Olette aikuisviihteestä parisuhteessa?
Ihan uteliaisuudesta kysyn.
Sehän on normaalia, eikö?
Mutta entä jos se ei ole, siis ok toiselle? Erinäisten syiden takia siitä on tullut hirveä mörkö, joka seuraa ja tuhoaa omaa seksuaalisuuttani, seksuaalisuutta, joka on minulle todella tärkeää suhteessa. Ykkösjuttuja, tärkeimpiä.
Unelmieni suhde olisi sellainen jossa molemmat saisivat täydellisen seksuaalisen täyttymyksen ilman mitään ulkopuolista "kiihoketta" . Voinko oppia tästä ajatuksesta pois?
Mielipiteitä? 😁
Ihan uteliaisuudesta kysyn.
Sehän on normaalia, eikö?
Mutta entä jos se ei ole, siis ok toiselle? Erinäisten syiden takia siitä on tullut hirveä mörkö, joka seuraa ja tuhoaa omaa seksuaalisuuttani, seksuaalisuutta, joka on minulle todella tärkeää suhteessa. Ykkösjuttuja, tärkeimpiä.
Unelmieni suhde olisi sellainen jossa molemmat saisivat täydellisen seksuaalisen täyttymyksen ilman mitään ulkopuolista "kiihoketta" . Voinko oppia tästä ajatuksesta pois?
Mielipiteitä? 😁
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ristiriitainen ajatuskuvio tuossa aloituksessa.
Aikuisviihde on mielestäsi normaalia parisuhteessa.
Jollei se ole toiselle ok niin siitä on tullut sinulle mörkö. Sinäkö siis tarvitset parisuhteen ohella aikuisviihdettä?
Silti sinä unelmoit suhteesta jossa molemmat saavat seksuaalisen täyttymyksen ilman ulkopuolista "kiihoketta". Eli onko tämä ainoastaan sinun tarpeesi saada se ulkopuolinen "kiihoke" ollessasi parisuhteessa? Kuulostat addiktoituneelta pornoon.
Riippuvuuksiin on olemassa hoitoa ja apua. Jos se on se ns.ongelma.
. Puhun tuossa kokoajan itsestäni. Ei ole ok, ja se on minun.mörköni jos se on toiselle tärkeää jollain tapaa.
Katson itse joskun, kun olen ollut seksuaalisesti todella turhautunut.
Ja silti ja tuosta kaikesta aloituksessasi on hymiö 😁
Eiköhän se puhuminen parisuhteessa ole se tärkein juttu. Jos se tuhoaa omaa seksuaalisuuttasi niin ainoa ihminen joka siihen voi vaikuttaa, on kumppanisi.
Noin se juuri on. Ihan kaikesta olisi hyvä pystyä puhumaan.
Eli se onkin kumppanisi joka tarvitsee sitä aikuisviihdettä. Silloin hänen riippivuudestaan on tullut sinun mörkösi. Jos se on tuolla tavalla niin asiasta on syytä puhua yhdessä. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen hakekaa apua seksuaaliohjaajalta tai pariterapiasta.
Minun mielstäni ja yleisesti ei kaiketi pornon katselussa ole mitään väärää. Mutta jos sun oma raja siinä menee niin sitten kannattaa mahdollisesti etsiä kumppani joka on samalla linjalla.
Eikai toisen takia tarvitse omia käsityksiään muuttaa? Ei.
No näinhän minä juuri sanoin, että etsii sitten samankaltaista ajatusmaailmaa omaavaa ihmistä eikä muuta itseään tai sitä toista.
Jos sinä et pettäisi
Ei tarvitse muuttaa tietenkään, mutta jos kärsit tilanteesta ja se tuo pahaa oloa ja mieltä, niin silloin kannattaa miettiä tilannetta kunnolla. Puhuminen auttaa eteenpäin.
En voisi olla miehen kanssa, joka katsoo aikuisviihdettä suhteemme aikana.
on se kumma kun ei toinen osapuoli riitä?
Jep!
kuten sulla oli silloin vaimon kanssa. Kerran vuodessa seksiä
On se aika monelle osa itsetyydyttämistä ja sitä ei toinen ihminen voi tai saa hallita. Eri asia jos pakosta joutuu itsekkin tahtomattaan jotain rainoja katsomaan.
Minun mielestä parisuhteelle on tärkeää että nainen on sisällöntuottaja eli aikuisviihteen ammattilainen.
Just niin. Ootko ostanut sellaisen nuken vai runkkailetko viihdettä katsoen 😁😁😁
-ohuella langalla...
Ei tartte kun nainen on ammattiharrastaja sisällöntuotanto alalla. Porno ammattia mainostetaan ja ylistetään joka päivä ns.iltiksissä. Vau mitä naisia.
Itse ajattelen, että seksuaalisuus on valtava voima ihmiselle. Pornossa on helposti sellainen ongelma, että se muuttaa ajattelua. Olet kiihottuneessa tilassa ehkä useammin, katsot vastaantulijoita vähän eri tavalla miettien, millainen tuokin ihminen olisi sängyssä jne. Se kietoo ihmisen ajatuksia helposti yhden asian ympärille, mikä on tyydytyksen hakeminen. Mielummin tykkäisin itse, että parisuhde olisi henkisesti niin tiivis ja antoisa, että seksuaalisuus virtailisi siinä niin runsaasti, ettei olisi tarvetta hakea pornosta extrakiihotusta.
