Jos minä omistan kuollessani läppärin

Roskiin menee, jos ei käy testamentin ja omaisuuden perimisen mukaisesti annettaville ja poliisi halua sitä katsoa (vitsi vitsi, ehkä). Jos siinä joku salasana on, ei varmaan ne perijät mieti sen läpäisyä, jos eivät ite siinä heti onnistu. Ja jos ei uusi laatuvehje, tuskin kiinnostaa muita, elleivät tiedä, että pelkäät sen sisällön löytymistä, kun tällaistakin kyselet. Mulla keskivanhana mutta sairaana on käynyt sama mielessä jo siksi, että päiväkirjaa olen pitänyt vuosia, enkä kenenkään sallisi sitä lukevan edes kuoltuani, koska ajatukseni ovat yksityisiä, ilman mitään laittomuuttakaan, mutta silti vain mun, ja salasana on erikseen tiedostoihin, joita en halua tuttujen lukevan ja näkevän, ja tiedän, ettei heillä resurssit riitä niitä availla.

Myydään jollekulle joka saa susta jälkikäteen kuvan. Eikö siinä ole jotain lohdullista. Kuolema jälkeisessä tuttavassa.

Perijät tekevät, mitä haluavat. Ei yhdellä vanhalla läppärillä paljon arvoa ole kenellekään.