Ellen G. White jatkuva ja arvovaltainen totuuden lähde

Aloittaja näytti listanneen adventistien opinkappaleita, jotka hänen mielestään eivät ole raamatullisia.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja näytti listanneen adventistien opinkappaleita, jotka hänen mielestään eivät ole raamatullisia.

Vaan kun eivät kaikki edes ole sitä, vaan ihan tuulesta temmattua huuhaata.

Harhaoppiako kaikki mitä et itse ymmärrä.

Tässä se vika on.

Ymmärryksensä mukaan jokainen elää Herralle.

"Kai A on väärässä, jos on noin sanonut, vaikka itsekin olen jonkun kerran havainnut kohdan, joka selvästi näyttää kirjasta tai lehdestä lainatulta, mutta on jossakin yksityiskohdassa ristiriidassa sen kanssa, mitä White muualla selkeästi opettaa."

Tämähän on sitä uskonlahkojen harrastamaa perinteistä kaksoisviestintää. Sen avulla voidaan helposti todistella tai kieltää asioita tilanteesta riippuen, sillä joka tilanteeseen löytyy "sopiva todiste", mitä kulloinkin halutaan korostaa.

"Aloittaja ei ole ihan ajan tasalla kommentteineen. Whitea koskevan opinkohdan oleellinen sisältö on loppulauseessa: "Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava.""

Valitettavasti tälle protestanttien Sola Scriptura -periaatteelle ei ole mitään raamatullisia tai muitakaan luotettavia perusteita, sillä se on Lutherin aivan omasta päästään keksimä periaate. Toisin sanoen siis EPÄRAAMATULLINEN HARHAOPPI, joka vain vahvistaa Katolisen kirkon roolia "Jumalan edustajana" ja kristikunnan Äitikirkkona.

Merkillistä, ettei "enemmän kuin profeetta" tätä hoksannut kopioidessaan sen Lutherilta?

https://hyviauutisia.wordpress.com/2007/03/04/yksin-raamattu/

"Epälooginen sola scriptura

Sola scriptura kaatuu omaan loogiseen mahdottomuuteensa. Raamatusta ei nimittäin selviä, mitkä kirjat ylipäänsä kuuluvat Raamattuun. On muistettava, että Raamattu koostuu useista erilaisista eri aikoina ja eri paikoissa kirjoitetuista kirjoista. Ensimmäiset kristityt eivät olleet yksimielisiä siitä, mitkä kirjat tulisi sisällyttää Uuteen testamenttiin. Mistä protestantti siis tietää, mitkä kirjat kuuluvat Raamattuun, kun kerran Raamattu ei missään kohdassa luettele, mitkä kirjat siihen kuuluvat? Ainoa vastaus tähän kysymykseen on apostolinen traditio, jonka jokainen Raamatun hyväksyvä tietoisesti tai tietämättään joutuu hyväksymään. Paavi Damasus määritteli vuonna 382 Rooman kirkolliskokouksessa tradition perusteella, mitkä kirjat sisältyvät Raamattuun. Pyhän Hengen johtamana kirkon opetusvirka vahvisti Uuden testamentin sellaiseksi kuin sen nykyään tunnemme.

Jos siis protestantti uskoo, että Uusi testamentti on sellaisenaan erehtymätöntä Jumalan ilmoitusta, on hänen myös loogisesti hyväksyttävä, että Raamatun ”julkaisseen” katolisen ja apostolisen kirkon traditio ja opetusvirka ovat erehtymättömästi määritelleet Raamatun sisällön sellaiseksi kuin sen kuuluu olla. Tässä vaiheessa sola scriptura on raunioina, sillä protestantti on joutunut hyväksymään uskonkappaleen (Uuden testamentin sisällön) katolisen tradition eikä yksin Raamatun nojalla.

Jos siis Pyhä Henki inspiroi ja kokosi Raamatun, kuten kaikki kristityt uskovat, on katolinen kirkko Pyhän Hengen maanpäällinen työkalu ja äänitorvi, sillä juuri kirkon kautta Pyhä Henki ilmoitti, mitkä kirjat Raamattuun kuuluvat, ja nimenomaan kirkon ansiosta protestantit voivat tietää Raamatun olevan Jumalan sanaa. Kirkko ja Raamattu ovat siis tiukasti toisiinsa sidottuja – on hyväksyttävä joko molemmat tai ei kumpaakaan. Sen sijaan on epäloogista hyväksyä osa kirkon ja tradition opetusta ja hylätä loput.

Jos protestantti ei suostu hyväksymään katolisen kirkon auktoriteettia, hän joutuu yhtä ongelmalliseen ja epäloogiseen toiseen ääripäähän. Hän joutuu myöntämään, että hänellä ei ole minkäänlaista varmuutta siitä, että Raamatussa on juuri oikeat Jumalan inspiroimat kirjat. Jos Uuden testamentin kaanon ei ole osa Jumalan ilmoitusta, joudutaan päättelemään, että on mahdollista, että siihen sisältyisi ei-inspiroituja kirjoja ja että siitä saattaa puuttua inspiroituja kirjoja. Kysymys kaanonista muuttuu subjektiiviseksi, ja jokainen voi periaatteessa omien perusteidensa mukaan poistaa Raamatustaan haluamansa kirjat. Tähän ääripäähän suistui mm. itse Luther, joka otti itselleen vapauden pitää useita Uuden testamentin kirjoja kaanoniin kuulumattomina."

Anonyymi kirjoitti:

"Kai A on väärässä, jos on noin sanonut, vaikka itsekin olen jonkun kerran havainnut kohdan, joka selvästi näyttää kirjasta tai lehdestä lainatulta, mutta on jossakin yksityiskohdassa ristiriidassa sen kanssa, mitä White muualla selkeästi opettaa."

Tämähän on sitä uskonlahkojen harrastamaa perinteistä kaksoisviestintää. Sen avulla voidaan helposti todistella tai kieltää asioita tilanteesta riippuen, sillä joka tilanteeseen löytyy "sopiva todiste", mitä kulloinkin halutaan korostaa.

