan, ettei naista lyödä, vaan puolustetaan. Kunnioittaisit tuollaista miestä ja lapsuudenystävää, joka on saanut kärsiä lapsena. Antaisit hänen nyt nauttia turvallisen kodin rauhasta ja olisitte toistenne puolustajia ette kiusaajia. Kukaan ei enää uhkaa teitä, olkaa onnellisia, sen olette itsellenne ja toisillenne velkaa. Kukaan ei pakota sinua olemaan paha rakkaallesi. Tuo reaktion etsiminen vaikka lyömällä on väärin. Saat reaktion mieheltäsi häntä halaamalla paljon paremmin.
Ensin jo lapsena hakattu ja nyt raivohullu akka käy päälle.
Kannattaa ärsyttää,jonakin päivänä siltä palaa vielä pinna ja tappaa sinut,sitten luetaan taas lehdestä kuinka joku mies sekosi ja tappoi viattoman akkansa.Just.
Mä tiedän ongelmani, mut en vaan pääse siitä irti. Mä päätän joka kerta, et lopetan tän ja pelkään itekin reaktioitani. Mulle tulee niin kamala olla, että tekis mieli oksentaa, enkä pysty hillittemään itteäni. Sitte ku oon lyöny, mulla on vielä tuhat kertaa pahempi olo, ku huomaan, et ei se lyö takasin, ei vaikka oon taas kaikkeni yrittäny.
Jos mun mies löis mua, en ihmettelis yhtään. Mä en tiiä oikeen miten reagoisin. Mies tietysti aattelee, et nostaisin kauhean mekkalan, mut en usko. Kai mä vaan olisin surullinen.
Mä en ymmärrä, kelle mun kannattaa puhua ja mitä? Miten mua voi joku ulkopuolinen tässä asiassa auttaa? Jos mä en pysty pitämään omia päätöksiäni, niin mitä mulle voi tehdä?
Ulkopuolinen näkee joskus asiat objektiivisemmin, kun ei ole niihin kietoutunut, ja voi siksi auttaa sinua. Voit aloittaa terveyskeskuksesta, antavat lähetteen psykologille keskusteluterapiaan. Käsittäisin sinun etsivän läheisyyttä ja ehdotonta hyväksyntää, teet sitten miehellesi mitä tahansa. Miehesi on jo osoittanut rakastavansa sinua. Ei hän tahdo sinua lyödä. Älä sinäkään enää satuta häntä. Psykologi voisi ohjata sinua miten purat pahan olosi muulla tavoin.
Mäpä vetäsin eukkoani turpaan kun se mua mätki. Siihen loppu. ei se kivalta tunnu, kun sattuu. Nyt ollaan oltu ihan väkivallatta jo pitkään. Hae oikeasti apua. Sä kuulostat vielä väkivaltasemmalta.
Vedit eukkoas turpaan ja väkivalta loppui siihen. Miten itse selvisit teostasi? Poditko huonoa omaatuntoa? Kaipaisin apua siihen, miten lohduttaa omaa miestäni joka löi...
Ei sitä apua naisten väkivaltaisuuteen kyllä paljoa ole tarjolla. Näin mulle kertoi tuttuni, joka työskentelee väkivaltaongelmien parissa. Yhden paikan hän osasi nimetä: www.vakivalta-apua.fi
Käy tsekkaamassa saisitko sä sieltä apua. Toi sun kertomasi kuulosti aivan hirveältä.
Mun vaimo on aika tempperamenttinen tapaus ja joskus on tullu samanlaisia tilanteita eteen. Mun mielestä keskustelussa perheväkivallasta on kuitenkin unohdettu suhteellisuudentaju kokonaan. Virallisissa tilastoissa puhutaan naisista, joita on joskus elämänsä aikana kohdeltu väkivaltaisesti, tai uhattu (mun käsittääkseni kiinnipitäminen/estäminen lasketaan myös, joten koska olen vaimoni raivonpuuskan myllertäessä ottanut hänet syliin ja rauhoitellu, olen tilastoissa mukana, kuten tämän keskustelun aloittaneen naisen mieskin). Näissä esitetään käsittämättömiä lukuja 100 000:sta tapauksesta vuosittain Suomessa. Sen sijaan todellista vakavaa ja jatkuvaa perheväkivaltaa ei ole juurikaan tutkittu/tilastoitu, vaikka tämä on juuri sitä pääosin miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa, jota pidetään oikeutetusti ihmisoikeusloukkauksena. Mun mielestä esimerkkitapaus, kuten mun vaimokaan ei ole vakavia, koska ne ei esimerkiksi aiheuta pelkoa. Raapiminen voi sattua, mutta tässä mielessä ilkeät sanat sattuvat yhtälailla. Jos siis halutaan puuttua siihen todelliseen perheväkivaltaan, siinä yhteydessä ei saisi esittää viisinumeroisia humpuukilukuja. Jos taas halutaan puhua yleisemmällä tasolla parisuhteissa esiintyvästä väkivallasta (kuten tässä tapauksessa), silloin siitä ei pidä tehdä naisasiaa, koska tällä tasolla miehiin kohdistuvaa väkivaltaa on todennäköisesti yhtä paljon. Tätä ei ole juuri tutkittu ja naisjärjestöt ovat olleet närkästyneitä siihen annetusta määrärahasta.
Haluaisin tämän kirjoituksen sekä helpottavan Mä lyön -naisen syyllisyyden tuskaa, että ravistella hieman typerää keskustelua naisiin kohdistuvasta väkivallasta, jossa väkivaltaisten miesten ongelmasta on tehty feministien nuija koko miessukupuolen lyttäämiseen. Tilastojen mukaan Suomi on poikkeuksellisen väkivaltainen Länsi-Euroopan maa yleisesti ja mun mielestä olis paljon hedelmällisempää painia väkivaltaisuuden ongelman parissa yleisesti poimimatta sieltä tietyille etujärjestöille (naisjärjestöt) sopivia alalajeja.