Minä jäin kaipaamaan seksiä mieheni kanssa. Meillä oli hyvä seksielämä, siis jos ottaa huomioon, että pari pientä lastakin. Välillä oli aikoja, ettei jaksanut, kun lapset valvottivat, mutta ainakin seksiä oli, ja se oli aina hyvää ja nautin siitä kovasti. Orkunkin sain noin 98-prosentin varmuudella. Nyt elelen yksin lasten kanssa ja pelkään, etten löydä yhtä hyvää tai siis sopivaa rakastajaa enää koskaan.
Mitä jäitte kaipaamaan suhteestanne exään?
seksiä kaipaan
121987
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ex-puoliso rakasti mielettömästi luontoa
ja sai minutkin mukaansa kulkemaan suolla, pitkospuita pitkin, aikaisin aamusta soitimeen,
nuuhkimaan kevätillan tuoksua, seuraamaan lintuja.
Rakastan ruoanlaittoa ja eksä söi mitä tahansa. Osasi myös arvostaa uusia makuja yms. Oli kivaa kokeilla kaikenlaista (mihin tietysti rahat riitti, ei sitä mitään kaviaaria popsittu).
Yhdelle en viitsi pahemmin ruokaa laittaa. Saarioisten täti kokkaa meillä milloin kokkaa.
Kaipaan myös sitä turvallisuutta, että koti on kunnossa, kun mies osasi tehdä käsillään kaikenlaista. Nyt en sa aedes videota asentaa.
yhteisiä (mielettömiä) matkoja, samankaltaisuutta, turvallisuutta, tulevaisuuden suunnitelmia ja tunnetta, että minua rakastettiin oikeasti ja ennenkaikkea, että minä rakastin!Ja niin paljon....Hänen kanssaan pystyi menemään minne tahansa, koska tahansa ja ikinä ei tarvinnut miettiä mitään....Mutta sitten on taas ne ongelmat...Joten ei se elämä silkkiä ollut, mutta ei ruoho vihreämpää ole vielä ainakaan ollut aidan toisella puolella. Vihreämpää viheriötä toivoen....
Mutta lämmintä autotallia jäin kyllä kaipaamaan "entisestä elämästäni".
Minä en enää kaipaa entisia asioita.
Elän lasten elämän syklissä.
Eron hetkellä surin eniten sitä, että emme vietä yhteistä vanhuutta. Olen aina pitänyt vanhoista ihmisistä. Olisi ollut ihana turista yhdessä ja muistella menneitä. Nyt saan sitten höpistä itsekseni ja ikävystyttää Ellien ym. keskustelupalstojen lukijoita.
Hommaa uusi elämä ym. neuvot kaikuvat minulla kuuroille korville. Minulla ei ole entistä eikä uutta elämää. On vain yksi ja sama elämä.
Höpisen usein itsekseni ja lasten isä on koko ajan mielessä ja sydämessä. Aluksi lapsista asenteeni oli outo, mutta nyt he ovat siihen tottuneet.
Äidillä on vain yksi mies ja se riittää.
Luulisin, että moni jätetty mies saa hieman lohtua jutuistani.
Hyvin moni ero on täysin turha.
Saarioisten täti kokkaa meilläkin melko usein.
Tänään ajattelin keittää uudet perunat ja syödä Boyn tillisilliä. Odottelen tyttäreni soittoa.
Hänellä on ystävätär kylässä eikä minua nyt kaivata kotiin höpöttämään.
En usko, että exäni kaipaa minussa yhtään mitään.
Olen muuttunut mielestäni toiseksi ihmiseksi eromme jälkeen.
Näen selvästi virheeni. Kahden teinitytön kasvattaja katson itseäni jatkuvasti kahdesta peilistä.
Ehkä jotain sentään hän voi kaivata. Muurinpohjaletut kävivät hyvin mökillä kaupaksi. Toivottavasti uusi kumppani paistaa vieläkin herkullisempiä lettuja.
Ellien Kristallipallopalstalla oli tänään monta hauskaa kirjoitusta. Nimimerkki Ronja kertoi kuulumisiaan ja toivotti kaikille hyvää minttumaariaa. Rakastan tuota sanaa.
Suomen kielessä on paljon kauniita sanoja.
En enää viitsi laittaa yrttejä tyynyn alle, mutta kerään sen sijaan pääni täytteeksi kauniita sanoja.