Lue lisää

Siis mikä tässä oli kaksoisviestintää. Sekö, että yksi adventisti kirjoitti eri tavalla kuin toinen adventisti? Asia nyt vain sattuu olemaan niin, että ihmisillä (adventisteillakin) on erilaisia mielipiteitä... ihan samoin kuin adventistien vastustajilla on erilaisia ja jopa toistensa kanssa ristiriidassa olevia käsityksiä. Sellainen yhteisö, jossa ei mielipide-eroja sallita (ja sellaisiakin taitaa olla) olisi aivan kamala. Minä ainakin olen tyytyväinen siihen, että saan adventtikirkossa esittää ajatuksia, jotka joskus poikkeavat toisten adventistien käsityksistä ja joskus jopa kirkon opinkohdista, joita ei ole kaikilta osin järkevästi valittu tai sanoitettu.

Anonyymi kirjoitti:

"Aloittaja ei ole ihan ajan tasalla kommentteineen. Whitea koskevan opinkohdan oleellinen sisältö on loppulauseessa: "Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava.""

Valitettavasti tälle protestanttien Sola Scriptura -periaatteelle ei ole mitään raamatullisia tai muitakaan luotettavia perusteita, sillä se on Lutherin aivan omasta päästään keksimä periaate. Toisin sanoen siis EPÄRAAMATULLINEN HARHAOPPI, joka vain vahvistaa Katolisen kirkon roolia "Jumalan edustajana" ja kristikunnan Äitikirkkona.

Merkillistä, ettei "enemmän kuin profeetta" tätä hoksannut kopioidessaan sen Lutherilta?

https://hyviauutisia.wordpress.com/2007/03/04/yksin-raamattu/

"Epälooginen sola scriptura

Sola scriptura kaatuu omaan loogiseen mahdottomuuteensa. Raamatusta ei nimittäin selviä, mitkä kirjat ylipäänsä kuuluvat Raamattuun. On muistettava, että Raamattu koostuu useista erilaisista eri aikoina ja eri paikoissa kirjoitetuista kirjoista. Ensimmäiset kristityt eivät olleet yksimielisiä siitä, mitkä kirjat tulisi sisällyttää Uuteen testamenttiin. Mistä protestantti siis tietää, mitkä kirjat kuuluvat Raamattuun, kun kerran Raamattu ei missään kohdassa luettele, mitkä kirjat siihen kuuluvat? Ainoa vastaus tähän kysymykseen on apostolinen traditio, jonka jokainen Raamatun hyväksyvä tietoisesti tai tietämättään joutuu hyväksymään. Paavi Damasus määritteli vuonna 382 Rooman kirkolliskokouksessa tradition perusteella, mitkä kirjat sisältyvät Raamattuun. Pyhän Hengen johtamana kirkon opetusvirka vahvisti Uuden testamentin sellaiseksi kuin sen nykyään tunnemme.

Jos siis protestantti uskoo, että Uusi testamentti on sellaisenaan erehtymätöntä Jumalan ilmoitusta, on hänen myös loogisesti hyväksyttävä, että Raamatun ”julkaisseen” katolisen ja apostolisen kirkon traditio ja opetusvirka ovat erehtymättömästi määritelleet Raamatun sisällön sellaiseksi kuin sen kuuluu olla. Tässä vaiheessa sola scriptura on raunioina, sillä protestantti on joutunut hyväksymään uskonkappaleen (Uuden testamentin sisällön) katolisen tradition eikä yksin Raamatun nojalla.

Jos siis Pyhä Henki inspiroi ja kokosi Raamatun, kuten kaikki kristityt uskovat, on katolinen kirkko Pyhän Hengen maanpäällinen työkalu ja äänitorvi, sillä juuri kirkon kautta Pyhä Henki ilmoitti, mitkä kirjat Raamattuun kuuluvat, ja nimenomaan kirkon ansiosta protestantit voivat tietää Raamatun olevan Jumalan sanaa. Kirkko ja Raamattu ovat siis tiukasti toisiinsa sidottuja – on hyväksyttävä joko molemmat tai ei kumpaakaan. Sen sijaan on epäloogista hyväksyä osa kirkon ja tradition opetusta ja hylätä loput.

Jos protestantti ei suostu hyväksymään katolisen kirkon auktoriteettia, hän joutuu yhtä ongelmalliseen ja epäloogiseen toiseen ääripäähän. Hän joutuu myöntämään, että hänellä ei ole minkäänlaista varmuutta siitä, että Raamatussa on juuri oikeat Jumalan inspiroimat kirjat. Jos Uuden testamentin kaanon ei ole osa Jumalan ilmoitusta, joudutaan päättelemään, että on mahdollista, että siihen sisältyisi ei-inspiroituja kirjoja ja että siitä saattaa puuttua inspiroituja kirjoja. Kysymys kaanonista muuttuu subjektiiviseksi, ja jokainen voi periaatteessa omien perusteidensa mukaan poistaa Raamatustaan haluamansa kirjat. Tähän ääripäähän suistui mm. itse Luther, joka otti itselleen vapauden pitää useita Uuden testamentin kirjoja kaanoniin kuulumattomina."

Lue lisää

En ole yhtään pahoillani siitä, että Raamattu on adventtikirkon normi eikä esim. Ellen White, tai kirkon johtaja Ted Wilsion (kamala ajatuskin, koska Wilson elää ajassa sata vuotta sitten), tai kirkon yleiskokous, tai joku muu. Sola scriptura on paljon järkevämpi perusta kristillisten yhteisöjen elämälle ja toiminnalle kuin se, että asiat olisivat perinteen, jonkun ihmisen tai ihmisryhmän hallinnassa.

Esitetty sola scriptura kritiikki ei ole kovin vakuuttavaa. Ensinnäkin anonyymi pitää sitä Lutherin keksintönä ja toistaa katolisen kirkon sola scripturasta esittämiä väitteitä, joiden mukaan katoliset kokosivat Raamatun kaanonin ja siksi Raamattuun uskovien protestanttien pitäisi seurata katolista kirkkoja. Oikea käsitys on se, että yksin Raamattu oppi oli kritiikki katolisen kirkon väärinkäytöksiä ja hidasta uudistumista vastaan. Samalla se antaa sen periaatteen ettei mikään kirkko (ei adventtikirkkokaan) saa väittää edustavansa ainoaa oikeaa ja lopullista tai täydellistä uskon käsitystä.

