Hei te kesäauringon kultaamat, mutta elämänkolhimat kohtalotoverit!
Juhannus lähestyy..ne ovat vaikeita aikoja meille eronneille. Lapseni lähtevät aattona isälleen saareen, mökille, joka viimeiset 15 vuotta oli myös minun rakas paikkani. Nyt siellä häärää uusi emäntä, jo ennen puolisen vuotta sitten tapahtunutta eroamme valmiiksi katsottu. uusi mökkirakennuskin alkoi heti valmistua, kun minusta, vanhasta eroon pääsi.
Ruikutusta? Kyllä! Itsesääliä? Totta mooses! Kaikki, jotka ovat vastaavaa kokeneet, ymmärtävät ja tietävät, miltä minusta tuntuu. Erotuskat jysähtävät varoittamatta päälle kuin ukkosmyrsky juuri kun niiden kuvittelisi laantuneen. Itse vietän juhannusta kotona, saan tänne kyllä seuraakin, uuden miestuttavani, jonka kanssa viihdyn. silti...Milloin tämä oikein helpottaa???? Ei ole todellakaan mitään halua saada entistä miestäni takaisin, ero on jo virallinen ja suoraan sanottuna, en enää arvosta entistäni juuri lainkaan. Lasten takia olen kyllä päättänyt tulla toimeen hänen kanssaan, ja enimmäkseen se onnistuukin.
Mutta pahaa tekevät muistot mökistä, järvestä, veneestä.. Mitä niin pahaa tein, että kaikki minulta vietiin?
Huomenna saatan jo ajatella toisin. Ehkä muistan kaikki ne kaameat lähtömme, kun mieheni huusi ja karjui vuoroin lapsille, vuoroin minulle. Tai kesäiltojen pysähtyneisyyden, puhumattomuuden, kaikki ne sanat, joita ei koskaan lausuttu. Muistan mieheni pettämisen, juhannusyönä tulleen puhelun toiselta naiselta, oman "metsälenkkini", pusikkoitkuni. Hätäiset rakastelut, sukulaisten passaamisen.
Niin niin.
Toivotan kaikille mukavaa juhannusta! Joskus keikkuu elämän vene, ympäri kääntyy ja uppoaa. Jos juhannustaikani toteutuu, te kaikki kärsineet ja murheella raskautetut löydätte onnen. Ja ensi juhannuksena on jo paremmin.
Juhannus lähestyy..ne ovat vaikeita aikoja meille eronneille. Lapseni lähtevät aattona isälleen saareen, mökille, joka viimeiset 15 vuotta oli myös minun rakas paikkani. Nyt siellä häärää uusi emäntä, jo ennen puolisen vuotta sitten tapahtunutta eroamme valmiiksi katsottu. uusi mökkirakennuskin alkoi heti valmistua, kun minusta, vanhasta eroon pääsi.
Ruikutusta? Kyllä! Itsesääliä? Totta mooses! Kaikki, jotka ovat vastaavaa kokeneet, ymmärtävät ja tietävät, miltä minusta tuntuu. Erotuskat jysähtävät varoittamatta päälle kuin ukkosmyrsky juuri kun niiden kuvittelisi laantuneen. Itse vietän juhannusta kotona, saan tänne kyllä seuraakin, uuden miestuttavani, jonka kanssa viihdyn. silti...Milloin tämä oikein helpottaa???? Ei ole todellakaan mitään halua saada entistä miestäni takaisin, ero on jo virallinen ja suoraan sanottuna, en enää arvosta entistäni juuri lainkaan. Lasten takia olen kyllä päättänyt tulla toimeen hänen kanssaan, ja enimmäkseen se onnistuukin.
Mutta pahaa tekevät muistot mökistä, järvestä, veneestä.. Mitä niin pahaa tein, että kaikki minulta vietiin?
Huomenna saatan jo ajatella toisin. Ehkä muistan kaikki ne kaameat lähtömme, kun mieheni huusi ja karjui vuoroin lapsille, vuoroin minulle. Tai kesäiltojen pysähtyneisyyden, puhumattomuuden, kaikki ne sanat, joita ei koskaan lausuttu. Muistan mieheni pettämisen, juhannusyönä tulleen puhelun toiselta naiselta, oman "metsälenkkini", pusikkoitkuni. Hätäiset rakastelut, sukulaisten passaamisen.
Niin niin.
Toivotan kaikille mukavaa juhannusta! Joskus keikkuu elämän vene, ympäri kääntyy ja uppoaa. Jos juhannustaikani toteutuu, te kaikki kärsineet ja murheella raskautetut löydätte onnen. Ja ensi juhannuksena on jo paremmin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
toivotan sinulle!
