Istun tällä hetkellä yksin itkemässä. En tiedä miksi, olinhan minä se joka kihlauksemme purki.
Ja joka löysi uuden.
Mietin puoli vuotta kumman haluan. Lopuksi en ole kun turmioksi teille kummallekaan.
Mutta sinä...
Sinä rakastit aina. Aina. Minä huusin ja löin ja jätin ja petin ja haukuin. Yritin potkia sinua irti keinolla millä hyvänsä. Sinä et päästänyt irti. Et koko neljänä vuotena. Me yritimme vielä kerran tämän puolen vuoden aikana. Mutten taaskaan pystynytkään siihen. Et tiedä sitä kipua minkä tieto siitä, kuinka sinä petyit kun taas jätin sinut, aiheutti. Se kun tiesi romauttaneensa toisen maailman taas kerran. En halunnut ikinä loukata sinua. Ollessani erossa en vain voinut ajatella muuta kuin sinua ja luulin että kaiken saisi vielä hyväksi. Mutta liikaa oli tapahtunut, joku tullut väliimme, enkä saanut sitä epäluottamusta ja pettymystä häviämään katseestasi.
Sinä rakastit minua enemmän kuin kukaan toinen. Rakastat kai vieläkin. Nyt kun olemme muuttamassa erillemme ja ilmapiiri on kylmempi kuin jää, tunnen sellaista tuskaa etten ikinä.
Sinä olit minun kaikkeni neljä vuotta. Edelleen olet rakkain ystäväni. Minä rakastin sinua. Minä todella rakastin sinua. Mutta tapahtui liian paljon, meidän väliimme tuli liian paljon enkä sitä osannut enää korjata.
Tiedän että olet todella masentunut, rikki ja pettynyt koko elämään. Ajattelit meidän olevan loppuelämmme yhdessä. Niin ajattelin minäkin. jos se yhtään helpottaa. En voi sanoa sinulle yhtään lohdutuksen sanaa koska et halua edes nähdä minua silmissäsi. Nytkin lähdit yöksi pois enkä tiedä milloin tulet takaisin. Jos tulet.
Tiedän että aiheutin tilanteen itse mutta se ei helpota kipua. Minä vain olen niin sekaisin.
En ansainnut sinua. Olit liian hyvä minulle. Minä en voi kun sanoa Anteeksi. Anteeksi kaikesta. En edes näe koneen ruutua sumeilta silmiltäni... Toivon vain että joskus näen sinun taas hymyilevän niinkuin silloin joskus ja antavan anteeksi. ANteeksi että tuhosin kaiken kauniin mitä meillä oli. Se oli liian hyvää ollakseen totta. Ennen kaikkea hakuan pyytää anteeksi sitä että tuhosin sen kaiken auringonpaisteen ja lämmön ja ilon ja vilpittömyyden mitä sinä olit aina täynnä. Sinä olet liian hyvä tähän maailmaan. Anna minulle anteeksi Kulta.....
Ja joka löysi uuden.
Mietin puoli vuotta kumman haluan. Lopuksi en ole kun turmioksi teille kummallekaan.
Mutta sinä...
Sinä rakastit aina. Aina. Minä huusin ja löin ja jätin ja petin ja haukuin. Yritin potkia sinua irti keinolla millä hyvänsä. Sinä et päästänyt irti. Et koko neljänä vuotena. Me yritimme vielä kerran tämän puolen vuoden aikana. Mutten taaskaan pystynytkään siihen. Et tiedä sitä kipua minkä tieto siitä, kuinka sinä petyit kun taas jätin sinut, aiheutti. Se kun tiesi romauttaneensa toisen maailman taas kerran. En halunnut ikinä loukata sinua. Ollessani erossa en vain voinut ajatella muuta kuin sinua ja luulin että kaiken saisi vielä hyväksi. Mutta liikaa oli tapahtunut, joku tullut väliimme, enkä saanut sitä epäluottamusta ja pettymystä häviämään katseestasi.
Sinä rakastit minua enemmän kuin kukaan toinen. Rakastat kai vieläkin. Nyt kun olemme muuttamassa erillemme ja ilmapiiri on kylmempi kuin jää, tunnen sellaista tuskaa etten ikinä.
Sinä olit minun kaikkeni neljä vuotta. Edelleen olet rakkain ystäväni. Minä rakastin sinua. Minä todella rakastin sinua. Mutta tapahtui liian paljon, meidän väliimme tuli liian paljon enkä sitä osannut enää korjata.
Tiedän että olet todella masentunut, rikki ja pettynyt koko elämään. Ajattelit meidän olevan loppuelämmme yhdessä. Niin ajattelin minäkin. jos se yhtään helpottaa. En voi sanoa sinulle yhtään lohdutuksen sanaa koska et halua edes nähdä minua silmissäsi. Nytkin lähdit yöksi pois enkä tiedä milloin tulet takaisin. Jos tulet.
Tiedän että aiheutin tilanteen itse mutta se ei helpota kipua. Minä vain olen niin sekaisin.
En ansainnut sinua. Olit liian hyvä minulle. Minä en voi kun sanoa Anteeksi. Anteeksi kaikesta. En edes näe koneen ruutua sumeilta silmiltäni... Toivon vain että joskus näen sinun taas hymyilevän niinkuin silloin joskus ja antavan anteeksi. ANteeksi että tuhosin kaiken kauniin mitä meillä oli. Se oli liian hyvää ollakseen totta. Ennen kaikkea hakuan pyytää anteeksi sitä että tuhosin sen kaiken auringonpaisteen ja lämmön ja ilon ja vilpittömyyden mitä sinä olit aina täynnä. Sinä olet liian hyvä tähän maailmaan. Anna minulle anteeksi Kulta.....
Vastaukset 4
Vanhimmat
äläkä ole tuollainen kersa!
Eiköhän jokainen saa ilmaista itseään, ajatuksiaan ja tunteitaan miten haluaa. Ilman että leimataan heti kersaksi. Vai onko nykyään kersan merkki se, että osaa ilmaista tunteensa, ajatuksensa ym.
Toi oli niin mun elämästä.. *itkettää* Ite syyllinen kaikkeen ja silti sattuu niin helvetisti.
Jep. Meitä on tosiaan muitakin. Olen tajunnut, että minä olen se "paska jätkä",josta omia ystäviäni aina varoitan, vaikka nainen olenkin. Olen se mulkku-exä, joka ei tiedä mitä haluaa, ja kun menettää rakkaansa omasta aloitteestaan, haluaa kaiken taas takaisin. on-off, ja piiri pieni pyörii. Kaikki tapahtui aina minun ehdoillani. Milloin ollaan yhdessä, milloin erossa. Minä päätän, minä satutan, kumpaakin. Haluan kehottaa kaikkia juoksemaan kauas minusta, ja samalla tulemaan takaisin. Tunnekyvyttömyydestä ei ole kyse, sillä hitto että tunnenkin. Joku tunnevamma kai tämäkin silti on.