Luther kyllä löysi uudelleen jo monien kirkkoisien esittämän opin Raamatun kirjoitusten arvovallasta. Kirjoituksia oli (vähän toisistaan poikkeavia koosteita aspostolien kirjoituksina pidetyistä teksteistä) jo kauan ennen kuin UTn kaanonin 27 kirjaa päätettiin Hippon konsiilissa muutama vuosi ennen vuotta 400. Tuo kokous ei ollut katolisen kirkon järjestämä, koska katolista kirkkoa ei silloin vielä ollut. Itse asiassa seitsemää ensimmäistä kirkolliskokousta pidetään kaikkien kristittyjen yhteisinä kokouksina, koska tärkeimmät niissä päätetyt asiat ovat vieläkin kaikkien perinteisten kristillisten yhteisöjen mielestä oikein. Tärkeää on huomata se, että mukana ei ollut vain latinalaisia uskovia, vaan edustajia patriarkaateista Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Lisäksi kannattaa huomata, että Vanhan testamentin kirjojen osalta protestantit seuraavat juutalaisten pyhien kirjojen perinnettä, eivät katolisten tai kirkolliskokousten.

Mielestäni kirjoittajalla on myös väärä käsitys sola scripturan merkityksestä. Sola scriptura ei ole ainoa sola oppa. Ne kaikki kuuluvat yhteen eivätkä toimmi toisistaan erotettuna. Tärkeimmät: Solo Christo - yksin Kristus, sola gratia - yksin armosta - sola fide - yksi uskosta jne. Jos sola scripturaa mietietään erillisnä näistä muista asioista, jotka yksin muodostavat kristillisen opin pohjan - se tekisi Raamatusta kuivaakin kuivemman lakikirjan. Vain kaikki sola opit yhdessä antavat oikean kuvan. Siis Raamattua on luettava niin kuin se olisi Kristuksen kirja ja sitä on tulkittava Kristuksen valossa. Samalla Raamatusta on etsittävä sitä, mikä kertoo armosta jne. Näiden termien tarkoitus on koota yhteen se, mikä on kristillisen uskon oleellinen sisältö. Lutherin raamattukäsitys oli Kristukseen ja armoon keskittyvä. Sana-inspiraatio oppiin uskovat fundamentalistikalvinistit eivät siis edusta sola scripturaa (vaikka Raamattu voi olla heille kaikki kaikessa) - eivätkä muuten termiä käytäkään niin usein kuin luterilaiset.

Jutun ydin on siis se, etteivät perinteet tai paavit tai kirkkojen johtajat tai kirkkojen kokoukset määrää uskon sisältöä, vaan sitä etsitään Raamatusta Kristuksen ja armon ja uskon avaimia käyttämällä, eikä se ole oikeaa sola scripturaa, että Raamatusta etsii kohtia, joilla tuomita toisin ajatteleva ei toisella tavalla eläviä, koska sola luetteloa voi myös jatkaa vaikkapa sanoilla sola caritas - yksin rakkaus.

Anonyymi kirjoitti:

"Aloittaja ei ole ihan ajan tasalla kommentteineen. Whitea koskevan opinkohdan oleellinen sisältö on loppulauseessa: "Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava.""

Valitettavasti tälle protestanttien Sola Scriptura -periaatteelle ei ole mitään raamatullisia tai muitakaan luotettavia perusteita, sillä se on Lutherin aivan omasta päästään keksimä periaate. Toisin sanoen siis EPÄRAAMATULLINEN HARHAOPPI, joka vain vahvistaa Katolisen kirkon roolia "Jumalan edustajana" ja kristikunnan Äitikirkkona.

Merkillistä, ettei "enemmän kuin profeetta" tätä hoksannut kopioidessaan sen Lutherilta?

https://hyviauutisia.wordpress.com/2007/03/04/yksin-raamattu/

"Epälooginen sola scriptura

Sola scriptura kaatuu omaan loogiseen mahdottomuuteensa. Raamatusta ei nimittäin selviä, mitkä kirjat ylipäänsä kuuluvat Raamattuun. On muistettava, että Raamattu koostuu useista erilaisista eri aikoina ja eri paikoissa kirjoitetuista kirjoista. Ensimmäiset kristityt eivät olleet yksimielisiä siitä, mitkä kirjat tulisi sisällyttää Uuteen testamenttiin. Mistä protestantti siis tietää, mitkä kirjat kuuluvat Raamattuun, kun kerran Raamattu ei missään kohdassa luettele, mitkä kirjat siihen kuuluvat? Ainoa vastaus tähän kysymykseen on apostolinen traditio, jonka jokainen Raamatun hyväksyvä tietoisesti tai tietämättään joutuu hyväksymään. Paavi Damasus määritteli vuonna 382 Rooman kirkolliskokouksessa tradition perusteella, mitkä kirjat sisältyvät Raamattuun. Pyhän Hengen johtamana kirkon opetusvirka vahvisti Uuden testamentin sellaiseksi kuin sen nykyään tunnemme.

Jos siis protestantti uskoo, että Uusi testamentti on sellaisenaan erehtymätöntä Jumalan ilmoitusta, on hänen myös loogisesti hyväksyttävä, että Raamatun ”julkaisseen” katolisen ja apostolisen kirkon traditio ja opetusvirka ovat erehtymättömästi määritelleet Raamatun sisällön sellaiseksi kuin sen kuuluu olla. Tässä vaiheessa sola scriptura on raunioina, sillä protestantti on joutunut hyväksymään uskonkappaleen (Uuden testamentin sisällön) katolisen tradition eikä yksin Raamatun nojalla.

Jos siis Pyhä Henki inspiroi ja kokosi Raamatun, kuten kaikki kristityt uskovat, on katolinen kirkko Pyhän Hengen maanpäällinen työkalu ja äänitorvi, sillä juuri kirkon kautta Pyhä Henki ilmoitti, mitkä kirjat Raamattuun kuuluvat, ja nimenomaan kirkon ansiosta protestantit voivat tietää Raamatun olevan Jumalan sanaa. Kirkko ja Raamattu ovat siis tiukasti toisiinsa sidottuja – on hyväksyttävä joko molemmat tai ei kumpaakaan. Sen sijaan on epäloogista hyväksyä osa kirkon ja tradition opetusta ja hylätä loput.

