Ahdistaa suhde

Anonyymi-ap kirjoitti:

Mua niin ahdistaa mun suhteen tilanne.

Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa vähn yli 2 vuotta. Mä olen 22 ja py on 26v.

Kun tavattiin py oli juuri eronnut 4 vuoden suhteestaan.

Alkusuhteemme onnea varjosti se, että pyn exä joka jätti pyn ilmaantui takaisin, ja py meni siitä hieman hämilleen.

Hän käski etten puhu hänelle asiasta tai puutu asiaan, vaikka näin monesti kuinka he viestittelivät ja se teki mulle epämukavan olon, koska tiesin että se ei ollut kaverillista viestittelyä, vaan pyn mukaan he yrittivät vielä ehkä kokeilla tai selvittää asioita, vaikka hän tapaili mua. No sitten mä yritin puhua hänelle tästä että miltä tämä tilanne musta tuntuu ja siitähän py ei tykännyt ja laittoi poikki mun kanssa kun ei jaksanut kuunnella mua.

No sitten py kuitenkin viikon päästä tuli pyytämään mua takaisin ja suostuin, eikö oisi kyllä pitänyt nytkun ajattelen

Tän tapahtuman takia mulla on koko suhteen ollut olo, että olen korvike exälle, ja tämä exä on ollut hänen elämän rakkaus.

Hän usein sanoi alkuun mua exänsä nimellä, ja teki biisejä exästään.

Kaiken tämän alun jälkeen sanoin etten halua että hän on exän kanssa tekemisissä jos haluaa mun kanssa aikoo rakentaa suhdetta, johon hän suostui.

Mutta jokaisessa riidassa tms tilanteessa saan kuulla siitä aina, kuinka hän haluaisi olla exänsä tekemisissä kanssa mutta mä estän sen, vaikka exä haluaisi palata yhteen jolloin ei ole mun mielestä soveliasta olla tekemisissä kun py on uudessa suhteessa.

Hänelle oli alkuun myös ihansama seurustellaanko me vai mitä me ollaan kun yritin kysellä tuntui ettei hän todellakaan ollut samalla tavalla innostunut ja ihastunut kun mä.

Olen myös joskus kysynyt häneltä olenko edes millään tapaa erityinen hänelle kun menneet vieläkin painaa kun niistä kun yritin puhua hän suuttui aina joten niitä ei ikinä tavallaan käsitelty.

Tähän kun kysyin että olenko erityinen hän vastasi että et, että kuka tahansa kenen kanssa hän viettäisi aikaa tulisi erityiseksi hänelle, että en voi tärkeillä noin.
Tästä mulle kyllä tuli vähän pahamieli koska hän on ollut mulle todella erityinen.

Olen myös kokenut että hän voisi olla se oikea mulle, mutta py ei koe samoin tai sitten hän itse sanoo että olen oikea, mutta lisää että niin on exäkin tai välillä sanoo että mä en olekkaan oikea kumppani hänelle.

Mua ahdistaa, että koen riittämättömyyttä tähän exään liittyen, mutta kaikki nuo kommentit etten ole erityinen hänelle, ja alun tapahtumat huomioon ottaen on saanut mulle olon ettö muhun vaan tyydytään kakkos parhaana:(

Py aina suuttuu mulle kun olen sanonut että mua vaivaa tämä että hän ei pidä mua erityisenä tai oikeana hänelle tai että aina sanoo että exäkin on vaikkei se asiaan mitenkään liity.

Py aina syyttää että mä vellon hänen vanhoissa sanomisissa, vaikka kyllähän todellakin loukkaa että toinen sanoo etten ole hänelle erityinen tai että kuka tahansa olisi kenen kanssa vaan hengaa, eli kuka tahansa voisi korvata mut vaan. En mä hänestä ole noin ajatellut todellakaan, vaan että juuri hän on mulle todella erityinen.

Mulla on todella epävälitetty ja epärakastettu olo.

Oonko mä vaan nyt päässäni tehnyt tästä tilanteesta ongelman ja olen turhaan epävarma vai kannattaako mun vaan jatkaa matkaa yksin vai onko tämä ihan tavallista kuvioita joka pitää vaan hyväksyä suhteessa?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä