Selkäsauna ja lyöty lapsena

Itse pystyn, mut silti en anna hänen tekoja anteeksi. Hän oli sota-ajsn lapsia ja kärsi sen aiheuttamista ongelmista, hänen isä kärsi sodan aiheuttamia traumoja niin, että muu perhe joutui niistä raivokohtauksista kärsimään.

Jostain syystä nämä kokemat halusi jakaa myös omille lapsille, jotta löytyisi samaistumista kait? Maailma muuttuu ja ihmiset ymmärtää paremmin ongelmien ratkaisumalleja ym. vastaavista tilanteista selviytymiseen?

Mut liika ymmärtäminen voi synnyttää skitsoiluja siitä, että huonommassa asemassa oleva kokee olevansa huonompi ihminen, koska joutuu asioita käsittelemään alisteisesti yrittäen ymmärtää kokemaansa takamatkalta? Tyhmyyden tuntemuksia?

Ihmisistä tulee fiksumpia, kun tietoa on enemmän tarjolla. Sisäistäminen on helpompaa kun on vähemmän ollut häiriötekijöitä "raivoamisia ym.", kuin omilla vanhemmilla. Tuen ja turvan merkitys voi olla suuri. Sen tajuaminen vaatii paljon hyvän ymmärtämistä trauman kokeneelta.

Turvaton lapsuus voi kadottaa keskittymiskyvyn niiden raivojen ym. Pelkojen ja arvaamattomuuksien takia, joita kohdannut nuorena. Traumat voivat periytyä, jollei ole sitä älliä ymmärtää, että itse voisi olla vaikuttamassa siihen, että ei halua olla niille jatkumona?

Kuinka uskallat ja voi kirjoittaa niin?

Hmm, minua on kuritettu lyömällä/läimimällä päivittäin 80-luvulla, ei ehkä ollut mikään standardikasvatus varman tuolloin enää, mutta jossain vaiheessa päätin ettei ole pakko hyväksyä sitä ansaittuna rangaistuksena siitä että olen kaikinpuolin vääränlainen, vaan saan olla vihainen siitä kaikesta paskasta itseinhosta ja nöyrtymistaipumuksesta mitä se sellainen kuriin kasvatus on tuottanut ja yrittää toimia terveen nykyihmisen tavoin. Se on kuitenkin vain ohut maski joka pettää kun ahdistun, enkä luota itseeni silloin lainkaan. Olen toki kaikin puolin väleissä vanhempiini, olen kunnollinen tytär, vaikka en voi sanoa rakastavani heitä. Oletko sitä mieltä, että minun pitäisi olla ymmärtäväisempi systemaattista pahoinpitelijääni kohti?

Anonyymi00007 kirjoitti:

Hmm, minua on kuritettu lyömällä/läimimällä päivittäin 80-luvulla, ei ehkä ollut mikään standardikasvatus varman tuolloin enää, mutta jossain vaiheessa päätin ettei ole pakko hyväksyä sitä ansaittuna rangaistuksena siitä että olen kaikinpuolin vääränlainen, vaan saan olla vihainen siitä kaikesta paskasta itseinhosta ja nöyrtymistaipumuksesta mitä se sellainen kuriin kasvatus on tuottanut ja yrittää toimia terveen nykyihmisen tavoin. Se on kuitenkin vain ohut maski joka pettää kun ahdistun, enkä luota itseeni silloin lainkaan. Olen toki kaikin puolin väleissä vanhempiini, olen kunnollinen tytär, vaikka en voi sanoa rakastavani heitä. Oletko sitä mieltä, että minun pitäisi olla ymmärtäväisempi systemaattista pahoinpitelijääni kohti?

Lue lisää

Ihminen ei voi tunteilleen mitään, mutta ehkä ei ole mitään hyötyä kantaa kaunaa vuosikymmenten takaisista asioista - siitä ei seuraa tässä ajassa mitään positiivista. Vaikka nuo teot ovat nykyään selvästi rikoksia, niin lain silmissä rikoksinakin ne ovat aikaa sitten vanhentuneet. Lapsen lyöminen kädellä/nyrkillä kuulostaa ajattelemattomalta ja vastuuttomalta, koska sellaisesta saattaa tulla pitkäaikaisia tai pysyviä vammoja esim. luustolle ja sisäelimiin. Itselleni ei onneksi jäänyt mitään vammoja, koska isä löi aina sellaisella ohuella vitsalla/oksalla, joka kyllä sattui tosi paljon, mutta ei siitä pahoja jälkiä jäänyt.