Jos protestantti ei suostu hyväksymään katolisen kirkon auktoriteettia, hän joutuu yhtä ongelmalliseen ja epäloogiseen toiseen ääripäähän. Hän joutuu myöntämään, että hänellä ei ole minkäänlaista varmuutta siitä, että Raamatussa on juuri oikeat Jumalan inspiroimat kirjat. Jos Uuden testamentin kaanon ei ole osa Jumalan ilmoitusta, joudutaan päättelemään, että on mahdollista, että siihen sisältyisi ei-inspiroituja kirjoja ja että siitä saattaa puuttua inspiroituja kirjoja. Kysymys kaanonista muuttuu subjektiiviseksi, ja jokainen voi periaatteessa omien perusteidensa mukaan poistaa Raamatustaan haluamansa kirjat. Tähän ääripäähän suistui mm. itse Luther, joka otti itselleen vapauden pitää useita Uuden testamentin kirjoja kaanoniin kuulumattomina."

Lue lisää

Höpöhöpö.

Anonyymi kirjoitti:

En ole yhtään pahoillani siitä, että Raamattu on adventtikirkon normi eikä esim. Ellen White, tai kirkon johtaja Ted Wilsion (kamala ajatuskin, koska Wilson elää ajassa sata vuotta sitten), tai kirkon yleiskokous, tai joku muu. Sola scriptura on paljon järkevämpi perusta kristillisten yhteisöjen elämälle ja toiminnalle kuin se, että asiat olisivat perinteen, jonkun ihmisen tai ihmisryhmän hallinnassa.

Esitetty sola scriptura kritiikki ei ole kovin vakuuttavaa. Ensinnäkin anonyymi pitää sitä Lutherin keksintönä ja toistaa katolisen kirkon sola scripturasta esittämiä väitteitä, joiden mukaan katoliset kokosivat Raamatun kaanonin ja siksi Raamattuun uskovien protestanttien pitäisi seurata katolista kirkkoja. Oikea käsitys on se, että yksin Raamattu oppi oli kritiikki katolisen kirkon väärinkäytöksiä ja hidasta uudistumista vastaan. Samalla se antaa sen periaatteen ettei mikään kirkko (ei adventtikirkkokaan) saa väittää edustavansa ainoaa oikeaa ja lopullista tai täydellistä uskon käsitystä.

Luther kyllä löysi uudelleen jo monien kirkkoisien esittämän opin Raamatun kirjoitusten arvovallasta. Kirjoituksia oli (vähän toisistaan poikkeavia koosteita aspostolien kirjoituksina pidetyistä teksteistä) jo kauan ennen kuin UTn kaanonin 27 kirjaa päätettiin Hippon konsiilissa muutama vuosi ennen vuotta 400. Tuo kokous ei ollut katolisen kirkon järjestämä, koska katolista kirkkoa ei silloin vielä ollut. Itse asiassa seitsemää ensimmäistä kirkolliskokousta pidetään kaikkien kristittyjen yhteisinä kokouksina, koska tärkeimmät niissä päätetyt asiat ovat vieläkin kaikkien perinteisten kristillisten yhteisöjen mielestä oikein. Tärkeää on huomata se, että mukana ei ollut vain latinalaisia uskovia, vaan edustajia patriarkaateista Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Lisäksi kannattaa huomata, että Vanhan testamentin kirjojen osalta protestantit seuraavat juutalaisten pyhien kirjojen perinnettä, eivät katolisten tai kirkolliskokousten.

Mielestäni kirjoittajalla on myös väärä käsitys sola scripturan merkityksestä. Sola scriptura ei ole ainoa sola oppa. Ne kaikki kuuluvat yhteen eivätkä toimmi toisistaan erotettuna. Tärkeimmät: Solo Christo - yksin Kristus, sola gratia - yksin armosta - sola fide - yksi uskosta jne. Jos sola scripturaa mietietään erillisnä näistä muista asioista, jotka yksin muodostavat kristillisen opin pohjan - se tekisi Raamatusta kuivaakin kuivemman lakikirjan. Vain kaikki sola opit yhdessä antavat oikean kuvan. Siis Raamattua on luettava niin kuin se olisi Kristuksen kirja ja sitä on tulkittava Kristuksen valossa. Samalla Raamatusta on etsittävä sitä, mikä kertoo armosta jne. Näiden termien tarkoitus on koota yhteen se, mikä on kristillisen uskon oleellinen sisältö. Lutherin raamattukäsitys oli Kristukseen ja armoon keskittyvä. Sana-inspiraatio oppiin uskovat fundamentalistikalvinistit eivät siis edusta sola scripturaa (vaikka Raamattu voi olla heille kaikki kaikessa) - eivätkä muuten termiä käytäkään niin usein kuin luterilaiset.

Jutun ydin on siis se, etteivät perinteet tai paavit tai kirkkojen johtajat tai kirkkojen kokoukset määrää uskon sisältöä, vaan sitä etsitään Raamatusta Kristuksen ja armon ja uskon avaimia käyttämällä, eikä se ole oikeaa sola scripturaa, että Raamatusta etsii kohtia, joilla tuomita toisin ajatteleva ei toisella tavalla eläviä, koska sola luetteloa voi myös jatkaa vaikkapa sanoilla sola caritas - yksin rakkaus.

Lue lisää

"Lutherin raamattukäsitys oli Kristukseen ja armoon keskittyvä."

Seuraavassa Lutherin Kristukseen ja armoon keskittyviä raamattukäsityksiään, jotka inspiroivat Hitleriäkin toteuttamaan Lutherin raamatullisia neuvoja ihan käytännön tasolla.

Sanotaanhan Raamatussakin, että usko ilman tekoja on kuollut.

M. Lutherin tekstiä kirjasta "Juutalaisista ja heidän valheistaan"

"Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?

Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeen luotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa... Sillä mitä me olemme tähän asti tietämättömyydessämme sietäneet (minä itsekään en ole sitä tiennyt), sen Jumala on antava meille anteeksi ... Mooses kirjoittaa 5 Moos. 13:12-16, että missä jokin kaupunki harjoittaa epäjumalisuutta, se on kokonaan tulella hävitettävä eikä siitä ole mitään jätettävä jäljelle. Ja jos hän nyt eläisi, niin hän olisi ensimmäisenä sytyttämässä juutalaisten kouluja ja taloja palamaan...

Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikki revittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat.

Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.

Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet...

Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia. Heidän on pysyttävä kotonaan. Minulle on sanottu, että nyt kuuluu eräs rikas juutalainen ratsastelevan maaseudulla kahdellatoista hevosella (hän tahtoo tulla kohabiksi) ja nylkee ruhtinaat, herrat, maat ja ihmiset puhtaaksi, niin että suuret herrat katsovat sitä karsaasti. Jos te ruhtinaat ja herrat ette voi kunnollisella tavalla kieltää sellaisilta nylkyreiltä tietä, niin koottakoon jokin ratsumiesjoukko heitä vastaan, koska te tulette tästä kirjasesta oppimaan, mitä juutalaiset ovat ja miten heidän kanssaan on meneteltävä, eikä heidän olemustaan ole suinkaan suojeltava...

Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Ja syy on tämä: kaiken, mitä heillä on (kuten edellä on sanottu), he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koronkiskomisellaan, koska heillä muuten ei ole mitään muuta elinkeinoa...

Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä kuten Adamin lasten osaksi on määrätty (1 Moos. 3:19)...
Mutta jos pelkäämme, että he voisivat meitä ruumiin, vaimon, lasten, palvelusväen, karjan jne. puolesta vahingoittaa, jos heidän pitäisi meitä palvella ja tehdä työtä meille, koska hyvinkin on otaksuttavaa, että sellaiset jalot maailman herrat ja myrkylliset, äkäiset käärmeet mihinkään työhön tottumattomina varsin vastenmielisesti niin suuresti nöyrtyisivät kirottujen gojimien alaisiksi, niin meneteltäköön, kuten minä tiedän muiden kansojen, kuten Ranskan, Espanjan, Böömin jne. menetelleen ja tehtäköön tili heidän kanssaan, mitä he ovat meiltä kiskoneet ja sen mukaan jaettakoon sovinnolla, mutta heidät karkotettakoon maasta. Sillä, kuten olemme kuulleet, Jumalan viha heitä kohtaan on niin suuri, että he lempeällä armeliaisuudella kohdellen tulevat yhä vihaisemmiksi ja vihaisemmiksi, mutta ankaruudella hyvin vähän paremmiksi. Sen vuoksi heistä on pikaisesti päästävä!
... heidän kanssaan meneteltäköön kaikella armottomuudella, kuten Mooses teki erämaassa ja löi kuoliaaksi kolmetuhatta miestä, ettei koko joukko olisi joutunut perikatoon ... Jollei tämä tahdo auttaa, niin meidän täytyy karkottaa heidät pois niin kuin hullut koirat, ettemme tulisi osallisiksi heidän kauheaan jumalanpilkkaansa ja kaikkiin paheisiinsa, emmekä heidän kanssaan vetäisi päällemme Jumalan vihaa ja tulisi kirotuiksi..."

Anonyymi kirjoitti:

En ole yhtään pahoillani siitä, että Raamattu on adventtikirkon normi eikä esim. Ellen White, tai kirkon johtaja Ted Wilsion (kamala ajatuskin, koska Wilson elää ajassa sata vuotta sitten), tai kirkon yleiskokous, tai joku muu. Sola scriptura on paljon järkevämpi perusta kristillisten yhteisöjen elämälle ja toiminnalle kuin se, että asiat olisivat perinteen, jonkun ihmisen tai ihmisryhmän hallinnassa.

Esitetty sola scriptura kritiikki ei ole kovin vakuuttavaa. Ensinnäkin anonyymi pitää sitä Lutherin keksintönä ja toistaa katolisen kirkon sola scripturasta esittämiä väitteitä, joiden mukaan katoliset kokosivat Raamatun kaanonin ja siksi Raamattuun uskovien protestanttien pitäisi seurata katolista kirkkoja. Oikea käsitys on se, että yksin Raamattu oppi oli kritiikki katolisen kirkon väärinkäytöksiä ja hidasta uudistumista vastaan. Samalla se antaa sen periaatteen ettei mikään kirkko (ei adventtikirkkokaan) saa väittää edustavansa ainoaa oikeaa ja lopullista tai täydellistä uskon käsitystä.

Luther kyllä löysi uudelleen jo monien kirkkoisien esittämän opin Raamatun kirjoitusten arvovallasta. Kirjoituksia oli (vähän toisistaan poikkeavia koosteita aspostolien kirjoituksina pidetyistä teksteistä) jo kauan ennen kuin UTn kaanonin 27 kirjaa päätettiin Hippon konsiilissa muutama vuosi ennen vuotta 400. Tuo kokous ei ollut katolisen kirkon järjestämä, koska katolista kirkkoa ei silloin vielä ollut. Itse asiassa seitsemää ensimmäistä kirkolliskokousta pidetään kaikkien kristittyjen yhteisinä kokouksina, koska tärkeimmät niissä päätetyt asiat ovat vieläkin kaikkien perinteisten kristillisten yhteisöjen mielestä oikein. Tärkeää on huomata se, että mukana ei ollut vain latinalaisia uskovia, vaan edustajia patriarkaateista Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Lisäksi kannattaa huomata, että Vanhan testamentin kirjojen osalta protestantit seuraavat juutalaisten pyhien kirjojen perinnettä, eivät katolisten tai kirkolliskokousten.

Mielestäni kirjoittajalla on myös väärä käsitys sola scripturan merkityksestä. Sola scriptura ei ole ainoa sola oppa. Ne kaikki kuuluvat yhteen eivätkä toimmi toisistaan erotettuna. Tärkeimmät: Solo Christo - yksin Kristus, sola gratia - yksin armosta - sola fide - yksi uskosta jne. Jos sola scripturaa mietietään erillisnä näistä muista asioista, jotka yksin muodostavat kristillisen opin pohjan - se tekisi Raamatusta kuivaakin kuivemman lakikirjan. Vain kaikki sola opit yhdessä antavat oikean kuvan. Siis Raamattua on luettava niin kuin se olisi Kristuksen kirja ja sitä on tulkittava Kristuksen valossa. Samalla Raamatusta on etsittävä sitä, mikä kertoo armosta jne. Näiden termien tarkoitus on koota yhteen se, mikä on kristillisen uskon oleellinen sisältö. Lutherin raamattukäsitys oli Kristukseen ja armoon keskittyvä. Sana-inspiraatio oppiin uskovat fundamentalistikalvinistit eivät siis edusta sola scripturaa (vaikka Raamattu voi olla heille kaikki kaikessa) - eivätkä muuten termiä käytäkään niin usein kuin luterilaiset.

Jutun ydin on siis se, etteivät perinteet tai paavit tai kirkkojen johtajat tai kirkkojen kokoukset määrää uskon sisältöä, vaan sitä etsitään Raamatusta Kristuksen ja armon ja uskon avaimia käyttämällä, eikä se ole oikeaa sola scripturaa, että Raamatusta etsii kohtia, joilla tuomita toisin ajatteleva ei toisella tavalla eläviä, koska sola luetteloa voi myös jatkaa vaikkapa sanoilla sola caritas - yksin rakkaus.

Lue lisää

"Oikea käsitys on se, että yksin Raamattu oppi oli kritiikki katolisen kirkon väärinkäytöksiä ja hidasta uudistumista vastaan. Samalla se antaa sen periaatteen ettei mikään kirkko (ei adventtikirkkokaan) saa väittää edustavansa ainoaa oikeaa ja lopullista tai täydellistä uskon käsitystä."

Mistähän sitten johtuu, että juurikin niitä "ainoita oikeaoppisia" kirkkoja/uskonlahkoja (Adventtikirkkokin yhtenä niistä) kuitenkin on syntynyt kuin sieniä sateella sen jälkeen, kun kristikunta sai katolisen kirkon vahvistaman "Jumalan sanan" eli Raamatun?

Jos ei olisi tällaista "Totuuskirjaa", niin miten kukaan voisi perustella niitä "ainoita oikeita oppejaan"?

Ja jos ne "ainoat oikeat opit" ovat sitten joskus paljastuneetkin vääriksi, niin tuskinpa koskaan yksikään kirkko tai uskonlahko on myöntänyt erehtyneensä ja tehneensä syntiä Jumalaa vastaan tuomitessaan vääriin oppeihinsa uskomattomia harhaoppisiksi.

Mikään/kukaan Jumala ei ole Raamattua kuitenkaan omaksi sanakseen vahvistanut - ei myöskään Jeesus tai Raamattu itse - joten MIKSI kenenkään pitäisi pitää sitä jonain auktoriteettina tai "Jumalan sanana"?

Eli KETÄ VASTAAN Raamattuun uskomaton rikkoo/tekee syntiä, jos ei usko sen olevan Jumalan sanaa ja MILLÄ PERUSTEELLA?

Anonyymi kirjoitti:

En ole yhtään pahoillani siitä, että Raamattu on adventtikirkon normi eikä esim. Ellen White, tai kirkon johtaja Ted Wilsion (kamala ajatuskin, koska Wilson elää ajassa sata vuotta sitten), tai kirkon yleiskokous, tai joku muu. Sola scriptura on paljon järkevämpi perusta kristillisten yhteisöjen elämälle ja toiminnalle kuin se, että asiat olisivat perinteen, jonkun ihmisen tai ihmisryhmän hallinnassa.

Esitetty sola scriptura kritiikki ei ole kovin vakuuttavaa. Ensinnäkin anonyymi pitää sitä Lutherin keksintönä ja toistaa katolisen kirkon sola scripturasta esittämiä väitteitä, joiden mukaan katoliset kokosivat Raamatun kaanonin ja siksi Raamattuun uskovien protestanttien pitäisi seurata katolista kirkkoja. Oikea käsitys on se, että yksin Raamattu oppi oli kritiikki katolisen kirkon väärinkäytöksiä ja hidasta uudistumista vastaan. Samalla se antaa sen periaatteen ettei mikään kirkko (ei adventtikirkkokaan) saa väittää edustavansa ainoaa oikeaa ja lopullista tai täydellistä uskon käsitystä.

Luther kyllä löysi uudelleen jo monien kirkkoisien esittämän opin Raamatun kirjoitusten arvovallasta. Kirjoituksia oli (vähän toisistaan poikkeavia koosteita aspostolien kirjoituksina pidetyistä teksteistä) jo kauan ennen kuin UTn kaanonin 27 kirjaa päätettiin Hippon konsiilissa muutama vuosi ennen vuotta 400. Tuo kokous ei ollut katolisen kirkon järjestämä, koska katolista kirkkoa ei silloin vielä ollut. Itse asiassa seitsemää ensimmäistä kirkolliskokousta pidetään kaikkien kristittyjen yhteisinä kokouksina, koska tärkeimmät niissä päätetyt asiat ovat vieläkin kaikkien perinteisten kristillisten yhteisöjen mielestä oikein. Tärkeää on huomata se, että mukana ei ollut vain latinalaisia uskovia, vaan edustajia patriarkaateista Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Lisäksi kannattaa huomata, että Vanhan testamentin kirjojen osalta protestantit seuraavat juutalaisten pyhien kirjojen perinnettä, eivät katolisten tai kirkolliskokousten.

Mielestäni kirjoittajalla on myös väärä käsitys sola scripturan merkityksestä. Sola scriptura ei ole ainoa sola oppa. Ne kaikki kuuluvat yhteen eivätkä toimmi toisistaan erotettuna. Tärkeimmät: Solo Christo - yksin Kristus, sola gratia - yksin armosta - sola fide - yksi uskosta jne. Jos sola scripturaa mietietään erillisnä näistä muista asioista, jotka yksin muodostavat kristillisen opin pohjan - se tekisi Raamatusta kuivaakin kuivemman lakikirjan. Vain kaikki sola opit yhdessä antavat oikean kuvan. Siis Raamattua on luettava niin kuin se olisi Kristuksen kirja ja sitä on tulkittava Kristuksen valossa. Samalla Raamatusta on etsittävä sitä, mikä kertoo armosta jne. Näiden termien tarkoitus on koota yhteen se, mikä on kristillisen uskon oleellinen sisältö. Lutherin raamattukäsitys oli Kristukseen ja armoon keskittyvä. Sana-inspiraatio oppiin uskovat fundamentalistikalvinistit eivät siis edusta sola scripturaa (vaikka Raamattu voi olla heille kaikki kaikessa) - eivätkä muuten termiä käytäkään niin usein kuin luterilaiset.

