tietokone on erakoittanut minut melko pahasti. Ei siinä mitään, mut tajusin, etten oo jutellu oikein kenenkään kanssa pariin kolmeen päivään. Helvettiin tää kone ja äkkiä. Elämä vilistää ohi ihan huomaamatta.
Tajusin tässä eräs päivä
Jasca
61165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näin on käynyt ex miesystävälleni. Hän on kaiket yöt koneella.
Ei aika riittänyt enää minulle.
Mihin tämä mailma on menossa. Onneksi huomasit ajoissa.
Itse tapailen ystäviä ja välitän keskustella.
Tietokonetta en halua ystäväksi enkä rakkaaksi.
Ai oikein pari päivää :D Tuo mitään erakoitumista ole. Sama kuin itkisi ikisinkkuuttaan, kun on kokonaisen kuukauden ollut ilman seksiä tai suhdetta.
Juttelen mielikuvitukselleni joka päivä.
Mitä vikaa siinä on jos on pari päivää koneen kanssa?
Itse olen päivät työssä ja vain kaikki muu aika menee koneiden kanssa. On totta, että tämä on erakkojen hommaa, mutta sitä on kai atk-holisti.
Yksi kone ei enää riitä minnekään, minulla on kolme konetta, keskimäärin niistä kaksi päällä ja käytössä samaan aikaan. Mitä enemmän touhuat koneiden kanssa, sitä enemmän ne vaativat aikaa itselleen.
Sellaisiakin päiviä on ollut, että saatan mennä nukkumaan illalla kello 9 aikaan (räpellettyäni tietenkin koneilla) ja herätä jo kymmenen aikaan ja taas koneiden ääreen, kunnes aamulla kello 6 pitää käydä töissä.
Joskus olen kuullut niin sanotun atk-riippuvuuden määritelmän, mikä oli muistaakseni viitisen tuntia päivässä... Sehän on todella vähän! Laitetaan mieluumin joku numero eteen!
Mitä pidemmälle tällä tavalla elää, sitä varmempaa on, että kierre jatkuu. Sanomattakin on selvää, että ei ole koskaan "ollut aikaa" seurustelusuhteille tai urheilulle ja kun ikää kertyy, niin katsovat sitten kieroon, jos yrittäisi muuttaa tapoja.
Todella, kuten sanoit, näin se elämä menee ohi, ihan huomaamatta...
No, ainakaan tässä ei jouda pahantekoon, on tässä se hyvä puoli, eikä suhteissakaan tule pettyneeksi. Konen on hiljainen kuuntelija mahdollisille murheille ja sen kanssa voi kehittää luovuuttaan esimerkiksi grafiikan ja musiikin saralla. Hyvä ajanviete, kun ei parempaakaan tekemistä vapaa-ajalla ole.
Tsemppiä kaikille atk-holisteille ja etenkin niille, joilla riittää energiaa yrittää päästä koukusta.
Heh, itseä kanssa huvittaa nuo riippuvuuksien määrittelyt. Itse voin aivan helposti istua koneella esim. 10:00-00:01, eli 15h. Välissä vaan pakolliset WC-käymiset ja ruoka. Harrastan kyllä hiukan kuntosalia, jonka avulla yritän pitää terveyteni kunnossa. Kaikki muu vapaa-aika menee kuitenkin koneen äärellä. Tietokoneet on siis työ/opiskelu ja vapaa-aika.
Ensimmäinen tietokoneeni oli C-64, jonka sain 11-12 -vuotiaana. Ennen sitä olin pelaillut jo pitkään mm. 8bit-nintendolla ja elektroniikkapeleillä. C-64 oli kuitenkin se kone johon rakastuin. Ymmärsin, että tietokoneet on se asia, mikä minua tässä maailmassa kiinnostaa, ei ihmiset. Olen aina viihtynyt yksikseni ja minulla ei ole koskaan ollut kun 1 hyvä kaveri kerrallaan. En koskaan käy baareissa/bilettämässä tmv. paikoissa missä nuoret usein käy. Olen myös absolutisti ja neitsyt.
Ymmärrän kyllä, että elämäntapani herättäisi negatiivista ihmettelyä ihmisissä, joten pidän sen visusti omana tietonani. On harmillista, että vielä nykypäivänäkään ei saa olla aidosti sitä mitä on, vaan pitää ainakin yrittää antaa kuva että olisi "normaali".
Kylläpä on mielenkiintoinen sattuma, että ikään kuin samasta puusta veistettyjä löytyy täältäkin. Tässähän tulee muistelleeksi itsekin ensi kosketuksia tietokonemaailmaan, ensimmäisiä pelivehkeitä olivat juuri nuo elektroniikkapelit. Ensimmäinen varsinainen pelikonsolini oli Mattel Intellivision, minkä jälkeen oli koneena Atari 800 XL, jolla kirjoitin käsikirjasta lyhyitä ohjelmia. Omaa koodia väsäilin MSX Svi-728:lla, millä hankkiuduin graafiseen puoleen myös, kun ohjelmoin eräänlaisen hiirenkorvikkeen, jotta piirto-ohjelmassa saattoi piirtää muihinkin kuin pääilmansuuntiin.
Seuraava värkki olikin sitten taas konsoli, 8bit Nintendo. Ensimmäinen tutustuminen PC- maailmaan tuli 486 DX2/66:n kanssa, jossa käyttiksenä oli MS-DOS 6.22/Windows 3.11. Olin aivan haltioissani laajemmasta väriskaalasta, mutta ohjelmointi-innostukseni hiipui, kun en osannut tehdä spritejä PC:llä. Tein joitakin tekstipohjaisia juttuja ja joitakin viivagrafiikka -animaatioita.
Sitten tuli Celeron, minkä kanssa hurahdin 3d-maailmaan, ja sittemmin sen seuraksi on tullut pari konetta lisää, joiden kanssa sitä värkkäillään kaikki vapaa-aika.
Tässä on paljolti kyse omasta valinnastakin kai, mutta ei ole valittamista ainakaan itsellä.
Joo, ollaan me vaan anonyymeinä, niin saamme olla mitä olemme. Normaalia voidaan siinä sivussa näytellä, mutta kuntosaliin asti en ole löytänyt aikaa, tai tarvetta. Tässä on taas vähän yli 10 tuntia potentiaalista aikaa verkossa ja muiden työn alla olevien tietokoneasioiden kanssa, ellei tarvitse muutamaa tuntia nukkua...