Toivottavasti juhannustaikasi onnistuu, itsesi ja meidän muiden takia!
Ensi juhannuksena on jo paremmin!
Ymmärrän hyvin tuskasi. Toivottavasti jaksat, ja selvästi jaksatkin, nähdä metsän puilta. Todellisuudessa vaihtoehdot olivat kohdallasi a) heikko suhde ja mökki b) ei heikkoa suhdetta eikä mökkiä.
Nyt kohta kun löydät onnellisen olotilan, huomaat, että vaihtoehto b onkin paljon parempi, miltä se alussa tuntuikaan.
Yksin minäkin vietän Jussini. Mutta olen päässyt tuon vaiheen yli (siis ajan kanssa, en siis ole mitenkään sinua parempi).
Toivotan sinulle itsellesi oikein hyvää juhannusta ja toivottavasti se onnellinen olotila löytyy tuotapikaa!
Juuri tuolta minusta tuntui!!Juuri tuolta. Ja vieläkin, kun en enää mökkiä ja sitä juhannusta kaipaa, lapset menevät sinne...vaikka minullakin on oma juhannukseni, tunnen edelleen haikeutta.
Nämä juhlapyhät ovat kauheita, eikö niin? Enkä voi edes lohduttaa....vaikka niin haluaisin.
..on niin mukavuudenhaluinen ja viinaantaipuvainen, että eipä tarvinut edes neuvotella asiasta, kumman luona lapset juhannusta viettävät.
Meillä ei onneksi ollut ikinä varaa mihinkään "omaan" esim. kesämökkiin, mutta kylläpä ex sit on kuitenkin vaatinut(ja ikävä kyllä nyt sitten osan saakin)muiden rahoittamia kohteita.
Itse en pääse ikinä kokonaan eroon tästä katkeruudesta. Tunnen itseni sen verran hyvin, että kun lapsiini kohdistetaan vääryyttä, niin sitä en anna ikinä anteeksi ja sen saa vastapuoli tuntea nahoissaan vielä kuolinvuoteellaankin.
Anteeksi! Nyt alkoi vain mennä jo asian vierestäkin.
Siis takaisin alkup. aiheeseen. Juhlapäivät on kyllä juuri niitä pahimpia, kun pitäisi "jakaa" omat lapsensa ja ne perinteet, mitä haluaisi lapsilleen antaa, sen idiootti-ex:n kanssa. Ikinä ei voi suunnitella mitään esim. perinteistä joulua, kun ex onkin vaatimassa lapsia viettämään krääsäjoulua, "kun viimeks ne oli sulla aaton ja mulla päivän, niin nyt pakko olla toisin päin". Ei voi edes tehdä perinteeksi, että aattona ovat aina kotona ja samat tutut jutut silloin ja joulupäivänä sitten menisivät toteuttamaan niitä toisia perinteitä isänsä luo.
Itselläni on joulumuistot lapsuudesta: aattona sukulaiset meille, syötiin, saunottiin, pukki toi sopivasti lahjoja. Joulupäivä oltiin kotona ja laiskoteltiin. Tapaninpäivänä mentiin syömään isovanhempieni luo ja sinne tuli myöhemmin pari muutakin sukulaista.
Onhan tietty paljon muitakin muistoja, mutta se, että tiettyyn päivään liittyy tietyt muistot, tuntui turvalliselta. Sitä ei ainakaan meidän lapsille ole suotu ex:n taholta. Eipä ne muutkaan tapaamiset ole sopimuksen mukaisia ja säännöllisiä.
Mutta kaikesta huolimatta: Hyvää juhannusta ja yritä edes hemmotella itseäsi ja mieskaveriasi =) Tehkää jotain, mitä ei oikeasti voisi tehdä, kun lapset ovat mukana. Laskuvarjohyppyä tms. Jos vain grillaatte, niin varmasti mietit vähän väliä, kuinka mukavaa olisi, kun lapsetkin olisivat siinä mukana jne.
Niin ehkä alat päästä eteenpäin, kun itse ensin mietit, että mitä sinulla oikein on ikävä. Jos luet kirjoituksesi uudelleen, niin sinulla ei ole ikävä sitä miestä. Vaan mökkiä, venettä ja vettä. Ne voi kuule mainiosti saada jonkun toisenkin kanssa.