Jutun ydin on siis se, etteivät perinteet tai paavit tai kirkkojen johtajat tai kirkkojen kokoukset määrää uskon sisältöä, vaan sitä etsitään Raamatusta Kristuksen ja armon ja uskon avaimia käyttämällä, eikä se ole oikeaa sola scripturaa, että Raamatusta etsii kohtia, joilla tuomita toisin ajatteleva ei toisella tavalla eläviä, koska sola luetteloa voi myös jatkaa vaikkapa sanoilla sola caritas - yksin rakkaus.

Lue lisää

"Sola scriptura on paljon järkevämpi perusta kristillisten yhteisöjen elämälle ja toiminnalle kuin se, että asiat olisivat perinteen, jonkun ihmisen tai ihmisryhmän hallinnassa."

No KÄYTÄNNÖSSÄHÄN asiat ovat Sola Scripturasta huolimatta perinteen, jonkun ihmisen tai ihmisryhmän hallinnassa, koska jokainen ihminen tai ihmisryhmä tulkitsee sitä "Jumalan sanaa" oman korvasyyhynsä mukaan.

Raamatun kaikkivaltias rakastava taivaallinen Isä ei ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi avata itse suutaan ja kertoa, kenen tulkinta on se oikea tulkinta "Hänen sanastaan" eli lapsukaiset on jätetty heitteille kasvattamaan itse itseään ja/tai uskomaan joidenkin "sijaisisien/jumalien" tulkintoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Siis mikä tässä oli kaksoisviestintää. Sekö, että yksi adventisti kirjoitti eri tavalla kuin toinen adventisti? Asia nyt vain sattuu olemaan niin, että ihmisillä (adventisteillakin) on erilaisia mielipiteitä... ihan samoin kuin adventistien vastustajilla on erilaisia ja jopa toistensa kanssa ristiriidassa olevia käsityksiä. Sellainen yhteisö, jossa ei mielipide-eroja sallita (ja sellaisiakin taitaa olla) olisi aivan kamala. Minä ainakin olen tyytyväinen siihen, että saan adventtikirkossa esittää ajatuksia, jotka joskus poikkeavat toisten adventistien käsityksistä ja joskus jopa kirkon opinkohdista, joita ei ole kaikilta osin järkevästi valittu tai sanoitettu.

Lue lisää

"Siis mikä tässä oli kaksoisviestintää. Sekö, että yksi adventisti kirjoitti eri tavalla kuin toinen adventisti?"

Kaksoisviestintää on se, kun kirkon VIRALLISET ja EPÄVIRALLISET tulkinnat ovat ristiriidassa keskenään tai Raamatun kanssa. Aina tilanteen mukaan valitaan sitten "sopiva" tulkinta.

Näin toimivat narsistit ja opportunistit, jotka eivät siten koskaan ole väärässä tai toimi väärin, vaan syy on aina muissa tai muualla, jotka "eivät ymmärrä, vaan vääristelevät totuutta".

Anonyymi kirjoitti:

En ole yhtään pahoillani siitä, että Raamattu on adventtikirkon normi eikä esim. Ellen White, tai kirkon johtaja Ted Wilsion (kamala ajatuskin, koska Wilson elää ajassa sata vuotta sitten), tai kirkon yleiskokous, tai joku muu. Sola scriptura on paljon järkevämpi perusta kristillisten yhteisöjen elämälle ja toiminnalle kuin se, että asiat olisivat perinteen, jonkun ihmisen tai ihmisryhmän hallinnassa.

Esitetty sola scriptura kritiikki ei ole kovin vakuuttavaa. Ensinnäkin anonyymi pitää sitä Lutherin keksintönä ja toistaa katolisen kirkon sola scripturasta esittämiä väitteitä, joiden mukaan katoliset kokosivat Raamatun kaanonin ja siksi Raamattuun uskovien protestanttien pitäisi seurata katolista kirkkoja. Oikea käsitys on se, että yksin Raamattu oppi oli kritiikki katolisen kirkon väärinkäytöksiä ja hidasta uudistumista vastaan. Samalla se antaa sen periaatteen ettei mikään kirkko (ei adventtikirkkokaan) saa väittää edustavansa ainoaa oikeaa ja lopullista tai täydellistä uskon käsitystä.

Luther kyllä löysi uudelleen jo monien kirkkoisien esittämän opin Raamatun kirjoitusten arvovallasta. Kirjoituksia oli (vähän toisistaan poikkeavia koosteita aspostolien kirjoituksina pidetyistä teksteistä) jo kauan ennen kuin UTn kaanonin 27 kirjaa päätettiin Hippon konsiilissa muutama vuosi ennen vuotta 400. Tuo kokous ei ollut katolisen kirkon järjestämä, koska katolista kirkkoa ei silloin vielä ollut. Itse asiassa seitsemää ensimmäistä kirkolliskokousta pidetään kaikkien kristittyjen yhteisinä kokouksina, koska tärkeimmät niissä päätetyt asiat ovat vieläkin kaikkien perinteisten kristillisten yhteisöjen mielestä oikein. Tärkeää on huomata se, että mukana ei ollut vain latinalaisia uskovia, vaan edustajia patriarkaateista Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Lisäksi kannattaa huomata, että Vanhan testamentin kirjojen osalta protestantit seuraavat juutalaisten pyhien kirjojen perinnettä, eivät katolisten tai kirkolliskokousten.