Naureskelin aamulla junassa Satanen-lehden tekstiviesteille. Eniten nauratti viisaus: "Aivot on käyttämistä varten eikä pään täytteeksi." Milloinkahan minäkin alan hyödyntää pään täytettäni. Siihen taitaa mennä vielä aikaa.
Juttuni ovat täyttä potaskaa kuten niin moni lukijani on minua siitä valistanut.
Kaipaan yhteistä,välillä mustaakin huumoria.
Kaipaan joskus harrastettua rajuakin seksiä.
Kaipaan ajatusta yhteisistä tulevista lapsenlapsista.
Kaipaan turvallisuuden tunnetta.On joku,joka auttaa ja huolehtii,jos jotain odottamatonta sattuu.
Kaipaan aikaa,jolloin jaksoin uskoa,että sinun juoksuaikasi menee ohi ja meillä on yhteinen tulevaisuus ja ehkä myös yhteinen vanhuus.
Mutta en kaipaa yksin vietettyjä öitä,jolloin olit muiden kanssa.En kaipaa sohvalla makaavaa humalaista miestä,jota yritin lapsilta piilotella.
Nyt minulla on kiltti,huomioiva ystävä,mutta hän ei ole sinä.Sinua minä kaipasin.
Enpä juuri muuta enää kaipaa kuin lemmikkejä, jotka jäivät vaimolle.
Enkä oikeastaan muista kaivanneeni eron alussakaan mitään. Niin vaikeita olivat viimeiset vuodet.
Minä jäin kaipaamaan kotia, josta lähdin vuosi sitten erotessani. Asuimme 2 kerroksisessa omakotitalossa, jossa tilaa kahdelle riittämiin. Kaipaan kesäisiä puutarhatöitä sekä talvisia lumitöitä sekä takan lämpöä. Ihanaa metsämaisemaa olohuoneen ikkunoista. Näin sitä voi kiintyä materiaan vaikka muuten en ole tippaakaan materialisti. Nyt asun pienessä kaksiossa, jossa heti kun astuu ulko-ovesta sisään tulee lievä ahtaan paikan kammo hetkeksi. Koko asunnon voi eteisestä katsastaa yhdellä silmäyksellä. Että sellaista kaipuuta.........
Seksiähän minäkin kaipaan. Ja sitä, että Vaimo olisi öisin pehmeänä ja lämpöisenä vieressä. Aamuisin oli kiva herätä yhdessä. Valitettavasti se tapahtui liian harvoin, melkein pelkästään viikonloppuisin. Eniten kyllä kaipaan sitä, että sain pitää häntä öisin sylissäni.
Yhteisiä arkipäiväisiä asioitakin kaipaan, mutta niistä on niin pitkä aika. Työni vuoksi ehdin avioliittomme loppuaikoina vain sinne sänkyyn, missä olikin hyvä olla (exänkin mielestä). Talo ja lapset ovat nyt minulla. Ikävä myöntää, että kaipaan myös sitä taloudenhoitajaa (=ex-vaimo). Hoidin kyllä asiat ja kotityöt osaltani sikäli kun ansiotyö antoi tilaisuuden. Nyt kun hoidan kaiken yksin, niin taidan ymmärtää, miksi vaimo etsi uuden ja jätti minut. Pitäisköhän minun tästä oppia jotakin?
Näin vkl-vanhempana kaipaan lapsia. Välillä on sellainen tunne, että ei nämä ole omia lapsia, kun käyvät muutaman päivän parin viikon välein kylässä. Ja kyläilyn jälkeen sitten palaavat oikeaan kotiinsa. Vaikka lapset viihtyvät tosi hyvin kodissani, silti tuntuu pahalta että lapsilla ei ole enää ehjää perhettä.
jäin kaipaamaan kipeästi lapsiani, joita en kovin paljon pysty näkemään. Myös entistä kotitaloa jäi ikävä, mutta se on nyt exän.
kävelylenkkejä,yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia,yhteisiä lapsenlapsia ja niiden vierailua,yhdessä laitettua asuntoa,ihon tuoksua,
koiraa,yhteisiä hetkiä lapsen kanssa,joulun viettoa,lomien suunnittelua,yhteisiä hankintoja,
yhteisiä ystäviä,kaikkea oikeastaan.
Mikään ei tunnu nyt paremmalta,ehkä joskus??