Toki niitä suret ja niin pitääkin. Ne ovat olleet osa elämääsi, josta sinut on nyt erotettu. Siksi viha ja katkeruus. Itse jäin kaipaamaan ent. mieheni ystäviä. En muuta. Mutta ystävät onneksi ovat olemassa, ja joskus olen heitä nähnytkin.
OIkein hyvää juhannusta sinulle. Sinulle on maa ja taivas auki ja kaikkiista parasta on, että voit saada kaiken ilman sen ukon raivokohtauksia;)
Mäkin vietän yksin juhannuksen,kun lapsi on isällään viikonlopun.Nyt jo ahdistaa..Poika on nyt päikkäreillä ja exäni hakee hänet parin tunnin kuluttua.
Eroni on vasta tuore tapaus ja ollaan exän kanssa suht hyvissä väleissäkin,ainakin vielä.
Itselläni silti jatkuvasti todella paha olla,tuntuu,että eikö tämä kamala olotila koskaan lähde pois?
Juhannus menee kotona yksin.Ajattelin ehkä hieman lenkkeillä ja hakea kirjastosta jonkun hyvän kirjan.Meidänkin jussit meni ennen mökillä,joten aikalailla samoja muistoja,kun sinulla.
Haluan silti toivottaa meille kaikille yksinäisille rauhallista juhannusta.
Yritin kirjoitella Soneraplazan Elleissä, mutta sivut ovat taas vaihteeksi jumissa.
Alkuperäisen kirjoitus on kuin suoraan minun elämästä.
Minäkin surin eniten mökin menetystä. Kun aikoinaan mökin hommasimme, niin mökistä tuli minulle heti äärettömän rakas paikka. Mökki oli ostohetkellä kuin hävityksen kauhistus.
Ostimme mökin juuri juhannukseksi. Pihassa kasvoi metrin korkuista heinää, piha oli romua täynnä ja mökki täysin purkukunnossa.
Rehkimme juhannuksen alun ja sitten mökkinaapurit pyysivät kylään. Tuosta kehkeytyi niin tiivis ystävyys, että se päättyi vuosia myöhemmin mökkinaapurin hirteen menoon.
Kävin siunaamassa halkoliiterin, jossa tapaus sattui. En saanut kammoa mökkiä kohtaan.
Samana syksynä kuoli myös vanha isäni ja surin sitäkin. Exän juomisongelma vain paheni. Hän sai varoituksen töistä ja omatekoinen raittiusyritys ei onnistunut. Sitten hän sairasteli keuhkokuumetta hiihtolomalla ja sai Cipromil-kuurin. Elokuussa hän sitten sekosi viinan ja lääkkeiden takia. Lopun tarinan Ellit tietävätkin.
Seuraavana keväänä mökillä hääräsikin jo uusi nainen. Kun yksi lähti niin toinen tuli tilalle.
Aloin yhden naisen sodan naisarmeijaa vastaa. Minulla on nyt sitten kolmas maailmansota takana.
Riehuin ja häädin naisia mökiltä. Hankin itselleni lähestymiskiellot.
Tänä juhannuksena lapsemme eivät halunneet isälleen. He ovat jo toista vaille aikuisia.
Minäkin teen lähtöä syntymäpitäjääni. Siellä minulla on mökkielämää tarpeeksi.
Jos voittaisin lotossa ja exäni jostakin syystä haluaisi myydä minulle mökkinsä, niin en sitä ostaisi. Olen jo repinyt irti itseni Rauhalasta.
Ajattelin eilen lämmöllä viereisen talon väkeä.
Laskin mielessäni minkä ikäisiä aikuiset tytöt nyt ovat ja mitä heille kuuluu. Oletan, että vain hyvää.
Aamulla katselin uusinta Nyt-liitettä. Siinä oli Suomi filmin julisteita ripustettavaksi mökkien ulkohuussiin.
Niskavuori-elokuvajulisteessa oleva talo on täysin samanlainen kuin naapuritalomme.
Ehkä joskus kun aikaa kuluu, tarinamme filmataan elokuvaksi. Siinä olisi jännitystä, kauhua, huumoria, palavaa rakkautta, alkoholismia, uskovaista hulluutta jne. jne.
Olen Tuulen Viemä-friikki. Olen melko samanlainen tuulipää kuiin Scarlett.
Kirjoitin eilen jotain Rhett Butlerista ja tämän päivän Hesari uutisoi pienesti filmitähtien kuolemattomista lauseista. Kirjoitin lauseen ylös vähän aikaa sitten työkaverini Hesarista.
Se kuuluu näin.
Frankly, my dear, don't give a damn.
Totta puhuakseni, kultaseni. en välitä helvetin vertaa.