Mielestäni kirjoittajalla on myös väärä käsitys sola scripturan merkityksestä. Sola scriptura ei ole ainoa sola oppa. Ne kaikki kuuluvat yhteen eivätkä toimmi toisistaan erotettuna. Tärkeimmät: Solo Christo - yksin Kristus, sola gratia - yksin armosta - sola fide - yksi uskosta jne. Jos sola scripturaa mietietään erillisnä näistä muista asioista, jotka yksin muodostavat kristillisen opin pohjan - se tekisi Raamatusta kuivaakin kuivemman lakikirjan. Vain kaikki sola opit yhdessä antavat oikean kuvan. Siis Raamattua on luettava niin kuin se olisi Kristuksen kirja ja sitä on tulkittava Kristuksen valossa. Samalla Raamatusta on etsittävä sitä, mikä kertoo armosta jne. Näiden termien tarkoitus on koota yhteen se, mikä on kristillisen uskon oleellinen sisältö. Lutherin raamattukäsitys oli Kristukseen ja armoon keskittyvä. Sana-inspiraatio oppiin uskovat fundamentalistikalvinistit eivät siis edusta sola scripturaa (vaikka Raamattu voi olla heille kaikki kaikessa) - eivätkä muuten termiä käytäkään niin usein kuin luterilaiset.

Jutun ydin on siis se, etteivät perinteet tai paavit tai kirkkojen johtajat tai kirkkojen kokoukset määrää uskon sisältöä, vaan sitä etsitään Raamatusta Kristuksen ja armon ja uskon avaimia käyttämällä, eikä se ole oikeaa sola scripturaa, että Raamatusta etsii kohtia, joilla tuomita toisin ajatteleva ei toisella tavalla eläviä, koska sola luetteloa voi myös jatkaa vaikkapa sanoilla sola caritas - yksin rakkaus.

Lue lisää

"En ole yhtään pahoillani siitä, että Raamattu on adventtikirkon normi eikä esim. Ellen White, tai kirkon johtaja Ted Wilsion (kamala ajatuskin, koska Wilson elää ajassa sata vuotta sitten), tai kirkon yleiskokous, tai joku muu."

Faktahan on se, että "ainoa oikeaoppinen" Adventtikirkko (kuten myös muut "ainoat oikeaoppiset" protestanttiset kirkot/lahkot) vain väittää, että Raamattu on sen (niiden) normi, vaikka tosiasiassa useimmat asiat on peritty katoliselta äitikirkolta.

Raamatussa kuvattu seurakunta ei muistuta pätkääkään Adventtikirkkoa tai näitä muitakaan jähmeitä hierarkkisia kuolleiden kivien seurakunta-organisaatioita.

Ellen White ei saanut orgasmia miehen kanssa. Hän oli enemmän naisiin menevää sorttia.
Ellen Whiten mielestä orgasmi miehen kanssa oli saatanan kavala juoni ja pelkkä himon ilmentymä.

Valehtelet.

Anonyymi kirjoitti:

Valehtelet.

Ellen valehtelee ja te uskotte.
Hänen kristallipallonsa patterit ovat vuotaneet, näyttö sumea.

"" Ihmisen täytyy seistä Jumalan edessä ilman välittäjää;" ?"

Ei tämän kummempi asia. Helppo ymmärtää."

Ihmetyttää, että MIHIN/MIKSI näitä Ellenin "selviä" (enemmän kuin profetioita) oikein on tarvittu, kun se kirkkoisien kokoama selvä "Jumalan sanan" Valittujen Palojen kokoelmakin oli jo olemassa ja Pyhä Henki vielä antamassa silmävoidetta/öljyä lamppuihin kaikille halukkaille?

Eikö Raamattu ja Pyhä Henki riitäkään, vaan tarvitaan vielä Ellen "enemmän kuin profeetta" johdattamaan (lue: pelottelemaan) ymmärtämättömiä kaikkeen totuuteen sekä varsinkin Adventtikirkon maksavaksi jäseneksi?

Ehdotuksia

a) tarvittiin perusteet jälleen yhdelle "ainoalle oikeaoppiselle" uskonpuhdistuskirkkokunnalle, joka voisi korottaa itsensä Jumalan "valituksi silmäteräksi" ja Universumin keskipisteeksi, jonka ympärillä kaikki pyörii?

b) "Enemmän kuin profeetta" nepsy Ellenillä oli suunnaton mielenkiinnon kohde aiheeseen ja tarve lukea kaikki mahdollinen muiden aiheesta kirjoittama sekä kirjoitella niiden perusteella omia fantasioitaan sekä plagioida myös muiden kirjoituksia. Nämä nepsy Ellenin fantasiat tekivät vaikutuksen ja miellyttivät myös "ainoiden oikeaoppisten silmäterien" korvasyyhyä ja niin syntyi Ellenkultti?

c) Jumalan valittujen silmäterien ainoa oikeaoppinen uskonpuhdistusporukka tarvitsi vanhatestamentillisten kymmenyksien lisäksi myös toisen rahoituslähteen. Pelkkä Raamattujen lahjoitus/myynti tai Pyhän Hengen johdatus ei olisi taannut tarpeeksi korkeaa, ainoan oikeaoppisen organisaation pastorikunnan tarpeita tyydyttävää elintasoa, joten tarvittiin myös kirjabisnes.

d) "Saatana" Ellenin takapiruna halusi vihdyttää itseään ja aiheuttaa lisää hämmennystä ja eripuraa jo ennestäänkin riitojen repimässä tekopyhien kristikunnassa?

e) Jeesuksen seuraajat ovat niin kertakaikkisen tyhmää porukkaa, etteivät kykene ymmärtämään kirkkoisien kokoamaa Jumalan Valittujen Palojen kokoelmaa ilman Ellenin (enemmän kuin profeetta) "selviä" profetioita ja elämänohjeita...jotka siis ovat selviä ainoastaan pienen sisäänpäin lämpiävän joukon mielestä, joka ei olisi selvinnyt "valittujen silmäterien" joukkoon pelkän kirkkoisien kokoaman "Jumalan sanan" ja Pyhän Hengen johdattamina?

e) jokin muu syy, ehdotuksia?

Siinä on adventistien välimies!

Anonyymi kirjoitti:

Siinä on adventistien välimies!

Adventisteilla on välinainen, siis katolisten neitsyt Mariaa vastaava.

Naispappeja kammoksuva 1234567---kin hyväksyy välinaisen. Luther taas on vähän kuin paavia vastaava esikuva ja uskonpuhdistusauktoriteetti hänelle virrenweisuineen kaameasta petopaavista, joka uhkui ja puhkui kuin Sepe Susi tai jotain sinne päin...