Ajattelen samoin. Seksuaalisuus on loppupeleissä koko ihminen.
Tarkoitin aloituksellani ehkä sellaista kokonaisvaltaista täyttymystä, jota tuskin kukaan voi tässä elämässä saada aikaan. Sellaista satua, jota ei varmasti ole. Tuskin kukaan ymmärtää. Ehkä joku kuitenkin.
Arvasin jo melkein nämä vastaukset.
Ei minun tarvitse. Tiedän ne itse 😊
Ei mua nyt häiritse jos sitä toinen katsoo. Kuhan ei tarvitse itse mitään runkkailua katsella. Joskus nuorena yhdessä jotain seksi ohjelmia katsottiin. Mutta lähinnä ne huvitti molempia. Eikä ne mihinkään seksisesiooon johtanut. Yleensäkin jos harrastaa toisen kanssa seksiä haluaa että se kiihotus tulee siitä ihmistä eikä mistään muusta.
Kenelle on ja kenelle ei, aikuisviihde siis. Ihan täysin yksilöstähän tuo on kiinni. Kannattaa etsiä kumppani, jonka kanssa ajatukset tästä(kin) menevät mahdollisimman hyvin yhteen, niin ei tarvitse vääntää moisesta.
Niin. Näinhän se on. Itse olen ollut sitäpaitsi aina se, jolle ei mikään riitä ja se, joka usein joutuu tyytymään vähempään. Se on ikävää jos toinen sitten purkaa energiaansa jonnekin tietokoneen näppäimistölle tai puhelimen ruudulle ja itse jään nuolemaan näppejäni.
Kyllä tiedän että on semmoisiakin olemassa, ketkä jakaa saman ajatus ja kokemusmaailman kanssani. En tarvitse seksuaaliterapiaa siihen, että en ajattele kuten valtavirta.
En mä tiedä kuin valtavirtaa aikuisviihteen kuluttaminen todellisuudessa edes on. Siinä mielessä varmasti, että eiköhän melkein jokainen ole sitä jonkus kokeillut. Itse koen kuitenkin sellaisen jatkuvan ja säännöllisen harvinaisemmaksi kuin mitä tällä hetkellä äänekkäin mielipide antaa ymmärtää. Mielestäni on hyvä juttu, että tuota ei enää demonisoida, mutta samalla koen vähän oudoksi sen, että tällä hetkellä sitä miltei tuputetaan puolipakolla, että jos ei kiinnosta, niin sitten olisi jotain vikaa.
Mutta siis joo, kyllä sellaisia löytyy, joita aikuisviihde ei kiinnosta. Itse en ole koskaan etsinyt tuolla kriteerillä ja silti kohdalleni on osunut parisuhdemielessä vain miehiä, joita aikuisviihde ei kiinnosta. Ajatuksia varmasti jokaisella on ja ajatusten sensuroiminen olisi mun mielestä jo hieman sairas toive, mutta eivät läheskään kaikki ole kiinnostuneet aikuisviihteestä. Näistä pitää vain opetella puhumaan ja silloin löytyy myös samanhenkisiä helpommin.
Niinpä, tuuri vois kyllä joskus käydä mullekin. Kompromissit on peestä. En halua enkä jaksa sellaista enää osakseni.
Tuo on taas minusta lähinnä semantiikkaa. Etsimisen voi ajatella etsimällä etsimisenä tai vaikka tutusteluna, sinä vaiheena kun toisesta henkilöstä etsitään, että olisiko tässä nyt jotakin. Ihmiset ihastuvstkin niin kovin monin eri tavoin. Mä olen ymmärtänyt, että sä olet hetkessä ihastuva. Silloin varmaan asiat vain tupsahtavat eteen ja se siitä. Itse taas ihastun pikkuhiljaa, persoonaan ja henkilön ajatuksiin. Tällöin sillä tutustumisella ja tutustelulla on suuri merkitys, oikeastaan vain sillä on merkitys.
Minulle siinä ei ole kyse tuurista, ei ole koskaan ollut. Teininä sitä ei vielä tuntenut itseään eikä tiennyt millä on itselle väliä ja silloin varmasti tuurilla oli merkityksensä, mutta ei se silloinkaan hirveän merkityksellistä ollut. Mä en ole koskaan ynmärtänyt tuota kompromissien korostamista parisuhteessa. Parisuhde ei ole itselleni mikään pakko, johon olisi pakko ryhtyä, jollei siinä ole aidosti hyvä. Jos tarvitaan kovin paljon kompromisseja (ja se tuntuu ikävältä), niin mielestäni valinta on silloin väärä. Näin se siis minun kohdallani menee. Elämä on opettanut, että jos asialla on mulle väliä, niin kompromissia minun ei kannata tehdä, se tekee minut vain tyytymättömäksi. Niitä asioita, joilla ei ole mulle juurikaan merkitystä, on niin paljon, että jos ne eivät riitä, niin antaa olla.
Ei minullekaan ihmisiin tutustuminen ole erityien helppoa. Ei varsinkaan kun puhutaan niin syvällisestä tutustumisesta, että voisin rakastua. Tykästyä ja vähän ihastua voin tietenkin myös ulkokuoreen, mutta se on mulla pelkkää pintahöttöä. En mä siihen onnistu rakastumaan. Ne asiat, joihin voin rakastua, ovat syvemmällä personassa.
Hyviä pointteja. 😊
Olen itse myös noin ajatteleva.