Minäkin voisin yhtyä tuohon lauseeseen. En välitä enää helvetin vertaa, miltä exästäni tuntuu. Onko hän onnellinen uuden naisensa kanssa mökissämme.
Minä olen nyt omasta mielestäni onnellinen. Minulla ei ole enää paha olla. Olen omasta mielestäni fyysisesti ja psyykkisesti täysin terve. En enää vihaa, raivoa, ole katkera.
Exän sekoaminen sattui todella pahaan saumaan.
Jäin elämässäni täysin tyhjän päälle. Työpaikallani oli vuosia äärettömän vaikea tilanne fuusioitumisen takia. Annoin jatkuvasti toisille tukea enkä koskaan puhunut kotiasioistani.
Viha ja raivo, joka poksahti oli monen syyn summa.
En ihmettele yhtäkään lööppiä päivän iltalehdissä. Perheet lahtaavat toisiaan, polttavat kotinsa ja omaisensa.
Minäkin uhkailin räjäyttää mökin taivaan tuuliin.
Millä sen olisin tehnyt. Ehkä taikavoimilla.
En ymmärrä dynamiittien päälle yhtään mitään.
Sanoilla on valtava voima. Exä uskoi kaikki uhkailuni.
Kun on paha olla, niin kirjoittakaa. Kun minulla oli paha olla, niin en ollut vielä löytänyt netin keskustelupalstoja. Sekoilin tekstareiden ja sähköpostien kanssa huonoin seurauksin.
Vertaistuesta sain valtavasti apua alkoholiongelmaan. Samaa ohjelmaa olen soveltanut vaihtelevalla menestyksellä täällä netissä.
Uusimmassa pääkaupunkiseudun Kirkko&kaupunki-lehdessä oli artikkeli nettivertaistuesta. Siellä on lueteltu parhaimmat nettisivut, joista saa tukea ja apua. Joukossa oli myös Soneraplaza, mutta ei muistaakseni suomi24.
Mielestäni molemmissa keskustelupalstoissa on omaat vahvuutensa. Avioeropalsta on hyvä pitää omana palstanaan.
Meitä eroavia on joka lähtöön. Tarinani on hupaisimmasta päästä. Olen ottanut koko jutun vitsin kannalta. Rakastan Uuno Turhapuro-elokuvia. Siksi kai hommasinkin itselleni aidon Uunon.
Naureskelin aamun uutista kauppaneuvoksen vaimon strip tease-esityksestä. Luulisin, että hänkin on katsonut kaikki Uuno-leffat tarkkaan. Vaikuttaa erittäin huumorintajuiselta ankkalammikossa polskijalta.
Nyt en kirjoita enempää muuten tästä tulee kirja.
Kurkkaan vielä Elleihin, sitten lyön netin kiinni ja kiiruhdan toiseen työpaikkaani. Työaikani on klo 21 asti. Jussin juhlimisen jätän väliin. Olen raivoraitis. Ehkä käyn sunnuntaina kirkossa tai sitten katson "kirkonmeiningin" telkkarista.
Hyvää minttumaaria. Tällä palstalla on niin paljon viestejä, että en palaa enää kommentoimaan höpinääni. Kiitos, jos jaksoitte lukea tavunkin.
Kiitos teille, ihanat ihmiset! Vastauksenne rauhoittivat ja lohduttivat minua suuresti. Jotenkin tää vain toimii...kun huomaa, ettei todellakaan ole murheineen yksin, vaan meitä on monta. Ajatelkaapa, jos voisimme kaikki kokoontua juhannuskokon ääreen terapoimaan toisiamme? :)
..järkätä joskus kaikille meille avoin tapaaminen! =)
Ei niinkää mökki sureta, kun sitä ei ollutkaan. Mutta pari juhannusta oman rivarin terassilla kaveripiirissä grillailtu, se on muisto mikä on pinnassa nyt. On toki nytkin oma rivari ja terassi, mutta ed. asuntoa oon ikävöinyt, joka jäi exälle. Ja ne grillaukset, onneksi otin grillin ja vehkeet itelleni, syökööt exä pihvinsä kylmänä. Vaan ei tuo grillaaminenkaan tunnu samalta, kun tekee vaan itelleen. Entisistä 'kavereista' ei ole kuulunut, eivät sit ollu mun kavereita. No ero paljasti kavereistakin todellisen luonteen, asetutaan toisen puolelle. Toivottavasti aurinko paistais pyhinä, vois nauttia ulkoilmasta mahdollisimman paljon. Hyvää juhannusta kaikille yksinäisille ja nautitaan kesäyönjuhlaa!